Tämän jutun voisi aloittaa toteamalla: enoni on toista maata. Matkakuvia nämäkin. Seuraava galleria on mummolani pihalta, tosin mummo on jo kuollut ja tontti on enoni hallinnassa ja puutarhan nykyinen ilmiasu on hänen käsialaansa. Tämä puutarha/patsaspuisto on ollut lapsuuteni rakkain leikkipaikka. Eno aloitti patsaiden tekemisen jo minun lapsuudessani ja on jatkanut sitä kasvavalla intensiteetillä läpi vuosien. Patsaiden tekemisen ohella eno on myös intohimoinen puutarhuri. Haluaisin päästää teidätkin nauttimaan tästä puutarhasta. Kuvat ovat minun ja joiltakin osin mieheni ottamia ja enoni on antanut suostumuksen niiden julkaisemiseen netissä.
Kovasti kiinnostavaa, lisää…
Näkymä saunalta mökille päin. Samoihin aikoihin, kun mummoni kuoli, lahottajasieni tuhosi mummolan, ja eno rakensi itselleen pienen hirsimökin.
Onko Veijo Rönkkönen enosi, vai onko Parikkalassa muitakin patsaspuistoja? Rönkkösen patsaita on jo pitkään tehnyt mieli käydä ihailemassa, se oli viime kesällekin suunnitteilla, mutta niin vaan jäi käymättä… Appivanhemmat ovat käyneet ja on kuulemma tosiaan käymisen arvoinen paikka!
Mikäli sama, on myös minun tehnyt kovasti mieli käymään. Jollei sama, näyttää yhtä lailla kiinnostavalta
Samasta kohtaa kuin äskeinen kuva mutta toiseen suuntaan. Enolla oli yhteen aikaan eksoottinen kautensa, niistä vielä myöhemmin lisää.
Sama Rönkkönen on. Näissä kuvissa on ehkä enemmän keskitytty patsaisiin kuin puutarhaan, mutta kyllä puutarhakin on näkemisen arvoinen.
Voi juku! Ja sinä laitat paljon kuvia, voi rauhassa talvellakin katsella, jooko jooko?? Vähänkö hienoa!
Kuvia riittää, jos vain jaksatte katsella.
Kyllä jaksetaan, ja odotan mielenkiinnolla lisää. Voi kyllä on paljon kaunista katseltavaa taiteilijan Patsaspuistossa. Jänniä pitkäkaulaisia lintuja ja kaikkea jännää, tahtoo nähdä lisää...
Anteeksi ylivalottunut kuva, mutta sää oli kuvaushetkellä kovin aurinkoinen. Tässä näkyy kuitenkin lisää eksoottista kautta ja enon tapaa istutella patsaiden taskuihin yms. erilaisia kasveja.
Kuin myös. Patsaat ovat osa puutarhaa ja sulautuvat kasvillisuuden joukkoon. Ne saavat myös sammaloitua ja jäkälöityä rauhassa ja muutoinkin eno suosii luonnonmukaista puutarhaa.
Nämä päät olivat tuossa takan päällä jo silloin, kun olin nuori. Nyt ne ovat kauniisti sammalen peittämiä. Takana näkyy miekkaa heiluttava mies, se on myös vanha. Kun olin lapsi ja mummolle tuli muita kylän naisia vierailulle, mummot kiersivät aina astiapyyhkeiden kanssa ympäri puutarhaa ja sitoivat pyyhkeet kaikkien alastomien miespatsaiden vyötärölle. Kun eno tuli töistä, hän totesi vain, että on taas tainnut käydä vieraita.
Sinä vuonna, kun Vanhanen kehotti ihmisiä tekemään lapsia, eno teki 13 lapsipatsasta ja totesi, että 13 lasta kesässä lienee poikamiehelle erinomainen saavutus. Sen jälkeen lapsia on tullut vielä hurjasti lisää.
Mistä materiaalista nämä ovat? Puuta?
Betonia enimmäkseen kaiketi, ja hän on kehittänyt omaa tekniikkaa, muistaakseni ja sekin minua kiinnostaa!
Betonia ja ainakin vanhimmissa oli harjaterästä tukirakenteena, näistä uusista en ole varma, mitä niissä on tukirakenteena, jotain metallia kuitenkin. Betoni laitetaan kerros kerroksekselta eli patsaat ikään kuin saavat lihaa luittensa ympärille pikkuhiljaa. Samanaikaisesti on aina tekeillä useita patsaita.
Lisää lapsia.
Ja vähän varttuneempaa väkeä. Tuo valkoinen pilvi on kanadanvuokkoa.
Huomatkaa naispatsaiden pään päällä olevissa ruukuissa kasvavat maksaruohot.