Näyttääpä tutulta, ettei vain meidän perhe olisi majaillut samassa paikassa aikanaan. Hutong alueet on kyllä nykyisen Pekingin mielenkiintoisinta ja parasta antia.
Tällainen maisema oli Taivaan temppelin suuntaan, se on tuo vasemman laidan lähempänä oleva pytinki.
Ruokakaupassa vihannesosasto näyttää houkuttelevalta! Kala- ja liha-puolet eivät sensijaan näyttäneet niin herkullisilta ja niiden haju oli sen verran oleellinen osa kokonaisuutta, etten laita kuvaa 
Nyt, kun ruokaostokset on matkaa varten tehty, niin voidaan suunnata asemalle.
Matkareittimme on siis nyt Peking - Ulan-Bator - Moskova
En laita nyt kuvia ihan alkumatkasta, kun niitä oli jo tuossa pari sivua sitten. Eli ensin Pekingistä lähdettäessä rata kulkee joen vartta ja puikkelehtii vuorien halki. Pari tunneliakin on ja maisema alkaa olla maaseutua.
Tässä lammaspaimen hommissa.
Tässä suurehko kiinalainen kylä (kaupunki?), taustalla nousee kerrostaloja kovaa kyytiä.
Tuulimyllyt laitumella. Niitä näkyi aivan silmänkantamattomiin saakka, monen monta kilometriä jatkuvina ryppäinä.
jään innolla odottamaan lisää kuviasi. Nyt pitää lähteä taittamaan 1/10 Siperian junamatkan pituudesta kohti pohjoista. Jatkan kuvien katselua illalla napapiirin tuntumassa.
Illan sininen hetki Gobin autiomaan reunalla. Junan käytävä näytti ihan savun täyttämältä, kun hiekka tunki sisään joka raosta. Ei puhettakaan että olisi avannut ikkunan…
Sitten ollaankin jo Mongolian rajalla. Nyt ollaan siis matkustettu aamu-kahdeksasta ilta-kymmeneen.
Juna puretaan pätkiin telien vaihtoa varten. Vaunuja siirrellään muutama kerrallaan isoon halliin jossa telien vaihto tehdään. Vaunut siirretään tuuppimalla, joten veturin torvensoitto, hirmuiset jysäykset ja vaunun äkkinäiset huojahdukset pitävät huolta siitä ettemme nuku. 
Kun vihdoin kaikki vaunut on käyty läpi, niin juna jatkaa rajan yli. Rajamuodollisuudet päättyvät klo 1.40 jolloin saa jälleen käyttää vessaa ja pääsemme nukkumaan.
Kiitos taas, että pääsen matkaan! Toisinpäin matkatessa oli monien talojen pihoilla jurttia, olisivatkohan ne kesäkoteja? Kesällä voi olla taloissa tukalan kuumaa ja ihmiset varmaankin nukkuvat jurtissa, mulle ainakin kelpaisi siellä raikkaassa ilmassa yöpyä ja kuunnella yön ääniä.
Olen siinä uskossa, että jurtissa asutaan myös talvella -korjatkoon joku jos on parempaa tietoa.
Nyt uusi päivä valkenee Mongoliassa.
Mun eka ajatus Mongolian maisemasta oli se, että siellä oli tosi kauniin väristä! Matka taittui ensin tällaista aroa pitkin.
Vaunuisäntämme viettivät Kiinan puolella aikaansa ravintolavaunussa, mutta kun rajalla vaihtui Mongolialainen ravintolavaunu niin vaunuisännät siirtyivät omiin eväisiin. Tässä he niitä keittelivät:
Tuossa siis on kyseessä vaunun lämmitysjärjestelmä, jossa poltettiin hiiltä. Siinä isäntämme paistoi pannulla ja keitti kattilassa jos jonkinmoisia pöperöitä.
Maisema muuttui pikkuhiljaa kumpuilevammaksi. Tällä rataosuudella oli hyödynnetty serpenttiini-mallia, ilmeisesti suurien korkeuserojen vuoksi (?)
"Vieläkö on villihevosia" Näitä hevosia oli aika paljon. Ja maisema yhä vaan mun mielestä super-kauniin väristä.
Tässä kohdassa matkaa rata ei paljon mutkitellut :) Horisontti on vähän hämyinen, koska sieltä lähestyy saderintama, joka saavuttikin meidät muutamassa minuutissa.
Toiset asemat olivat vähän pienempiä ja hiljaisempia, niinkuin tämä Choyr:in asema. Varsinainen asemarakennus oli melkein aina samannäköinen, tässä siis tuo vihreäkattoinen rakennus kauempana. 
Tuolla joen takana, vuorien juurella levittäytyy Ulan-Bator. Esikaupunkialue oli melkoisen laaja, varsinkin verrattuna muihin matkalla ohitettuihin pikkukyliin.
Maisema on muuttunut arosta mäkiseksi kuin varkain. Tässä vaiheessa matkaa oli ensimmäiset metsät, sellaisena kuin me olemme niihin tottuneet. Joskin pääasiassa maisemaa hallitsi vielä vihreät tasamaat.