Olinpa kerrankin reipas ja laitoin kuvat heti koneelle. Eli nyt alkaa pieni retki Vietnamiin.
Matkamme alkoi Ho Chi Minh Citystä eli entisestä Saigonista. Asukkaita kaupungissa on n. 8 miljoonaa ja mopoja n. 3 milj. Autoja sitten ei paljon onneksi ollutkaan, liikenne oli sen verran kaoottista ja tukkoista ilmankin. (Kuva on otettu bussin ikkunasta, siitä johtuu pieni sotkuisuus.)
Yleiskuvaa kaupungista hotellin katolta kuvattuna. Kuten näkyy, korkeita rakennuksia on hyvin vähän, pääasiassa rakennukset ovat matalia, n. kolmekerroksisia.
Vielä muutama mopo 
. Mopoparkki paikallisen tukkutorin vieressä. Hiukan ihmetytti, miten sieltä välistä saa omansa pois. 
Katukuva oli maan tasasta aika tylsä, kun oli vaan epämääräisiä liikkeitä, jotka ei erityisemmin silmiä hivelleet. (Tässä vielä niitä siisteimpiä.) Omistajat asuivat yleensä yläkerrassa tai takahuoneessa.
Talojen malli oli meikäläisittäin aika erikoinen. Kadun varressa oli erittäin kapea sivu, jolla ikkunat olivat. Taaksepäin ja ylöspäin talo saattoikin sitten jatkua pitkällekin. Pitkät seinät olivat yleensä ikkunattomia, johtuen varmastikin siitä, että talot oli yleensä rakennettu kiinni toisiinsa.
Valitettavan paljon löytyi myös tämän tyyppistä asutusta. 
Vielä yksi "taidekuva" jokivarren hökkelikylästä.
Sitten vähän kauniimpiin maisemiin. Teimme retken Mekong-joen suistolle.
Liikkuminen tapahtui erikokoisilla veneillä joenuoman leveydestä riippuen. Tässä kapeimmillaan, neljän hengen veneessä. Edessä ja takana oli melojat, jotka istuivat veneen tuhdolla. Meillä oli oikein "formulakuskit". Siellä meidän mummot ohitteli hulluna muita samanlaisia veneitä 
.
Henkilökuljetuksiin tarkoitetuissa veneissä oli silmät, jotka karkottivat pahat henget ym. veneen pohjan alta. Kalastusveneissä ei silmiä tietenkään ollut, etteivät kalat olisi pelästyneet.
Mekong-joen suisto näyttää ihanalta! Oliko teillä hyvä matka?
Joenpenkereillä juoksenteli tällaisia puoliksi kaloja, puoliksi liskoja.
Jokisuisto oli ihanan vehreä ja jollain tapaa salaperäinen paikka. Yleisesti ottaen matka meni hyvin. Hintataso nousee nousemistaan, turisteilta revitään rahat pois. Turistihinnat ovat siis moninkertaiset paikallisten hintoihin verrattuna, mutta palvelun taso ei ole kovin korkea. Tarkoitan siis tason lisäksi myös palveluystävällisyyttä. Ruoka sen sijaan oli herkullista, huonoon ruokaan emme törmänneet kertaakaan, ravintolan tasosta riippumatta. Luonto on kaunis, vaikkei ehkä yhtä kaunis kuin Thaimaassa. Otimme matkan pääasiassa rentoutumisen kannalta ja siinä onnnistuimme. Lepäsimme, unohdimme ongelmat, nautimme olostamme ja herkuttelimme.
Tässä hiukan jokisuiston kasvillisuutta yhdessä saaressa. (Älkää vaan kysykö, mitä kasveja nämä ovat.)
Jakki-hedelmän en välttämättä haluaisi putoavan päähäni. Paino saatta olla jopa 35 kg.
Tässä sama hedelmä sisältä.
Vesiomena.
eikös tuo ole se hedelmä, joka haisee varsin ikävästi?
Tuo ei ole se. En nyt muista sen nimeä, mutta se on pienempi. Ulkonäkö on kuitenkin hyvin samantyyppinen, luulin itsekin ensin samaksi.
Lisää hedelmiä, joiden nimeä en muista.
