Prairie Joy on myös avaamassa ekaa kukkaterttuaan, muttei näytä vielä kummoiselta. Sekin rassu on ötököiden vaivaama. En ehtinys alkukesästä torjumaan ja nyt niitä on pilvin pimein.
Merkurius, se hämärä kello voi hyvinkin olla pisamakello.
Kiitos, Sailasi. En aina pysy kärryillä kun niitä kelloja on jos jotakin sorttia. Isot kukat siinä on (eka vasta auki).
Kiitos myös kaikille peukuttajille. Mukava huomata että täälläkin käydään katselemassa.
Lisää ruusukuvia. Tää lienee Hansaland.
Toinen kukka samasta Hansalandista. Huomaa, miten repaleiset lehdet. Että pitikin jäädä kevätruiskutus tekemättä. Nyt olen pääsemättömissä kaikkien ötököiden kanssa.
Prairie Joyssa on vain muutama kukka, koska ne pahukset toukat syövät nuput.
Kurjenkellot sulassa sovussa. Ei värillä väliä.
Pian kukin minäkin.
Tätä vaaleanpunaista maariankelloa joskus kylvin, muttei oikein noussut. Nyt on yksi iso kukilla, toivottavasti siementää.
Palavarakkaus näyttää jo paljon paremmalta kuin viimeksi.
Peurankello.
Pikkuruisen Tuscanyn ensimmäinen kukka.
Kiitokset peukutuksista. Nyt kun olen oppinut huomaamaan ne… 
Upea tuo maariankello. Omani ovat monen vuoden yrityksen jälkeen nuppuvaiheessa. Jännityksellä käyn joka päivä katsomassa, joko kukkii. Kummasti vaan antavat odottaa. Väritkin ovat vielä arvoitus.
Kiitos, Alcearosea. Minulla on violetin värisiä maariankelloja enemmänkin, joten ei ole takeita että vaaleanpunaista ilmaantuisi ensi vuonna, nehän pölyttävät toisiaan. Mutta tuurilla voisi ilmestyäkin.
Ruusuaidanne.
Ingrid Bergmanin täydellisyyttä. Edellisestä kuvasta huomaa miten isoja nämä kukat ovat. Nyt niitä on auki puolenkymmnetä.
Keltainen värililja on avannut ekan kukkansa.
Onko tämä valkoinen ukonkello vai joku muu? Kukat ovat hieman karvaisia.
Näyttäis olevan partakelloa