Mesimarja alkaa olla muisto vain. Jos kukkivan kasvin vielä löytääkin niin marjoja tuskin milloinkaan! Kaukana ovat ajat, jolloin keräsin niitä 5 litraa mökkisaaren hakkuuaukioilta. 
Lapsena ja nuorena mummonmökin pihassa polun reunassa kulkiessa niitä siinä kasvoi, ja voi jessus kuinka hyvän makuisia olivat! Tykkäsin enemmän kuin metsämansikoista, jotka nekin oli aivan A-luokan namia. Kuten ovat edelleenkin. Mesimarjaa sensijaan ei täältä EteläSuomesta ole löytynyt maisteltavaksi.
Muoks. Pitäisiköhän ensi kesänä tehdä reissu sinne lapsuuden maisemiin ihan vaan sen takia että kaivaisi palan maata kasvustoineen ja siirtäisi tänne kotipihalle. Harmi ettei ole tullut mieleen aiemmin, tänäkin vuonna kävin siellä kaivamassa maata mukaan, mutta siis eri kasvajat mukana.
Myös minä keräilin mommolassa aina mesimarjoja lapsena, niitä maailman parhaita herkkuja. Mesimarjat ovat sieltäkin kadonneet, lehtiä vielä löytyy muutama, mutta marjoja ei enää lainkaan, mitä tapahtuu mesimarjoille, katoavatko ne kokonaan? Miksi?
Minulla mesimarja menestyy kyllä mökillä. Äitini on joskus laittanut sitä kasvamaan kasvimaalle, poika ja tyttökasvit. Tekee kyllä marjoja ja muutenkin leviää ihan kiitettävästi.
Tuossa edellisellä sivulla on tietoa mesimarjan ja lillukan risteytymisestä, kukkii muttei tee marjoja. Mökkisaaressa lillukat lisääntyy ja mesimarjat katoo, veikkaisin mesilillukoiden syntyneen meilläkin risteytymällä. Saaressa oli vielä 60 luvulla lampaita ja lehmiä kulkenut laiduntamassa, kasvistoa syömässä ja lannoittamassa. Hirvilehmissä ei ole saamaa puutarhurinvikaa.
Mesimarjaa pitäisi ilmeisesti olla eri kantaa, että tekisi marjoja. Minulla oli muutama ostotaimi pimaa, mespiä ja jotain kolmatta (muurala?) ja hyvin marjoivat monta vuotta, mutta ovat nyt miltei hukkuneet muun kasvillisuuden joukkoon, täytyypä ensi kesänä koettaa pelastaa näkösälle.
Kahta, kolmea on hyvä olla. Aikoinaan istutettu muutaman taimen kasvusto on nyt levinnyt monelle neliölle ja sitä saa repiä pois 8/
Minulle kelpaisi keväällä niitä poisrevittyjä, jos valtaa liikaa alaa :-]
Kysele keväällä :)
Jeee 
Mesimarjan pitää myös vähän kitua kukkiakseen.
Multasormessa myytiin viime keväänä mesimarjoja ruukussa. Siinä oli kahta lajia samassa ruukussa ja hinta oli noin 3 euroa. Ostin pari ruukkullista lisää. Aikaisemmin olin saanut ruotsista taimiston mesimarjoja, jotka kuvassa. Lisäksi on luonnon kasvustoa kahdesta paikasta.
Nämä jalosteet tekevät hyvin satoa, mutta maku ei ole niin hyvä kun luonnon pienemmissä marjoissa. Olen istuttanut ne turveharkkoon tekemään kuoppaan. Harkot on laakeassa kuopassa, missä jätesäkki alla pitämässä kosteutta. Tämä systeemi vaatii kastelua. Leviävät erittäin nopeasti nurmikolle.
Minulla on myös monesta paikasta mesimarjantaimia ja istuttelin niitä mökillä kaadetun kuusikon juuristoalueelle, kosteutta ja humusta riittää, ehkä innostuu taas luomukasvusto kasvamaan, ehkä ei. Olen miettinyt muutaman ostotaimen hankintaa, mutta laimeamman aromin pelossa lykännyt puuhaa. Näitten eri kantaa olevien ja eripaikassa kasvaneiden kanssa olen telminyt: kauempana "mantereella maalikylässä" asuvan tuttavan kanssa on näitä mökkituliaisina sitten vaihdeltu.
Naapurin metsästä hain ( lupa oli) kuusen alusta karriketta turveharkkojen lisäksi. Viihtyvät siinä hyvin.
Oho, enpä ole valkokukkaista nähnyt minäkään, marjat lienevät normaaleja. Pistäpä mieleesi ja tutki marja-aikaan.
Eikös valkokukkainen ole lillukka, ja se kai myös voi risteytyä mesimarjan kanssa?
Ei hoyabellan kasvi lillukka ole , ei oikein mesimarjakaan joku hanhikki tulisi mieleen valkohanhikki ? muttei sekään oikein...vai tunteeko joku ? nätti se on kuitenkin.
Jees olkoot sitten mesimarja, vähempi täälläpäin mesimarjoja kasvaakaan ja harvemmin niitä olen luonnossa nähnytkään. Lahdessa Launeen pellolla siin viiskyt luvun alussa
(Marolan lehmihaan takana ;))