Tässä selkeä osoitus siitä, että kesäaikaan on siirrytty.
Paphiopedilum Pinocchion juniori on kääntänyt selkänsä ihmisen keksimälle tylsälle valolle ja katselee ulos luonnonvaloon. Talven mittaan ei yleensä kuki kuin yksi kukka kerrallaan ja kukintojen väliinkin saattaa jäädä pari viikkoa.
Tämä ilmiö on tapahtunut jo useana vuonna, joten on luotettava indikaattori 
Ihana tuo Olivian juniori, joka kyttää ulos ikkunasta 
Lauantaina "vahingossa" viitosen laatikosta ostettu perhonen on avannut kaksi nupuistaan ja näyttää tältä.
Ensimmäinen nuppu ei auennut kunnolla ja luulin jo saaneeni varsinaisen kummajaisen, mutta todennäköinen selitys on, että kukkarukka sai matkalla kylmää, kun kaupan tytöt eivät halpista vaivautuneet kunnolla paketoimaan ja minä vielä lankeemuksesta itselleni vihaisena kävelin osan kotimatkaa säästääkseni pari euroa. Lehdetkin ovat hieman kellahtavat, mutta juuret hyvän näköiset, ja toivon tämän pärjäävän, sillä olen ehtinyt ihastua siihen. Mitä tästä opimme: kaiken varalta mukana pitää olla aina jotain pakkausmateriaalia!
Tällainen avaa valtavan kokoisia kukkiaan. Nimestä ei tietoa, mutta eipä sen väliä, kun on kaunis.
Tällainen ihme kuoriutui toissapäivänä paketista: Epicattleya René Marqués "Flame Thrower".
Risteytetty siis Epidendrum pseudepidendrum x Cattleya Claesiana (joka taas on Cattleya intermedia x Cattleya loddigesii).
Kylläpä rean perhosen kukat ovat upeat puhtaan valkoiset! Ja Liekinheitin on aika mielenkiintoinen joskin kuvaava nimi Ruukkutarhurin kukalle…
Tämmöinen hehkeä peloorikko avasi ekan nuppunsa eilen…
Äiteltä joku vuosi takaperin saatu keiki jatkaa aina vaan, nyt vissiin jo kolmatta kuukautta…
Tässä Hyrinän sitkeän sissin seuraksi toinen äärest helppo: Oncidium Fogus
Oli kasvattanut kukkavarren, jota en huomannut ja tietenkin teloin poikki. Mutta ei hätää, siihen kasvoi hetken päästä uusi haara ja katkennutkin jaksoi avata maljakossa miltei kaikki kukkansa, vaikkakin miniatyyrikokoisina. Nyt on seuraavakin varsi jo näkösällä.
Sain tämän vuosi, toista sitten, nimilapussa oli tuo nimi ja eräällä thaimaalaisella tarhalla onkin tätä myynnissä. Antaja sanoi, että kasvin pitää olla koko ajan märkänä ja valossa. Istutin sen kuitenkin palikalle, mutta laitoin palikan muovikippoon, mistä se on ilmiselvästi pitänyt. On lasikossa aika lähellä valaisimia.
Tässä vielä lähikuva kukasta, joka on myös aika pitkäikäinen. Ja kukkavarteen kasvaa aina vain uusia…
Olisivatpa muutkin näin helppoja!
On on aivan ihana. Kukassa voisi olla Comparettiaa, mitä luulet, on niin samanlainen. Juuretkin haroo sinne sun tänne.
Minulla alkaa Comp. speciosa kukkia pitkän kasvatuksen jälkeen.
Kyllä tuosta Comparettia kovasti mieleen tulee. En pääse yhtään pitemmälle etsinnöissäni, sillä Oncidium Fogus -nimellä ei ole rekisterimerkintää.
Jännä juttu muuten, viime vuoden kuvissa kukat ovat miltei valkoiset. Nyt ovat selkeästi vaaleanpunaiset.
Tältä näyttää tänään Ascocentrum curvifolium, kun kaikki kukat ovat auenneet. Oranssi on todella voimakas.
Ascofinetia Cherry Blossomissa on neljä kukkahuiskiloa, joista yksi vielä avautumatta. Kukinta kestää pitkään.
Tuo Olivian oncidium on kerrassaan hellyyttävä: Kukat ovat aivan kuin enkeleitä vaaleanpunaisissa mekoissaan 
.
Tässäpä varsin ujo tyyppi! 
Olen jo pari päivää odotellut, että nostaisi hiukkasen tuota lippistä ylös, mutta eikös mitä.
Ja kuitenkin sillä olisi näyttää näin ihana huulen karvoitus…
Kyseessä on Ruissalosta takavuosina ostettu Coelogyne speciosa. Piti kaivaa Claytonin The Genus Coelogyne -kirja esille ja sieltä selviää, että tämä onkin alalaji eli subsp. incarnata, joka ei tuota reippaammin lippaansa nostakaan.
Kiitos tiedosta Olivia, minulla on sitten samanniminen kasvi, koska Ruissalosta sekin on hankittu. Ihmettelin aivan äsken samaa asiaa. Mielestäni kukka oli avoimempi viime keväänä, mutta saatan muistaa väärinkin. Kukka on kuitenkin hyvin herkän kaunis.
Symphyglossum sanguineum rupee oleen parhaimmillaan:
Kalenterin lehti on jälleen kääntynyt, siirsin viestit toukokuun ketjuun.