Ja tässä kasvi minun makuuni! Jumellea confusa
Tuli keväällä Schwerteriltä ja olen antanut sen olla ruukussa, jossa on pientä sepelikiveä ja pohjalla sammalta (olen nimittäin pari Jumelleaa näännyttänyt mitä ilmeisimmin kuivuuteen).
Kasvin korkeus alle 15 cm, kukan pituus noin 4 cm ja sen ihana kiemurainen kannus varovastikin mitattuna yli 15 cm. Stewart antaa kirjassaan "Angraecoid orchids" kasville pituudeksi 60-70 cm, joten kovin pienestä alusta tämä näyttää kukkivan, kun jo yksi edeltäväkin kukka on siinä ollut. Kotoisin Madagaskarilta 600-1500 cm korkeudelta keskiylängöltä, jossa kasvaa sammaleen ja saniaisten seassa tiheissä metsissä. Lasikossa sitä pidän.
Kauniisti kukkineen risteymän Aerangis distincta x Aerangis kirkiin kukkavarren päätekukka on vielä jäljellä vaikka muut ovatkin jo karisseet. Kukat avautuivat aivan sekalaisessa järjestyksessä, toisin kuin A. kirkiillä, jossa ensimmäiseksi avautuu päätekukka, joka myös kuihtuu ensimmäiseksi.
Kuva otettu lasikossa olevasta kasvista, mistä johtuen on punertava. Mutta oikeasti valkoinen, jossa kannus ja taustapuolella roosaa. Tuoksuukin vielä.
Ja suuresti odottamani Vanda lilacina, uskollinen kukkija availee juuri kukkiansa ja on siksi vielä aika vaalea.
Siitä lähemmin täältä
Onnistuin alkukesästä mustuttamaan Guarianthe (Cattleya) bowringianan uudet vuosiversot liialla kastelulla. Mutta kasvipa teki lohdutukseksi kaksi kukkaa sen jälkeen kasvaneeseen uuteen vuosiversoon, ja ilman kukkatuppea. Yleensähän tämän kukinto on noin kymmenkukkainen huiskilo. Juuri ovat avautuneita.
Kaunis tuo Jumellea confusa ja niin sinivalkoinen asetelma.
Tulipa vihdoin saatua kiva cattleya jota niin kovasti halusinkin. Turun Kauppilasta tarttui sormiin samanlainen kuin Raakillekin, josta hän kirjoitti tuohon marraskuun loppuosioon. 
Sanokoon kuka mitä hyvänsä, kyllä wyattianum on kaikista Odontoglossumeista ykköseks hienoin. Kun eka kerran näin tän kuvassa, olin pudota tuolilta. Eikä todellisuus tuottanut pettymystä:
Jos Olivian Jumellea oleilee niinkin matalalla kuin 600-1500 cm, on se kyllä vaarassa upota kasvihuoneilmiön seuraamuksiin :oD
Aivan! Ja olisipa tosi tarkka mittaus - lukekaapa nuo siis metreiksi. Kiitti, Ruukkutarhuri!
Aikamoisen upea O. wyattianum
Eiliseltä kierrokselta mukaan tarttui Viherpajasta tällainen pienikukkainen Cattleya hybridi...
...näitä siellä oli aika paljon ja ajattelin taas kerran kokeilla, jos tuon saisi pysymään hengissä. ;)
Ompas kivan värinen! Ihan karkki
Eikös tuo liene Burana Beauty? Olikos muita sortteja tarjolla?
Aika hailakan värist päänsärkylääkettä sitten on, jos se olisi. ;)
Oli siellä aika paljon muitakin värejä, muutamia valkoisia - isoja sekä pienikukkaisia. Kirkkaanpunaisia pienikukkaisia ja tummanpunaisia kellertävällä huulella olevia jättikokoisia ja muitakin löytyi.
Tänään lähti minunkin mukaani tämä Cattleya-hybridi Viherpajasta, kun halusin harmauteen vähän väriä.
.... ja myös toinen tällainen purppuran-viininpunainen hybridi.
Jaahas, orkideajussikin on sitten käynyt katsastamassa valikoimaa, eikä päässyt ulos ilman ostoksia! ;)
Minullakin on tuo isompikukkainen ja mieli olisi tehnyt montaa muutakin, mutta nuukuus voitti. :)
Kateeksihan tässä ihan tulee katsellessa noita teidän ihania cattleyoita. 
No laitetaan sitten välillä vähän tavallisempiakin kuvia...
