Andrea. Golddigger on liian pienessä 14cm ruukussa ja bulbimäärä lähentelee 30. Hankin sen 2007 muutaman bulbin kokoisena ja nykyisellään tulee viisi uutta versoa vuodessa. Tuossa kuvassa näkyy muidenkin Cattleyojen lehtiä ja takana on kukkiva Dendrobium Berry Oda, joten kaikki vihreä ei ole kullankaivajasta. On kyllä niin helppo hoidokki, että voin suositella varauksettomasti kaikille. Kestää suoraa auringonpaistetta kesällä ja tekee ainakin pari kukkaa ilman talven lisävaloakin. Kesän ulkoilutuksella ja talven lisävalolla tulee sitten 3-7 kukkaa jokaiseen kuluneen vuoden aikana kasvaneeseen bulbiin.
Ruukkutarhuri. Sophronitiksen värit selittyvät loistavalla pohjoisikkunan hajavalolla, jonka avulla kameralla saa irti kaikki mahdolliset värisävyt ilman jälkikäsittelyjä. Keinovalossa se näyttää punaisemmalta ja raidat eivät ole noin silmiinpistäviä. Täytyy myöntää, että yllätyin itsekkin kukinnasta. S.coccinea kasvoi neljä vuotta pienessä ruukussa. Hiipui vähitellen, kunnes viimeisenä oljenkortena siirsin vuosi sitten palikalle kasvamaan ja toivoin parasta. Ruukussa en onnistunut kasvattamaan eläviä juuria, mutta paljasjuurisena onnistuin. On elpynyt vähitellen ja nyt sitten palkitsi kukinnalla.
Kappas? Minun mantiqueiraeni rehotti todella kukoistavasti sammalpedillä tiilimurskeen päällä. Kasvatatko kaapissa? Minulla oli ihan vaan ikkunalla, ulkona tietysti niin paljon kuin säät suinkin sallivat. Harmittaa, että hyppykuppa senkin tappoi juuri, kun kukinnat alkoivat olla kerta kerralta runsaampia.
Kiitos, rippe1, minulla on jo henk.koht. kokemuksia siitä, kuinka vikkelästi jongheanan juurista pääsee eroon… 
Saamani taimetkin ovat kyllä olleet aivan liian pieniä. Nyt aion panostaa ihan täysikasvuiseen (ja kalliiseen) yksilöön. Onneksi sellaisen löysin, kunhan ei mene nenän edestä ennen kuin pystyn sen ostamaan – ei nimittäin ole ihan joka marketin hyllyllä tota…
Kasvatatko muuten kaapissa? Kuinka paljon annat valoa?
Ruukkutarhuri, se kasvaa ikkunalaudalla. Syksyllä ja talvella monimetallivalaisimen (150 w) alla.
Kaapissahan tuo kasvaa, mutta ei missään tavattoman kosteissa olosuhteissa. Saa vettä juurilleen sumuttamalla parin päivän välein ja joskus harvemminkin. Itsekkin ajattelin sen menestyvän sammaleisilla puunoksilla ei niin kuumassa, mutta näköjään paljas omenapuun oksan palanen toimii olosuhteissani parhaiten - tai sitten kyseessä on harvinaisen askeettinen yksilö. Ulkona viettänyt viime kesänä heinäkuun ja osan elokuusta koivun varjossa.
Kippo, laitoin sinulle yks.viestin.
Dendrobium stardust värkkäsi talven iloksi pari kukkaa.
Uusin hankinta dendrobium "joku" kukkii 
Mun piti luopua vallan orkideoista. Nyt niitä on yht. 10 =D
Lumikuningatarviikot alkoivat vihdoinkin. Oikeanpuoleisen sain vaihtarina basaarista viime keväänä. Vasemmanpuoleinen kasvaa hydrosorassa. Siinä on oikeastaan ainakin parikin kasvia, koska nuput kehittyivät hiukan eri aikaan.
Dendrobium primulinum kukkii uskollisesti keväisin.
C. Barbara tague kukki jo puolessa välissä kuuta, mutta nyt taas voi kuvia laittaa, niin tässä kuva.
Värit on hieman liian laimeat.
Pitkästä aikaa Dendrobium bigibbum rupesi kukkimaan. Meinasin sen heivata roskiin jo viime kesänä, kun oli niin huonon näköinen, mutta jäi kuitenkin kukkapöydän takareunaan.
Epidendrum stamfordianum album. Pistän kokovartalokuvan epidendrum-ketjuun.
Paphiopedilum delenatii. Kukka mielestäni paljon suurempi kuin edellisellä kukintakerralla toissa joulun alla, n. 9 cm vaakasuunnalla. Auringon osuessa kukkaan se tuoksuu läheltä nuuhkien melko voimakkaasti ruusulta. Sen vieressä on kukkiva perhosorkidea, joka myös tuoksuu ruusulta, mutta perhosen tuoksu on makeampi ja tässä on enemmän ytyä.
Paph. "Risman Rinsessa". Näyttää aika maatiaiselta tuohon edelliseen verrattuna, mutta korvaukseksi se näyttää tekevän kolme kukkaa, joista jokainen kestää kauemmin kuin delenatiin kukka.
Onpas huvittavia myssypäitä! (:oD
Tämä pitkään jurottanut nimetön Paphiopedilum näyttää nyt kukkansa. Liekö Leeanum?
Ja kevään kunniaksi taas Pleione formosana.
Toissa kesänä Currlinilta tullut viiden euron hintainen paljasjuurinen nimetön katleijan jakopala paljasti vihdoin kukkiensa ulkonäön. Ja nyt, kun se on hoksannut osaavansa kukkia, myös tätä nuorinta versoa edeltävän, viime syksynä valmistuneen verson kukkatuppi pullistelee nupuista. Lienee kevätkukkija, muuta selitystä en keksi sille miksi se juuri nyt kukkii, vaikka on näyttänyt kukintavalmiilta aiemminkin. Olisin kyllä toivonut vaihteeksi jotain muuta kuin keltaista, mutta toisaalta mukavin katleija on sellainen joka kukkii.