Hyvä tuoksumääritelmä! Et ole ajatellut hakeutua parfyymitehtaalle töihin 
Lehmäkukaksi kutsumani venuksenkenkä on avannut ensimmäisen kukan. Ostin sen kukkivana maaliskuussa, ja nyt kukka on selvästi suurempi. Tämä kuuluu niihin, joista saksalaiset käyttävät vaarallisenkuuloista nimeä Revolverblûher. Jopa neljä "ammusta" eli nuppua näyttäisi vielä olevan tämän perään tulossa, ja seuraavaksi suurin versokin on jo iso.
Talvisen värityksen vastapainoksi perään lämpimämmän värinen perhonen. Nämä kukat ovat kylläkin ostonupuista peräisin.
Maudiae tyyppinen Paphiopedilum hybridi sai nuppunsa auki tänään.
Coelogyne fuliginosa kukkii ekan kerran (aloitti reilu viikko sitten), jakopala hankittu pari vuotta sitten.
Kunnianarvoisa risteymä vuodelta 1899: Angraecum Veitchii (A. eburneum x A. sesquipedale).
Sain tämän vuosi sitten ohikukkineena. On kookas kasvi: korkeus 80 cm, leveys ainakin saman verran. Kukan kannus noin 10 cm. Tämä on yksi harvoista, joka on viihtynyt ledilampun vaikutuksessa, tosin kukat avautuivat kasvin taustapuolelle. 
Pikkoujoulusesonkia tarkkailevat tälläiset tontut…, eli Restrepia muscifera on vihdoin avannut ensimmäisen kukkansa. Näitä on tulossa vielä 6 lisää!!! Sävyjä on vaikea saada kuvattua kameralla, mutta ainakin tummanviolettia, keltaista, luunvalkoista ja vaaleanpunertavaa sävyä näkyy päivänvalossa. Pitäisi vihdoin hankkia uusi kamera makro-objektiivilla, että saisi paremmin taltioitua näitä pieniä lajeja.
Paphiopedilum hybridi.
Perhoset alkavat oikein urakalla kukkia.
Tätä olen odottanut kuin kuuta nousevaa: Rhynchostele cervantesii, myyty sukunimellä Lemboglossum. Kukka on aivan IHANA. Neljä tulossa kaikkiaan, ei ollenaan huono saavutus kuivuudesta kärsineelle pikkubulburalle!
Niin, ja kukkahan on kasvin kokoon nähden VALTAVA: rehun versot on enimmillään 13,5 cm, kukan halkaisija 3,5 cm, vaikka aukeaa vain vajavaisesti.
Hieno tuo Restrepia-tonttu
Barkeriat kukkivat takuuvarmasti loppuvuodesta. Ovat todella helppoja ja ihmettelen, että niitä näkee niin harvoin.
Tässä yllä ja alla Barkeria lindleyana kahdella korkkipalikalla, jotka ovat juurtuneet yhteen. Näyttää yllättäen siltä, että joukossa on valkea yksilökin, nuput ainakin näyttävät puhtaan valkoisilta. Saa nähdä kunhan aukeavat.
Tässä alempana kaksi kuvaa Barkeria scandensista. Kukkien väri ei pääse kuvissa oikeuksiinsa. Kukat ovat todella tummia.
Minulla alkoi kahden vuoden odottelun jälkeen kukkia tuntematon punakukkainen kymbidi… Kuvaa laittaisin jos olis vehkeet. Vietti kesän ulkona terijoensalavassa kiikkuen ja hyvin röyhähti kasvuun.
C. Mossiae x L. Eyermaniana.
JP, kaikki on suhteellista - toiselle helppo on toiselle mahdoton
Aivan älyttömän upeita ovat!
Barkeriat on todella kiinostavan näköisiä kasveja. Vaativat ilmeiseti kuivan lepokauden? Pudottavatko ne silloin lehtensä?
Eilen oli aurinkoinen päivä ja jään pinta heijasti kukille ylimääräistä valoa.
Tämäkin kukkii normaalisti tammikuussa, mutta tänä talvena on monella eri aikataulut. Tuo viimeine nuppu on ehkä vielä tammikuussa kukassa.
Mummin kukka on kaikesta päätellen oman valkokukkaisen venuksenkenkäni vaaleanpunainen sisar. Lehdet ovat ihan samanlaiset.
Ensimmäisen kukkansa avannut Beallara Eurostar
Lokakuun lopulla ja marraskuun alussa on kuvat Costa Rican Lankesterin tarhalta ostamistani pullotaimista. Nimilapun mukaan näiden pitäisi olla puhtaanvalkoisia Cattleya intermedioita. Maijan ensimmäisenä kukkinut on hyvinkin kullankeltainen ja siinä on selkeä kiitotie huulelta nieluun. Veijon on aika lailla samanlainen kuin tämä itselläni nyt kukkiva yksilö. 
Oikeanpuoleinen on avautunut ensiksi, oli aluksi yhtä kellertävä kuin tuo vasemmanpuoleinen.
Olettaisin, että kyse on risteymästä, jossa on Cattleya intermedia alban lisäksi Cattleya (Laelia) harpophylla.
Doritis pulcherrima ´coerulea`