Nyt ovat jo kaikki kuoropojat hereillä! 
Olipa tosi vaikea kuvata noita pitkiä hiippoja, kukan pituus noin 25 cm pystäristä helmaan.
Ja vielä koko kasvi, josta näkyy bulboille tyypillinen kukkavarren paikka.
Tämäkin on minulla lasikossa, mutta tiedän monen kasvattavan sitä varsin onnistuneesti ikkunalaudalla.
Kyseessä siis Bulbophyllum Elizabeth Ann (Cirrhopetalum longissimum x Bulbophyllum rothschildianum), risteymä vuodelta 1969
kuoropoikia kivasti sanottu!Ja todella upea se keskimmäinen kuva!
Nuo "pojat" ovat hienoja 
. Tarkistin oman kasvini piipat, joita on tullut kovasti ja ne lähtevät hieman alempaa, joten taasen on tulossa kovasti uusia bulbeja, mutta ei yhtään kukkaa 
. Kerro Olivia hyvä vinkkisi. Pidin kasvia melko pitkään ulkonakin viileinä öinä, jotta se olisi saanut viileäkäsittelynkin ja silti vaan bulbeja pukkaa. Kasvini on muuten oikein rehevä ja hyvinvoivan näköinen. Minulla se on lämpimällä ikkunalaudalla ja kesät ulkona.
Hari, minkälaisessa kasvatusalustassa kasvatat tuota phaiusta?
Vuosien pähkäilyn jälkeen tämäkin suostui sitten kukkimaan. Kuvassa on Leptotes bicolor väärin päin käännettynä.
Törnrosa, tsekkasin juuri, kummatkin tuon Elizabethin vanhemmista ovat lämpöiseltä, jopa kuumalta alueelta (Myanmar, Borneo, Thaimaa, Malesia, Intian Assam), joten eivät kylmäkäsittelyä kaipailekaan.
Omani sain viime vuonna juuri kukintansa päättäneenä, ja on siitä lähtien ollut lasikossa, mitä nyt kesäleirille pääsi olosuhteiden pakosta.
Tuoksusta unohdin mainita: mieleen tulee syksyisen metsän kannolla kasvavat lahokassienet - ei siis hikisukkia patterilla 
Kiitos tiedosta Olivia, olen pitänyt kasviani aikalailla lämpimässä ja sitten ulkona kesäisin, koska se on näyttänyt viihtyvän siellä hyvässä valossa. Pitää nyt miettiä sitten miten jatkossa menettelen sen kanssa. Nämä bulbophyllumit ovat hieman mystisiä kasveja meikäläiselle, koska ne vaikuttavat jotenkin ilmeettömille: Tämäkin olla möllötti koko kesän ulkona eikä tapahtunut mitään. Vasta kun otin sen sisälle alkoi joidenkin bulbien alapuolelle muodostumaan aluksi pieniä ulokkeita, jotka ovat nyt kasvaneet.
"Hari, minkälaisessa kasvatusalustassa kasvatat tuota phaiusta?"
Se on sellaisessa pikkusormenkokoisessa kaarnarouheessa. Taisin lisätä siihen hieman jotain perliittiä tai turvettakin. Aikaisempi karkeampi kaarna ei toiminut. Nyt kesällä Phaius on ollut litimärkänä koko ajan, talveksi sitten hieman helpotan.
Minun Elizabethini jurottaa ja kasvaa hitaasti. Alusta taitaa tälläkin olla liian karkeaa tavaraa. Kun katselin netistä kuvia, niin kaikki isommat puskat näyttävät kasvavan jonkinlaisessa korissa ja kasvihuone näkyy taustalla. Korissa lienee aika paljon sammalta tai turvetta? Elizabeth oli alkukesästä 15 asteessa pari yötä ulkona, ja yksi lehti meni mustaksi. Kiikutin sen sisään. Eipä se mikään viileän kasvi todellakaan taida olla.
Lasikkoon kuuluu parempaa. Siellä vääntää kukkaa:
Aerangis articulata
Aerangis citrata
Aerangis mooreana
Haraella retrocalla
Gastrochilus japonicus
ja Tolumnia lopettelee
Kun kerron että oma Elizabethini on Jussilta, tiedättekin suurin piirtein, mitä purkissa on: GreenMixiä sekoitettuna perliitin ja hiilen kanssa, päällä runsaasti sammalta (joka tosin nopeasti minulla kellastui). Ruukkuna vankka muovirasia, jossa runsaasti reikiä joka puolella, ei kuitenkaan ihan pohjassa. Olen pitänyt sitä lasikossani aika lähellä sivuvaloa.
Samoissa oloissa aloittaa kukintaansa kahdella vanalla B. Louis Sander, joka on pelkässä kaarnassa teräslankakorissa. Näillä on toinen vanhemmista yhteinen: Bulbophyllum longissimum (jolle RHS antaa Cirrhopetalum-suvun Elizabethin kohdalla). Louisin toinen on B. ornatissimum, joka on myös lämpimässä kasvava.
Olivian kuoropojat ovat kyllä aikas vaikuttava näky. En ole tuollaista kukkasta ikuna nähnytkään… No olen niin uusi orkideoiden arissa että on vielä niiiiin monenlaista kukkaa ja kukan muotoa mitä en ole nähnyt.
Tämä Dendrobium lindleyi kukkii tänä vuonna minulla poikkeuksellisen myöhään, mutta sitäkin runsaammin. Toinen yksilö kukki jo heinäkuussa, vaikka on ollut täysin samoissa oloissa ja samalla hoidolla.
JP, haikailen kuvaasi Renanthera monachicasta - teemme Orkidealehden teemanumeroa vandoista ja vandansukuisista. Ottaisitkohan yhteyttä pentins at kolumbus.fi
Tämmöinen cattleya kukkii nyt työpaikallani:
Ja joku Brassia 
Laelia alaorii kukkii taas. Tämä on jo viides kukka vuoden sisällä ja kuudes on tulossa.
JP69:llä on aivan mahtavan upea Dendrobium lindleyi! Kunpa omassakin hoidossa joku kasvi kukkisi joskus noin runsaasti!
Minulla kukkii vuosia takaperin (2002?, 2004?) basaarista hankittu ‘’‘’‘’‘‘Hongankolistaja’’‘’‘’‘’. Koska unohdin sen nimen samantien, sitten elin kauan uskossa että hän on Arundina. Mutta… Hongankolistaja ei ole arundinaa nähnyt edes parhaimmissa unissakaan. Hän onkin Neobenthamia gracilis! Kamerani on valitettavasti huollossa, kukka-kuvat tulevat joskus myöhemmin.
Kukkimaton kasvi parin vuoden takaa (nyt on pituutta reilusti enemmän):
Tuohan näyttää aivan järvikaislalta 
.
Oletpas onnistunut saamaan varsinaisen aarteen! Näin sen livenä Dresdenissä ja lumouduin täysin. Kuva siitä löytyy Orkidealehti 1/2010 s. 21. josta sen voi vilkaista kuvaasi odotellessa.
Heitän peliin tämän Aerangis articulatan. Kukkaverson punnertamiseen siltä kului alun piikistä laskien jokseenkin vuosi, mieluummin vähän päälle!
Hieno on tuo Aerangis articulata.
Minulla Aerangikset tuntuvat kasvavan vuorotellen. Ehkäpä kasvupyrähdykset ovat niiden luontaisista rytmeistä kiinni. Alkukesällä A. distincta ja A. biloba tekiväti hulluina uusia juuria ja pari uutta lehteä ja nyt ne näyttävät vaipuneen täysin lepotilaan. A. brachycarpa sensijaan oli toukokuussa tullessaan hyvässä kasvussa, mutta alkoi sitten jurottamaan ja vasta elokuun lopulla se alkoi pukkaamaan uutta juurta ja lehteä, sama koskee Angraecum elephantinumia.
Coelogyne fimbriata on avannut tänään ensimmäisen kolmesta nupustaan. Kasvi on toukokuun kokouksesta hankittu.