Nyt on tultu sellaseen vaiheeseen, että piitkän kurkkimisen ja saamisen jälkeen on jo aiheellista vähän jakaakin. Koukuttava pentti on antanut paljon, ehkä jotain näkyy opeista pihallakin. Kokosin albumeista skannaamalla ja parin vuoden digikuvista sarjoja erilaisista projekteista pihallani.
Muutin tänne keväällä 2001 ja on kait täällä jotain edistystä tapahtunu, vaikka tällä hetkellä tuntuu, että kaikki kuivuu paikalleen. Tää piha on joskus olla vuoden piha, tosin ei enää siinä kunnossa kun tulin tähän. Kovasti on vielä haastetta päästä samaan. Ja vaikka maalaityttö olenkin, kyllä ollaan menty paljon yrityksen ja erehdyksen kautta ja välillä kovastikin mettäänn!
Mutta pitemmittä puheitta, tässä pari kuvaa eka kesältä.
höh, mihis se teksti tuosta jäi? Piti vaan sanoman, että ei sitä heti tajunnu, että muutakin vois kasvattaa pihalla kuin voikukkia - nurmikonkin vois joskus ajaa!
Ensimmäinen iso projekti oli kadun vieressä olevien vaahteroiden ja orapihlaja-aidan pois-pois -häätäminen. Vaahteroita (9kpl) oli leikattu muotoon, mutta jätetty leikkaamatta muutamana kesänä - rumat pitkät hiippanat ylti jo taivaisiin. Ja orapihlaja-aita ei saa kovin lämpimiä tunteita miussa aikaseks, kovin kuumia kylläkin!
Helmikuussa 2003 kaatui sitten ensiks vaahterat. Pölkkyjen ja risujen raivaamisessa olikin kova homma.
Toukokuussa 03 oli jo pölkyt ja risut siivottu pois jonnekin, nyt pitäis saaha jo tuo piikkiaitakin nurin, enne kuin kerkee isoon lehteen!
Ja niin tuli sukulaisia apuun, pensaat nurin ja voi kauhia, miten tuosta risumäärästä hengissä selviää!!?
Juuret piti kaivaa kaivurilla ja ne ja risut kaikki samaan kuormaan ja jätelaitokselle. Ei menny kompostoitavaks, kun oli niin paljon kivee mukana - tuli aikas kallis lasku, johon ei ollut varautunut, mutta niin sitä oppirahat piti maksaa. lapion kanssa sitt tasoittelin kuopan pohjaa. 
Multaa tuli sitten autokuormallinen ja lapiohommia siinäkin, ennen kuin voi alkaa uusia pensaita asetella paikolleen.
Ai niin, tuossa oli iloinen yllätys, kun se orapihlaja-aita kaadettiin. Talon rakentaja on tykännyt kivistä ja sementistä ja tuossa tien vieressä oli matala luonnonkivi-sementti-koroke, minkä asentelin takaisin paikolleen, vaikka olikin rikkoutunut kaivurin kynsissä.
Juhannuksen tienoilla sain sitten uudet pensaat maahan. Vapaasti kasvava aidanne, sireeniä kahdenlaista, rusokuusamaa, pallohortensiaa ja lumipalloheisiä. Ja tarpeeksi kauas ‘‘kiviportaasta’’, että jää kunnolla näkyviin. JA itseasiassa jäi vähän liian paljon, mutta tienpuolelle onkin ollut ihan kiva sitt istutella kivikkopenkkiä. Eka vuonna kyllä tais mennä nurmikon siementä turhan paljon ihan pensaitten allekin.
Unikot tuossa on varmaan talon rakentajan peruja 60luvun alusta.
Tässä näkyy vvähän paremmin tuota kivetystä, vähän kesken vielä. Vanha sireenipensas nurkassa, kaks uutta sireeniä jatkona. Taustalla näkyy pari tuijaa ja upee köynnöshortensia, jotka luultavasti myös ihan alkuperäisiä.
Tämä kuva oli ihan pakko laittaa tänne, vaahterapölkkyjä piti tietysti jättää kukkapystejä varten. Miten lie silmä tarttunut tähän. Koivupölkky on veljeltä peräisin, kun eka kesänä pyysin häneltä istuimia grillille. !!
Miks muuten miulla tuo hymiön lisääminen hävittää tekstin?
Seuraavana kesänä pensaat oli jo kasvaneet aika paljon. Nyt huomasin, että olin istuttanu osan pensaista väärään paikkaan. Se olikin lännenheisiangervo (eikä pallohortensia) ja se leveäkasvuisena piti istuttaa rivin keskelle, mihin tuli mutka sisällepäin. Aika ruma tuo tuolleen, mutta onneks luonto sen sitt muutaman kesän jälkeen korjas…
Postiluukkukin oli vinksallaan vielä muutaman vuoden - hittaasti hyvä tulloo…
Kesällä 05 sai jo nauttia uusien pensaitten kukinnasta.
Lumipalloheisi on ihana kukkiessaan
Samoin rusokuusama. Jotenkin näissä skannatuissa kuvissa on aika hailakat värit, pöh!
Mukava seurata pihasi kehitystä. Lisää kuvia! =)
Kesällä 07 tienvieruspenkki pensaineen oli jo aika kaunis. Se on varmaan ollut edellliskesänän, kun kuivuus melkein vei miulta koko monen vuoden työn. Lännenheisiangervo pensaat kuivi kokonaan ja keväällä laitoin kuivuneet rangat maat myöten ja kaivoin juurineen pois. Tosin en raaskinut niitä hävittää vaan istutin toiseen paikkaan ja nehän lähtikin kasvamaan ihan kivasti - ei enää niin leveenä kuin tässä aika paahteisessa penkissä. Lumipalokin meinas kuolla, mutta näytti uutta versoa ihan matalalta ja sieltä se lähti sitt toipumaan. Lännenheisien tilalle tähän alkuun ostin jasmiketta ja se tais jo ekana kesänä kukkia (eikä levittäydy niin leveelle - penkki on jo vähän tasapainoisempi.
Kylläpäs noita kirotusvirheitä tulloo, kun ei malta tarkistaa tekstiä ennen tallentamista…
Tässä kuva vuodelta 08. Olen tykännyt kovasti tuosta yhdistelmästä suikeroalpi (?), ketoneilikka ja jasmikkeen valkoiset kukat. Skannattu kuva ei taaskaan välitä kunnolla sitä, mitä tuo on luonnossa.
JA vielä kuva viime kesältä.
Useana kesänä kun oon ollut kitkemässä tätä tienvierustaa, monet ihmiset pysähtyy juttelemaan ja ihailemaan, on hyvä kommentoida siihen, että mukava tätä hoitaa, kun ihmiset saa mielihyvää, kun on kaunista.
Tältä kesätä ei ole kunnon kuvaa - siellä on vaan kuivuneet ketoneilikan varret rötköllään ja muutenkin kuollutta, kun ei oo jaksanu kastella.
Kiitos MoonRiver, vielä yks kuva tähän projektiin: postilaatikkokin sai viime kesänä uuden ilmeen, pitkään sitä suunnittelinkin, ennen kuin löytyi mieleinen ja toteutettavissa oleva ratkaisu. 
Mukava nähdä kuinka piha muuttuu vuosien mittaan! Kiitos kun tulit joukkoomme ja jaat kuvillakin tekemisiäsi 
Aidanne näyttää jo hyvältä, samoin postilaatikon paikka on kiva!
Kiitos Eltsu rohkaisusta!
Olen tosi paljon saanut täältä pentistä ideoita ja yks mielipuuhani töissä, kun on väliaikaa, on roikkua täällä ja katella etenkin toisten kuvagallerioita. Usein vieressä kynä ja paperia ja piirtelen ylös hyviä ideoita, mitä vois toteuttaa omalla pihalla. Kommentoiminen ja ihailu ääneen on vaan jääny turhan vähäiseks.
Illalla jatkan kotona seuraavaa projektia - on tosi kiva tuossa myös ite tarkastella, mitä vuosien varrella on tapahtunu. Kuvat on albumissa ja koneella yleensä sekaisin muitten kuvien kaa, hyvä koota tänne prosessina.