Nuorille pensaspavuille keittoaika on vain 2-3 minuuttia, m u i l l e 10 minuuttia.
Jos haluaa varmasti toimia ohjeiden mukaan huuhdo pavut ja valuta. Keitä kurkkusäilöte 10 min ja lisää pavut, keitä 2-3 min. Laita pavut kuumina pestyihin, atamonilla huuhdeltuihin lasitölkkeihin maisteliemeen. Valmis 4 viikon kuluttua.
Katsoin ohjeen netistä enkä saanut linkkiä lisättyä. Lisään myöhemmin
Muoks
“Papujen lektiini tuhoutuu riittävän pitkässä lämpökäsittelyssä. Tämän vuoksi myös tuoreet pavut tulee aina kypsentää esimerkiksi keittämällä tai höyryttämällä ennen käyttöä. Tuoreiden papujen lektiini hajoaa vajaan kymmenen minuutin keittämisen jälkeen, mutta keittoajassa on hyvä huomioida mm. papujen paksuus”
Meillä on eilen ja tänään vietetty syöminkejä kun yövieraskin tuli. Eilen alkupalaksi sinisimpikoita ja hyvää leipää. Valmiina ostettua kylmösavulohituorejuustorullaa, perunoita, graavilohta ja saaristolaisleipää.
Savustettiin lohta ja graavasin pyrstöpalat, ison palan varasin lohikeittoon tytön petheelle. Ollaan me kyllä tunnettuja kalansyöjiä seudulla.
Kesken kaiken soi ovikello ja naapuri toi juuri vedestä nostettuna haukea nahattomina fileinä melkein kilon. Vein hänelle omia suolakurkkuja vaihtariksi ja vielä monta kertaa.
Muoks
Tänään tehtiin vaniljakastiketta ja mustikkapiirakkaa, jälkilämpöön Janssonin kiusaus. Savuporo aurajuusto jääsalaattipersikkasalaattia kylkipojaksi.
Tänään olin toisen kerran siellä intialaisessa syömässä. Ruoka oli siinä mielessä parempaa että nyt oli tarjolla myös alkupaloja, ja ne oli oikein maukkaita. Itse ruoka samanlaista kun ekallakin kerralla eli ihan ok, ei mitään erityistä suuntaan eikä toiseen.
Jälkkäriksi oli nyt oikein pyydetty sitä Burfia. Se oli saman väristä kuin se ekalla kerralla maistamani. Siihen se sitten jäikin. Ekalla kerralla sain hyvin lehtevää kuivaa leivonnaista jossa oli erottuva hyvä maku. Nyt se oli kosteaa, ehkä tuli mieleen hiukan toffeemainen koostumus. Maku oli erilainen kuin silloin ensimmäisellä kerralla, miedon makuinen ja makean hyvä kuitenkin.
Voisko olla niin että ekalla kerralla saimme kuivunutta burfia, jolloin makukin olisi ollut tiivistynyt ? Ulkonäkö täsmäisi tällaiseen selitykseen. No, arvoitukseksi jää. Ollaan kuitenkin tässä sivistytty taas hiukan kun on tutustuttu burfiin, kuka mitenkin
olis pitänyt, mutta siinä ruokajonossa ei tullut mieleen, eikä sit myöhemminkään. Harmi !
Samassa pöydässä oli yksi ihminen joka oli mukana silloin edellisellä kerralla myös. Hänen kanssaan juteltiin asiasta ja oltiin samaan mieltä ettei ollut samaa, ellei sit ed.kerralla tarjottu kuivunutta tuotetta. En usko kummiskaan tuohon oletukseen, nyt kun oon ehtinyt miettiä.
Todennäköisesti Kurpan oletus on oikea, on ollut baklavaa tai jotain sen tapaista. No se jää arvoitukseksi.
Minä muistelen lapsuuskodissani tehtyä tirripaistia.
Sehän oli jotain kylkeä, raidallista lihaa jossa oli vielä kamaraakin mukana.
Äkäisellä tulella pistettua joten ne lihat ui siinä sulaneessa rasvassa.
Kolikan kylkiäisenä niitä syötiin ja ihan hyviähän ne oli.
Tirripaistista meidän äitikin puhui. Joskus sitä tekikin muistaakseni mökillä Pohjois-Savossa (lapsuudenkodissaan) puuhellan päällä.
Kolikasta en oo koskaan kuullut.
Uusista potuista tehtyä pottumaitoa sanottiin kolikaksi. Teen joskus itekkii sitä mutta minun mies on tottunut syömään sitä vain talvella vanhemmista potuista tehtynä.
Minusta se ei ole taas hyvää joten en tee.
Vissiin ihan paikallisia nimityksiä en tiedä nimestä sen enempää.
Kyllä, kyllä niin tehtiin.
Sehän oli suolaista, vähän karrelle palanutta rasvaa.
Kylkisiivut mistä kunnon tirripaistia tehtiin oli suolattua lihaa.
Siihen aikaan läski oli kunnon läskiä eikä sellaista kun nykyään pikkusikojen kyljet ovat.
Sitähän teurastaessa mitattiin onko sika saanu kunnolla ruokaa.
Mitä paksumpi läski sen paremmin syötetty sika oli.
