No hyvin on talvetus onnistunu! Kyllä tuossa jo vähän,ihan vähän on kevättä ilmassa 
No eikös tuosta jo saa vähän innostusta…? 
Tiättäkö mitä? Alan ehkä pikkuhiljaa löytään pienen kipinän kesään ja kukkiin. Ihan pikkuisen. Olen katsellut viime kesän kuvia, ja jotenkin alkaa vähän kutkuttaan.
Yhden hauskan kuvan löysin viime vuoden toukokuun 15 päivä. Mies otti tämän.
Emäntä sinnikkäästi rakentaa uutta kukkapenkkiä vaikka sataa rakeita taivaan täydeltä. On täytynyt olla mielenkiintoinen homma menossa, kun en ole hommaa lopettanut edes raekuuron ajaksi.
Ehkä se tästä pikku hiljaa
Kukas sitä nyt kesken lopettaisi kun “tää on ihan kohta valmis”
Kiva kuulla että pikkuhiljaa alat päästä fiiliksen syrjään kiinni. Kyllä se sieltä tulee, ennemmin tai myöhemmin
No mitäs pienistä raekuuroista! Virkistää vaan ku muuten voi tulla jopa hiki. Kivaa et oot saamassa inspikses takas. Sehän tietää ens talveks taas lisää kivoja kuvia, eikö?
No Nuu sen sanoi; "tämä on ihan kohta valmis", kunnes sitten 8 tunnin uurastamisen jälkeen kaatuu kuolleena sänkyyn=)
Näköjään se insipiraatio tulee, joskus myöhemmin joskus aikaisemmin, tänä vuonna se alko tulla 4 kuukautta myöhemmin kuin viime vuonna.
No, katoma nytte minkälaisia kuvia tullee taketeesi, saattaapi tulla jotaki, saattaapi olla että lökötän koko kesän;-)
Mut kamera kainalos…
Oot oikiassa, kameraa kun sormela painaa niin se ei paljon enerkiaa vaadi=D
MoonRiver, minustakin alkaa tuntuun että pieni innostus on iskemässä. Laskin tässä illalla että mulla alkais kohta olla lähes sata purkkia taimia siellä sun täällä. En oikein tiedä mistä niitä kertyy, vai oisko syynä se että kaikki kylvetyt siemenet itivät yhtäaikaa ja onhan niitä ollut pakko vähän erotella toisistaan. Toivoa on sinullakin vielä....
Olisko hilhasuo hilijasen hiphei-huuon aika???
Josko se tästä meiläki alakaa pikkuhilijaa…
ps. joku ryökäle käy sullaki yölä ko nukut kylyvämässä lissää siemeniä ja niitä nytte pukkaa ylös=)
Joo, Joku on käynyt meillä. Minä vain ihimettelen mitä teen noin viielläkymmenellä harjaneilikan taimella. Häh? MIhin minä ne paan? Tai ne muut neljää eri laatua olevat neilikat? Pah!
Minoon hukassa vielä ennen lumien sulamista niien kans. Siinä ei hiljanen huutaminen auta.
Teet niistä mahottoman komian harjaneilikka pellon ens kesänä. Saama katteellisena katella kuvia.
Sullahan on MoonRiver ihanan näköset hiukset, siis ihanan näkösen puutarhan lisäksi!
Kiitti Naana. Oikeasti ne on laiskan ihmiset hiukset. Kun hiukset on pitkät niitä ei tarvi leikata kuin pari kertaa vuodessa, eikä tarvi laittaa mitenkään=D
Hiusten laittoon menee aamuisin 20 sekuntia (harjaus).
Aloitin lukemaan sun päiväkirjaa joku aika sitten alusta asti. Olis tehnyt mieli kommentoida sielä välissäkin jo, enkä nyt muista että mitä se oli. Kun mun kylvöt loppui, tuli ihan lattea kausi.En saakaan innostusta siihen puutarhailuun ja vihertämisen odotteluun. Jotenkin niin että siinä se oli ja sit ei mitään. En mieluusti ole edes avannut tätä palstaa, nyt ajan kuluksi. Aloitin katselemaan sun kuvia, kun jäi kesken. Sitähän olisin ihmetellyt, miten rivarin tontille saa niin paljon mahtumaan ja silleen ettei se näytä sekasortoiselta, täyteen ahdetulta puutarhalta.Arvasin että sulla on päätytontti, muutamista kuvista ja järkeilystä. Naapurit on varmaan onnessaan saadessaan olla sun naapureita. Nyt tässä kirjoitellessa tuli oivallus, etä tästä olosta on otettava irti joka hetki. Tehdä jotain ihan sellaista mikä ei liity puutarhailuun ollenkaan.Kerätä voimia.Levätä ja ottaa hyvänä asiana tämä olo. Nimittäin kohta se alkaa. Kuka voi sitten enää olla innostumatta kun taimia alkaa putkahtelemaan purkkeihin, kymmeniin ja satoihin, puutarhurista riippuen.Pidemmälle ehtineillä penkkeihin.
Hyvin levänneenä on innostus korkealla ja saa paljon enemmän aikaseksi siellä puutarhassa sitten kun on sen aika.
Kiva kun piipahdit Tähdikki, ja niin viisaita kirjoitit hyvällä sydämellä.
Tämä on päätyasunto rivitalossa, ja vielä on paljon laitettavaa. Mutta vähän kerrallaan, nyt on viimeiset kolme kesää tullut laitettua sellaista haipakkaa pihaa, että meinaa maratooniväsähdys iskeä.
Naapureista en tiedä kovin paljon mitä ovat mieltä, kun olen tässä vain sen kolme vuotta asunut. Tosin yksi naapuri samasta taloyhtiöstä on sanonut, että jos minulla loppuu tila niin saa kuulemma tulla jatkamaan heidän pihaosuudelle:-) Ja vastapäisellä naapurilla on ihanat pionit joita ihailen. Seinänaapuri on ihan uusi, muutti viime viikolla, häneen en ole ehtinyt tutustua. Vaikuttaa mukavalta. Rivitalossa naapureiden "mukavuudella" on iso vaikutus, kun kaikki pihat ovat tiiviisti lähekkäin.
Sanoit hyvin: "Nyt tässä kirjoitellessa tuli oivallus, etä tästä olosta on otettava irti joka hetki". Hieno oivallus, tuosta pitää ottaa vaari. Nyt kerätään energiaa kesään, ja totta on sekin, etteihän sitä voi vastustaa kun taimet kasvavat, ja piha alkaa vihertää.
Kävin juuri auttamassa äitiä, koulin 3 tuntia hänelle taimia. Multa tuoksuu sitten aina yhtä hyvälle=)
Kyllä rivareissa kuin muuallakin naapurisopu on tärkeä. Jos kateellisuus ei iske samassa rivissä asuville, on tosi upeaa ja innoittavaa ihastella toistensa aikaan saannoksia. Itse väliaikana menen oikein oman luvan kanssa päivälläkin yläkertaan kirjan kanssa peiton alle. Eikä ole tällä hetkellä puutarhakirja.Mutta huomenna näkyi auringon kuva säätiedotuksessa. Jännät väreet vilahti kropan läpi, mutta tänään vielä luen kirjaa.
Windowsin Paint ohjelma auki, sinne jokin vanha kukkapenkkikuva, ja palloja piirtelemään. Tämän helpompaa ei voi olla kukkapenkin suunnittelu. Piirtelee vaan palloja, poistelee, vaihtaa väriä. Ja lopulta syntyy kokonaisuus minkä haluaa. En tiä vielä ollenkaan, että mitähän kukkaa on punaiset pallot ja valkoiset pallot. Tulostan kuvan kesällä ja katselen, että jaha, tuohon kohtaan pitäisi saada jotain valkoista, mitähän laittais.
Eihän se lopputulos ole ikinä tarkalleen sitä mitä suunnittelee, mutta onpa jonkinlainen visio olemassa.
Hyvä idea, kiitti vinkistä
Ai kun ihana idea… Mulla tuppaa ainakin olla näin alottelijana se vika että kuha nyt jotai saa… näen sieluni silmin valmiin penkin, mutta näin saan sen “näkemäni” penkin johonki todelliseen “muotoon”. 