Laitoin pari kelloköynnöstä tuomenrunkoa vasten yrittämään. Avuksi laitoin ison, kuivaneen koivunoksan alkuun pääsemistä helpottamaan.
Tämä on aivan upea tänä vuonna. Muistin suihkia hyvissä ajoin mäntysuopavettä, niin sain toukat pois ennen suurempaa vahinkoa. Muutamassa lehdessä vaan haukkaisuja.
Nopsaan on levinnyt tuokin tädyke(?) ja poimulehti juurella.
Viimesyksynä ostamani sammalleimu on laajentunut ihan kivasti.
Aikookohan tämä kukkia?!
Tämäkin on hengissä ja kukkii
Hatusta vedän nimen metsäkurjenpolvi, yhtään en oo varma 
Marlene, voi hyvinkin olla, ainakin kasvupaikan perusteella, josta wikipedia sanoo "Metsäkurjenpolvi kasvaa kosteissa paikoissa: lehdoissa, rantaniityillä ja ojanpientareilla. Metsäkurjenpolvi on aluskasvillisuuden valtalajina kurjenpolvi-oravanmarjatyypin ja kurjenpolvi-metsäimarretyypin lehdoissa. "
Tämä kannatti hankkia viimevuonna, mahtava tuoksu
tosin huomasin tuoksun vasta kun kameran kanssa konttasin hyvää kuvakulmaa hakien, eli tarvii kumartua tai melkein polvistua tämän kaunottaren äärellä. Johtuisiko nimikin siitä
Viimevuonna oli yksi kukkavarsi, tänävuonna jo 6 ja jokaisessa 5-6 kukkaa kerralla auki ja muutama nuppukin vielä, se tekee …
… aika monta ensivuonna!
(muoks.Ja vaikka epäilyksiä talvenyli menosta olikin, niin ennätyspakkastalvesta meni yli että heilahti! Eli sopii myös pohjoissuomeen.)
Osto kesäkukkia, neilikat on ihania ja lumihiutale kuuluu ehdottomasti suomen kesään!
Isokukkaisia orvokkeja kierrätysvadissa kaivon kannella ja upeita "suukkosuita" punaisia apinankukkia lumihiutaleen kanssa sinisessä vadissa. Olisi ollut parempi päinvastoin istutettuna nuo värit, mutta näitä astioita tupsahtelee vastaan milloin mistäkin, niin niihin istutellaan sitten mitä sattuu olemaan ja sillai… seli seli
En pysy enää näiden petunia potunia surfinioiden mukana, mutta tällainen hieno alkaa aukoa kukkiaan. Upea väri sattui vaikka puutarhallakaan ei tiedetty sen tulevaa väriä. (Ja hengissä ylipäätään minun hoidossa, mukavaa!)
Toisen puolen kukassa tuollaista mustanviolettia.
Elämäni ensimmäinen verenpisara, olen rakastunut
Lavateralle terveisiä ja kiitos
Muoks. kuva katosi matkalle
Käytiin meidän kotiseutumuseolla. Oli sinne jokunen kukka-aluekin laitettu.
Jotain maksaruohoja ja rikkoa ainakin oli kuusen juurella.
Pienen ryytimaan vartioina hauskat pelätit. Takana siintää kianta.
Päätalon sisäänkäynnin edessä on verenpisara.