Olen huomannut tallaisen ohdake kasvuston kotini lähellä. Siinä ojanpenkereellä on valkeita ja normaalin lilan värisiä ohdakkeita. Tänään kävin kaivelemassa pihaani valkean ohdakkeen. Saas nähdä menestyykö. Kuva on viime vuodelta.
Tuollainen albiino tekisi varmaan kauppansa ihan perennanakin. ;)
valkoinen huopaohdake - jopas jotakin sentään. nyt kiinnitä itsesi ketjullä lähimpään puuhun ja ryhdy suojelemaan tätä. en ikuna kuunaan valkoista huopaohdaketta ole nähnyt - onkos kuka muu tavannut?
- kun asiaa ryhdyin penkomaan löytyi tietysti puutarhanetistä ja tässä suora lainaus:
"Poistettu nimimerkki (id: 1670)
keskiviikko,
16.
heinäkuuta
2003 - klo 0.
16 (yli 3 vuotta sitten)
</p>
Jos
ohdakkeella tarkoitetaan nitä partasuteja tienpientareella, niin niissä
valkoinen on aika yleinen. Itse näin toissapäivän lenkillä 400m
matkalla kahdessakin eri kohtaa kunnon läntit sitä."
Tämmöisen valkoisen muodon olisi kyllä toive saada jostakin taimistosta, ettei väki lapioineen keräisi suoraan luonnosta
Enpä ole minäkään valkoista huopaohdaketta nähnyt. Mielläni näkisin sellaisen kyllä itselläni, mutta saisi nyt edes sen valkoisen horsman jostakin.
Sitäpä sitä partasutia tarkoitin ohdakkeella. Täällä on meneillään katurempat ja olen melkein sata varma, että nämä valkeat ja lilatkin joutuvat jonnekin maaläjityspaikalle. Sen vuoksi kävinkin kaivamassa itselleni pihaan. Sitä en tiedä viihtyykö pihassa. Ystävämme oli kysynyt joltakin luontoihmiseltä sen harvinaisuudesta. Ei ollut hänkään koskaan ennen nähnyt eikä kuullut.
Illakko, huokailit, kun saisi valkeanhorsman jostakin. Uusimmassa Koti puutarha lehdessä oli sellainen tieto, että Särkän perennetaimistolla on tuotannossa ja niitä saa ensi vuonna. Sitä en tiedä saako tänne laittaa näitä tällaisia tietoja, jos ei saa niin kai joku poistaa.
Itse näin tälläisen persikan värisen, mutta auton ikkunasta. Lähdin viikon kuluttua ihan varta vasten katsomaan, eikä sitä enää löytynyt. Toivottavasti ei nyt ole jonkun mummon maljakossa!
Tuo minun ohdakepenkka on nyt niitetty siliviliksi. Kohta katuremppa on siellä saakka ja sitten ohdakkeet häviävät varmaankin maankaato paikalle. Toivon vain, että minulla säilyisi talven yli.
Rea, toivottavasti menestyy! Upeannäköinen, ilman muuta varmaan siemeniä kannattaa kerätä, vai käyköhän niiden kanssa samoin kuin valkoisten maitohorsmienkin. Olen jo suunnitellut noiden lilojenkin siirtämistä pihaan, mutta tuo on kyllä ihan omaa luokkaansa. Pitää vissiin hieman tarkemmin nuuskia lähiympäristöä jälleen kerran mutaatioiden toivossa. (kuulostaapa tuo lause hassulta...)
Tuo paikka missä omani näkyi, on onneksi rauhallisella risteysalueella joten voin sitä koittaa paikallistaa tulevinakin vuosina.
Menee otsikon sivuun mutta tämä Botaniassa Joensuussa kuvaamani onko keltaohdake??? Kirjaa selaamalla arvoin nimen, koska nimilappua en huomannut enkä talloa tohtinut - kasvoi kosteassa paikassa ja 1,5 m korkeudessa hujotteli. Ystävällisesti,
ken tietää,? Tämä on hyvä esimerkki puutarhanetin sivistävästä vaikutuksesta: näin täällä kuvan, hakeuduin paikalle, jossa jotain vastaavaa muistelen nähneeni - otin kuvan ja kirjan ja nyt kyselen lisää 
Tuttava kertoi, että lapsena mummo kielsi päästämästä lampaita eräälle pellolle, ettei kärräkkäät eli piikikkäät ohdakkeet lähde. Onkohan häntä kiusoiteltu, vai oliko kiellolle joku peruste?
Huopaohdakkeet kukkivat tänä vuonna jotenkin erityisen näyttävästi täällä meillä päin. Meidän uusi heppakin tuntuu niistä kovin tykkäävän, kun kärryajelulla on ihan pakko välillä haukkaista ohimennen joku evääksi.
Piikikkäät ohdakkeet tarttuvat lampaiseen ja villan joukossa siirtyivät kehdättyyn lankaan, tätä veikkaan kiellon syyksi.
Kuulostaisi hyvältä selitykseltä. Tuttu oli jotenkin ilmeisesti ymmärtänyt, että kärräkkäät katoavat pellosta. Mutta lapsi tietysti kuulee sanat eri tavalla, kun ei ymmärrä asiaa, ja alkuperäinen ajatus tahtoo säilyä aikuisuuteen saakka, varsinkin, kun ei lampaiden kanssa ole ollut tekemisissä lainkaan myöhemmin.
Nyt on muuten ollut niin märkää kesää, että on ollut helppo nyhtää ohdakkeet pitkän juuren kera pois kasvimaasta. Mä sanon niitä muuten karrikkeiksi. Taitaa olla rakkaalla lapsella monta nimeä. Tuo kärräkäs oli mulle ihan uusi sana, aika kuvaava sekin.