ihan vasiten piti kaivaa esiin puutarhakirja ja katsoa mitä siellä sanotaan mitä leikkauspinnoille tehdään. siellä luki että tänäpäivänä on yleinen käsitys siittä että haavanhoitoaineet eivät ole välttämättömiä. muutamat tutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä että suurille leikkauspinnoiile tätä kannattaa sivellä heti sahauksen jälkeen.
että kukin saa sitten miettiä laittaakko va eikö laita.
No nyt on sitten sahattu. Ei ollut ihan helppoa. Ostin erityisen oksasahan, 19 euroa sekä haavanhoitoainetta. On se kovaa puuta tuo omenapuu. Kuorenalta löytyi ötököitä. Haavanhoitoaine oli hyvin maastoon sopivaa vihreää väriltään, paksua tököttiä. Laitoin sitä. Sain ainakin hyvän kosmeettisen tuloksen jos en hoidollista parannusta saanutkaan aikaiseksi.
Tarkoitan että en pystynyt leikkaamaan terveeseen kudokseen asti.
Muistankohan väärin, jos väitän, että omenapuu on äärimmäisen-jos-ei-nyt-kaikkein-kovasyisin puu.
kyllä se aikas kovaa puuta on tuo omenapuu.. samoin tammi..
Mulla on tällainen omenapuu. (Hehe. Aika yltiöpäistä sanoa noin, kun en tiedä löydänkö ikinä sitä kuvaa.) Ajattelin kumminkin katkaista latvan aika kylmästi.
Ei meillä noin kamala "nurmikko" yleensä ole. Täss
ä mahdollisesti toinen kuva. Ja nyt viimeistään olen sitä mieltä, että latva on paras katkaista. Noille alimmille 45-asteen oksille en mahda enää mitään.
Miten se teksti nyt noin haukkasi keskelle kuvaa?
Rissa, saman tyyppisiä ongelmia täälläkin...
Nuo alimmat oksat ovat ongelmallisia. Luulen, että kun puut taimistolla kasvavat kuin häkkikanat ripirinnan, oksat lähtevät juuri tuossa kulmassa ylös. Eikä siellä varmaan kukaan ehdi vahtamaan ja sitomaan niitä. Omien puitteni kanssa olen ajatellut katsoa, miten uutta oksaa runkoon pukkaa ja sitten aikanaan poistaa kokonaan nuo alimmat, väärässä kulmassa kasvavat. Mahtuu nurtsiakin leikkaamaan paremmin 
... Ja latvat poikki vaan! Eihän tässä mitään Eiffel-torneja kasvatella. 8Yksi meillä kyllä muistuttaa enemmän Pisan tornia...) Uudet oksat ylempänä näyttäisivät kyllä tietävän ihan itse, missä kulmassa oikea omenapuu oksansa kasvattaa.
Koska pentti on aiheuttanut kamalan oksakulmaneuroosin, olen sitonut kaikki hedelmäpuiden oksat kasvamaan 90-kulmassa ja jonkin verran olen ohjaillut myös suuntaa. Koska saatavilla oleva sidontamateriaali sattui olemaan vanha, valkoinen lakana, tulee mieleeni aina se Simbergin (?) taulu "Haavoittunut enkeli". Niin ovat potilaan näköisiä valkoisissa siteisään...
Niinpä. Innostusin taivuttelemaan toista nuorikkoani niin, että nyt se omenoittensa painossa näyttää enemmän riippaomenapuulta (ja siitä uskalsin pätkäistä p-netin ohjeiden mukaan latvankin. Tai siis HR:n ja arporaattorin). Tuota toista (josta nyt tirkistellessäni taisin vahingossa panna 2 samaa kuvaa, sori) en siis ole kamalasti leikellyt, enkä taivutellut. Tai siis pari vuotta sitten taivuttelin juu, mutta pahus repesi aika pahasti (halkesi runko latvasta). Sidoin sen äkkiä ja ihan hyvin tervehtyi haava (ihme?). Toisaalta olisi kiva nähdä miten korkeaksi se kasvaa :), mutta mutta. On siinä miettimistä. Varsinkin kun en itse ole niitä istuttanut.
Kaksi vuotta vanhassa Junostissa on kaksi suurta omenaa.
Wautsi! Ja vielä noin komeita ja virhettömiä. Minullakin tuli kaksi omppoa noin hyvän näköisiä oksiin, joihin vartoin pari vuotta sitten eri lajikkeita. Pikku puu kasvaa siemenstä lähteneenä keskellä karviaismajapensaista, ja siksi kai pihlajanmarjakoi ei ole niihin osannut...
Vaalean ompon pitäisi nimilapun mukaan olla Huvitus, mutta ei näytä oikein tyypilliseltä. Olen tainnut sotkea vartteet. Toinen, punainen omppo kasvaa oksassa, josta tuuli vei viime talvena nimilapun, enkä siis tiedä mikä se on. Valistunut arvaukseni kuitenkin on, että se on "Minnan punainen", eli "Kajaanin kaunis".
Jahas, vaalea omppo jäi matkasta. En näköjään osaa laittaa kuvia suoraan peräkkäin.
Komeita ovat sinunkin omenat. Tuossa samassa puussa on yksi tämän vuoden kasvuun lähtenyt varte, mutta en tedä mitä laatua, kun nimilappu on irronnut. Sen osaan sanoa, että kesälajiketta. Toivottavasti se ei ole Valkeaa Nalifia tai Gallenia, ei siinä että niissä mitään vikaa olisi, vaan tahtoisin että tuossa olisi lisäksi jotain värikkäämpää.
Juu, se on kumma juttu, että aina joku lappu lentää tuuleen, vaikka kuinka hyvin koettaisi ne laittaa. Minä leikkaan nykyään alumiinisesta eineslaatikosta liuskoja, joihin painan terävällä kynällä merkinnät. Sillä tavoin ne ainakin säilyvät, kun vain lappu pysyy puussa. Konstin neuvoi joskus muistaakseni Pujo.
Tänään sitten tein makutestin noille kahdelle omenalle. Punainen, josta nimilappu puuttuu, oli oikein mehukas, makea ja aromikas ja siemenet ruskeita, siis kypsä. Tulipa mieleen, voisiko tuo olla Huvitus. Tosin sen kai pitäisi olla aikaisemmin kypsyvä, mutta onhan tämä ollut taas vähän tavallisuudesta poikkeava kesäkin...
Vaalea omppo oli vielä raaka, siemenet aivan valkoiset ja malto kova. Se oli kuitenkin mehukas ja sopivan happoinen, mutta omena ei siis ole ainakaan Huvitus, niin kuin olen lappuun merkinnyt. Olen siis toheloinut vartteiden kanssa...
Onkohan noista Tuulimäen puutarhan (http://www.tuulimaenpuutarha.net/fi/Omenapuut) sivustolla näkyvistä uudemmista omenalajikkeista kuinka vielä kokemuksia ihmisillä? Lajikekuvaukset vaikuttaisivat kyllä aika kiinnostavilta.
Minäkin kun nyt menneenä kesänä hurahdin ihan täysin omenapuihin ja tuntuu että mitä enemmän lueskelee kuvauksia eri lajikkeista, niin sitä useampia haluaisin omalle tontilleni kasvamaan.
Pitkä potentiaalisten lajikkeitten lista on koottuna nytkin paperille, josko taas ensi kesänä sitä hyödyntäisi taimistoilla. Tänä kesänä noudin 11 omenapuuta eri taimistoilta eri puolilta Suomea, jonka jälkeen laitoin itselleni tietoisen stopin ja annan itselleni luvan jatkaa omenapuiden hankintaa taas ensi kesänä. Blomqvistin taimistollakin tuli kesän aikana käytyä kuolaamassa kolmeen otteeseen, vaikka sinne on täältä kuitenkin useampia satoja kilometrejä matkaa. Tässä odotellessa kaatelen metsää pois tieltä, että on taas uutta tilaa, mihin uusia omenapuuntaimia istuttaa. Myös ensimmäiset omput on tulossa Esteri-omenapuuhun - kukat olivat ilmeisesti pölyttyneet taimistolla.
Jos jota kuta kiinnostaa tietää, niin täällä minun tontilla Haukiputaalla (V-vyöhykkeellä) kasvaa nyt alla olevat omenapuulajikkeet:
- Anisovka
- Borkovskoje
- Grenman
- Elina
- Esteri
- Isoäidin jouluomena
- Kersti
- Kultainen kitaika
- Lepaan meloni
- Punakaneli
- Ranta-Ahon kultainen
Näistä tuo Elina on kyllä ollut yllättävän positiivinen kokemus kasvutavaltaan, sillä se näyttää kuin luonnostaan tekevän oksakulmat 45 asteen kulmaan. Kun kesällä taivuttelin taimien oksia, niin Elina oli ainut näistä lajikkeista, joka ei taivutusta kaivannut ollenkaan.
Punahilkka-lajike olisi minua kiinnostanut seuraavaksi ja kävinkin niitä taimia katsomassa, mutta sillä hetkellä ei ollut semmoisia taimia tarjolla, jotka olisivat omiin silmiin näyttäneet hyvältä, että jätin Punahilkan hankinnan sitten suosiolla ensi vuoteen.
Minäkin vielä jokin aika sitten ihmettelin että miten se Jussa niin paljon omppuja laittaa... Vaan en ihmettele enää - Täytynee varmaan perehtyä tuohon varttamiseen että saisi kaikki lajikkeet mitä haluaa kokeilla, tai siis edes osan niistä. Vaikka onhan meillä tuota peltoa, jos ryhtyisi vaikka omenanviljelijäksi 
Viisi puuta on vasta, Huvitus, Oton omena, Kultainen Kitaika, Harlamowski ja Tsaarin kilpi.
Tuota Oton omenaa minäkin menin taimistolle erään kerran katsomaan, hypistelin jo käsissäni ja melkein oli lähdössä matkaan, vaan se vaihtui viime tingassa sitten Elinaan, kun taimistolla sitä niin kovasti kehuttiin. Noh, Oton omena jäi sitten odottelemaan tälle potentiaalisten omppupuiden listalle. Sillä kertaa kun oli vain kahdelle uudelle omenapuulle istutuspaikka katsottuna valmiiksi ja kultainen kitaika otti sillä kertaa sen toisen matkustuspaikan auton "omenapuuhytistä".
onko kenelläkään täällä oulunläänin etelä osassa omenapuita.mitä lajikkeita ja oletteko saaneet satoa minullakin oli kolme ja yhdestä ehti saada satoa yhden kerran noin sata pientä omenaa, ja sen jälkeen hävisi koko puu söi varmaan juuret joku myyrä.ja jokos harmitti, ei sitä onnea kauan kestäny...
Moidites, minäkin kasvattelen omppujani täällä Haukiputaalla! Minäkin olen vasta tänä kesänä perehtynyt tuohon aiheeseen ja innostunut aiheesta. Kolme puuta oon vasta hommannut, mutta tonttia onneksi riittää, että ensi kesänä sitten lisää (kun nyt talven yli katsotaan miten ne nuo ensimmäiset selviää eka talvestansa) Mulla on nyt Borkovskoje, Punakaneli ja Roosa. Jossakin vaiheessa olisi ihana oppia se varttaminen ja muutenkin niitten lisääminen.
Ostakaa tai lainatkaa Leif Blomqvistin kirja "Pohjoisen omenat". Siinä on hyödyllistä ja hyvää tietoa kestävistä omenalajikkeista sekä hoito-ohjeita. Samoin jos kulkee täällä Kokkola Vaasa välillä niin kannattaa poiketa Blomqvistin puutarhalla.(www.blomqvistplantskola.com).