Joo, tilasin sen puutarhakirjat.fi:stä. Onhan siinä paljon asiaa ja lajit esitelty monipuolisesti.Suosittelen.
Annetti, mukava kuulla, että löytyy muitakin omenainnostuneita täältä Haukiputaalta =) Me asumme tarkemmin sanoen täällä Käpylänperällä, että siitä tieltä kun ajaa, niin voipi huomata omenataimiaitauksen. Aitaus alunperin oli koirille, mutta mahdollisten jänisten takia suurin osa omenapuista löysi paikkansa aitauksen sisältä. Yritän mahdollisuuksien mukaan kyllä suojata puut muutenkin. Ohikulkijat ovat välillä tulleet ihmettelemään minun pyykkipoika/nauhaviritelmiä. Kaikki "paikalliset" eivät niitä näy oikein ymmärtävän.
Minultakin löytyy kyllä jo se Blomqvistin omenaopus. Oikein hyvä kirja on. :)
Hyvä kirja on myös Anssi Krannilan ja Anne Paalon "Omenapuu" vuodelta 1996.
Ja minä joskus löysin kirjastosta omenavideon. Moneen kertaan katsoin.
Kyselenkö taas ihan tyhmiä, mutta oisko mahdollista itse kasvattaa siemenestä Antonovkaa, ja käyttää sitä sitten perusrungoksi- varttaa siihen joku.... Oliko ihan älytön ajatus
?
Kiva nähdä, mitä lajikkeita muilla omenapuihin "hurahtaneilla" on kokeilussa. 
Minullakin on myös muutamia Pohjoinen perintö/Tuulimäen puutarhan keräämiä, pohjoisessa pitkään kestäneitä paikallislajikkeita, vapaan pölytyksen tuloksia satunnaisista siemenkylvöistä. Näinhän ne nykyisin tunnetut vanhat lajikkeet ovat monesti syntyneet.
- Vaarantie
- Naapurinvaara Koski
- Sotkamon Punainen
- Minnan Punainen eli Kajaanin Kaunis
- Wilman punanen
- Maaningan Herkku eli Halolan Herkku
- Pyhännän Herkku eli Edithin puu
Vartoin ne v. 2003 ja 2004. Perusrungot ostin myös Tuulimäestä, kun omia ei vielä silloin ollut. Maistiaisia ei niistä ole vielä tullut, mutta odottelen kukkimisen alkamista ehkä 1-2 vuoden kuluttua.
Tämä on kuulkaa sellainen tauti, joka kyllä vie mennessään... Mutta joka istuttaa omenapuun, panostaa pitkälle tulevaisuuteen. Omenapuuhan on pitkäikäinen, jos se vain kestää ilmastollisesti ja sen saa suojattua tuholaisilta.
Annetti, juuri tuolla tavalla perusrunkoja tehdään.
Kaiva kypsät siemenet Punakanelista tai Antonowkasta tai muusta kestäväksi todetusta lajikkeesta, esim. Erstaasta, ja kylvä syksyllä siemenet maahan. Keväällä niistä alkaa kasvaa omenapuun taimia, joita voi sitten parin vuoden päästä käyttää varttamisessa perusrunkoina.
Tai jos haluaa kokeilla onneansa, voi istuttaa sellaisen tsiemenaimen puutarhansa ja 7-10 vuoden kuluttua voi sitten todeta tuliko siihen hyviä vai huonoja omenia. Kokemukseni mukaan 70%:n todennäköisyydellä sellaisestakin puusta tulee käyttökelpoisia omenoita...
Siis ei "tsiemenaimen" vaan siementaimen...
Tilasin ihan vasta (en oo vielä saanu) sekä Antonovkan että Punakanelin siemeniä ja siitä kai se lähtee! Onhan se tosi jännää touhua---hidasta kyllä, mutta mihinpä sitä on kiire valmiissa maailmassa. Jos vain saisi sen perusrungon alun kasvateltua, ni voisi opetella sitten ne varttamis- ja muut jutut!
Oma Punakaneli ja Borkovskoje ei varmaan vielä aikoihin niitä omenoita tee, mutta ootellaan. Lisäksi haluaisin vielä Harlamovskin (olikohan se niin) ja Kultaisen Kitaikan ja Rautatien omenapuu ois hieno ja monia monia muita lajeja....
Juu, siitä se alkaa... Aikaahan se vie, mutta sitten kun on jo olemassa valmiita perusrunkoja, niin asia nopeutuu. Vartettu puu kun alkaa kukkia ehkä jo 5 vuoden kuluttua varttamisesta. Ja jo olemassa olevaan isoon omenapuuhun vartettu uusi oksa saattaa ruveta kukkimaan jo parissa vuodessa.
Noista Jussan mainitsemista uutuuslajikkeista olisi sitten kyllä kiva kuulla kokemuksia, ihan minkälaisia tahansa. Vaikka tontti on minullakin iso, niin silti pitää jo nyt kovasti valita mitä ja millä perusteella jotain puuta lähtee taimistolta metsästämään. Sitten kun näin tämän Tuulimäen puutarhan uutuuslistan, niin vähän sormi meni suuhun, kun oli niin monta hyvänkuuloista lajiketta.
Silloin kun äidilleni ilmoitin viidennestä omenapuusta, niin hän oli jo sitä mieltä, että nyt kannattaisi lopettaa, että joudun vielä omenoitteni kanssa tulevaisuudessa vaikeuksiin. Vaan enhän minä neuvoja kuunnellut tässä tapauksessa. Vanhemmillani itsellään on Muhoksella kolme omenoita tuottavaa omenapuuta ja ajattelivat kai, että siinäkin on jo tarpeeksi. Samoin enollani on kolme omenapuuta Kempeleessä (punakanelia, valkeaa kuulasta ja jotain siemenestä kasvatettua lajiketta) ja välillä on sadot olleet heilläkin niin runsaita, että olemme mekin saaneet jääkaappimme täyteen omenaa.
Mainittakoon vielä, että naapurissa asuu yksi herttainen mummo. Hällä tuntui olevan vankka käsitys siitä, että täällä näin pohjoisessa omenapuut eivät tuota syöntikelpoisia omenoita ja omenat jäävät hyvin pieniksi. Toivottavasti joskus saan vielä olla osoittamassa hänelle nämä käsitykset vääriksi. Tänä vuonna Esteri ei vielä tuottanut niin valtaisaa satoa, että raskisin hälle niistä maistiaisia jakaa, mutta toivottavasti joskus tulevaisuudessa pääsen viemään jonkinlaisen omppukorin hällekin.
Juu, annan omalta osaltani tilannetiedotuksia, kunhan niistä rupeaa tulemaan kokemusta ja maistiaisia...
Myös minulta on joskus kyselty, mitä aion kaikilla omenoilla sitten tehdä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että täällä pohjoisempana ei tule ongelmia niiden kanssa. Puut eivät kasva samalla tavalla kuin etelässä ja sadotkaan eivät todennäköisesti ole kovin suuria, tai ainakin vaihtelevat eri vuosina talvien kovuudesta ja tuhohyönteistilanteesta riippuen ja keväthallojen ym. vaikutuksesta.
Vanhimmat siemensyntyiset omenapuut ovat nyt 17 vuotiaita, eikä satotaso ole kovin huimaava vielä ollut. Parhaimmillaan on puusta saanut 3-4 ämpälillistä omppoja ja suurin osa puista tekee vieläkin vain muutamasta omenasta muutamiin kymmeniin omenoihin kesässä. Ja sitten, kun niitä rupeaa tulemaan enemmän, tuttavat hoitavat kyllä homman. Uskon niin, koska ainakin täällä idempänä ei vielä omenapuita juuri ole ja siitä syystä ompot ovat hyvinkin haluttuja. Että ei kun istuttamaan lisää...
Minulle myös on täällä Kainuussa kerrottu 30 vuotta, ettei omenapuu täällä menesty. Kun kokemuksesta huomasin, ettei se pidä paikkaansa, haluan osoittaa, että kyllä se menestyy, kun valitaan oikeat lajikkeet ja ennen kaikkea huolehditaan tuholaisten torjunnasta, alkaen jäniksistä ja peltomyyristä...
anelli, minä kasvattelen omppuja juuri Oulun läänin eteläosassa (öö, missähän se lääninraja nyt meneekään?). Huvitus, Oton omena, Kultainen kitajka, Harlamowski ja Tsaarin kilpi ovat lajikkeet.
Minä uskon että liian omppusadon voi ihan helposti jakaa naapureille, sitten tulevaisuudessa
No enpä usko minäkään, että niitä omenoita aivan vaivaksi asti voisi tulla! Vaikka kuinka monta puuta olisi... Kuitenkaan en pidä kaikkein tärkeimpänä omenamääriä tai makua tms. vaan jo sen pelkkä kukinta ja kaunis olemus on arvo sinänsä, minun mielestäni.
Kävin tuossa viime öisen keskustelun välissä siellä Tuulimäen sivuilla ja olipas siellä paljon lajeja mainittu ja aivan outoja mulle. Yksi asia vaan jäi epäselväksi vaikka plarasin ne sivut läpeensä; missähän tuo paikka on?
Viime vuonna sain aikaan ensimmäiset onnistuneet varttamiset ja iänkaikkisen vanhaan isoon omppupuuhun olen kuvitellut ympänneeni 'Sokerimironin'. Tämä ei ihan siltä näytä, mutta edustaa silti neljäsosaa tämänvuotisesta omenasadosta. Puhtoinen ja kaunis omenainen!
On niin pieni omena, että siitä riittää pieni kuvakin...
Annetti, Tuulimäen puutarha on Vieremällä, Iisalmen lähellä, ja siellä kasvatetaan Pohjoinen perintö yhdistyksen pohjoisesta Suomesta keräämiä lajikkeita.
Lisää juttua ja keskustelun alkua niistä löytyy tästä linkistä.
No voi itku! Eipä niitä siemeniä tullutkaan!! Olin siis tilannu Maatiaisesta Antonovkan ja Punakanelin ja purppuraomenapuun siemeniä, mutta paljon kaikkeeta muuta tuli vaan ei nuo tärkeimmät
. Mistä muualta niitä voi saada? Enkä nyt aio mennä ostamaan Antonovkaa ja ootella muutamaa vuotta ensin että se alkaa tekeen omppuja... Niinku mainitsin haaveena ois kasvattaa ite perusrunko(ja) ja opetella se varttaminen.
Pettymys on suuri- sanomattakin selvää
Äidilläni Muhoksella on vanha tuntematon omenapuu, joka oli vanha omenapuu jo 90-luvulla kun vanhemmat mökin ostivat. Mahdolliset pölyttäjälajikkeet ovat myös tällä alueella kestäviä. Toinen pölyttäjälajikkeista on 10 vuotta sitten istutettu (vanhempien istuttama, mutta eivät muista lajiketta) ja toinen Pirja. Käskin äitiä jättämään talteen vanhan omenapuun siemenkotia, jos niistä kokeilisi niitä siemenperusrunkoja kasvattaa. Eli jos ei ole pakko olla juuri antonovkaa tai punakanelia, niin varmaan niistä siemenistä osan voisit sitten hakea meiltä kokeiluun, jahka ne saan vanhemmiltani.
Tuollaisesta vanhasta, vuosikymmenet kestäneestä omenapuustahan saakin hyviä ja kestäviä siemenperusrunkoja.
Itse olen alkuvuosien jälkeen käyttänyt perusrunkojen kasvatukseen muualta ostettujen siementen sijaan oman puutarhan Erstaa-omenapuun siemeniä. Se kun on kestänyt paikkakunnan talvia jo yli 20 vuotta saamatta koskaan mitään talvivaurioita. Samoin olen käyttänyt siemenestä kasvaneen Tommi-lajikkeeni siemeniä, samasta syystä ja koska se on muumiotaudin kestävä. Jospa siitä kestosta jotain siirtyisi myös varteosaan...