Ja täältä taas tulee kysymyksiä varttamisesta
: elikkä minkä ikäinen perusrunko on ku se aletaan varttaa ( 2 vuottako)? Missä ne perusrungot on sillon kun aletaan varttaa, voiko ne kasvaa pellossa vai ruukuissa talvehditettuna viileässä? Onhan se maakin vielä jäässä siihen aikaan keväästä, eikö vaan? Paljon löytyy tietoa netistä tästäkin aiheesta, mutta ehkä nämä on niin yksinkertaisia perusjuttuja kaikille muille, että näihin en ole löytäny vastausta. Siispä kyselen täällä! Jossakin luki näin :"Se on ennen varttamista kasvanut pellossa ainakin kaksi vuotta ja sitten se on nostettu ja leikattu haaroittumisen edistämiseksi". Mitä tuo perusrungon haaroittumisen edistäminen on?
Perusrunko on tavallisesti n. 2 vuotias kun siihen vartetaan toista lajiketta. Itse olen tosin varttanut jo yhden kesän kasvaneisiinkin, - jos ne ovat oikein hyvin kasvaneet - , sitten seuraavana keväänä.
Yleensä yhden kesän kasvaneet ovat kuitenkin vielä liian ohuita varreltaan varttamista ajatellen.
Olen kasvattanut osan perusrungoista astioissa ja vienyt ne sitten syksyllä kellariin talvehtimaan, jolloin ne ovat siellä valmiina odottamassa kevättä ja varttamista.
Osan perusrungoista olen kylvänyt kasvimaalle. Ne tosin kasvavat siellä paljon hitaammin, kuin purkissa taimipöydällä, mutta ehkä niistä tulee sitten tiivis-solukkoisina kestävämpiä. Kun ne ovat kasvaneet riittävän suuriksi ( varsi n. lyijykynän paksuinen) nostan ne syksyllä maasta (ammattikasvattajat lyhentävät juuria tässä vaiheessa, juurien haaroittumisen edistämiseksi) ja vien talveksi kellariin, juuret peiteltynä multaan tai kostutettuun turpeeseen.
Helmi- maaliskuussa vartan sisätiloissa niihin haluamani lajikkeet, ja vien ruukkuihin istutettuina (tai edelleen yhdessä laatikossa juuret peiteltynä) takaisin kellariin odottamaan kevättä ja ulos vientiä.
Perusrungot voi tietenkin jättää kasvimaallekin, ja varttaa niihin siellä sitten kun säät ovat jo tarpeeksi lämpimät. Se edellyttää kuitenkin, että vartteet on tässäkin tapauksessa otettu tarpeeksi aikaisin keväällä (tai jo alkutalvesta) kellariin, esim. muovipussiin, että ne ovat vielä varttamishetkellä lepotilassa, eli silmut eivät ole ruvenneet aukeamaan.
Niin, ja muovipussi kannattaa sitoa perusrunkoon kiinnitetyn vartteen suojaksi, ettei se kuivu kevättä odotellessa...
Tulipas tarkkaa ja täsmällistä tietoa 
siitä oikein paljon kiitos! Juuri tätä tällaista "rautalangasta-mallia" tietoa olen yrittänytkin etsiä! Sitten vielä kyselisin, että jos aion samaan puuhun/perusrunkoon varttaa useita eri lajikkeita (onko Jussa tehnyt niin?), niin olenko oikeassa, ettei niitä voi heti kerralla tehdä? Jos siis on niin nuori perunrunko kuin vain kaksi-vuotias. Voiko muut varrennokset tehdä siihen samaan puuhun myöhemmin, elikkä kun se on kasvanut ja käyttää käyttää vähän eri varrennostekniikkaa kuin tuo liitosvarrennos? Haaveilen puusta, jossa olisi useita eri lajeja... Eihän ole liian utopistinen ajatus?
Juu, olen tehnyt monihaaraisia omppopuita sellaisista vanhemmista perusrungoista, joissa on ollut useita alhaalta lähteneitä haaroja tai oksia. Ennätys taitaa olla 9 eri lajiketta samassa puussa. Olen ne kyllä varttanut kaikki samalla kertaa. Tällaisesta puusta tulee sitten pensasmaisesti kasvava puu, kun haarat alkavat jo alhaalta ja jokaisesta kasvaa oma runkonsa.
Varsinaiset perheomenapuut tehdään vastaavasti, mutta siinä käytetään vanhempaa, jo pari vuotta aikaisemmin vartettua puuta. Siihen (siis perusrunkoon) on aikaisemmin vartettu se lajike, jonka on ajateltu olevan kasvavan puun runkona ja latvana. Ylempänä kasvaviin oksiin vartetaan sitten muita lajikkeita. Oksa katkaistaan ensin 3-4 cm tapille ja vartetaan siihen. Erilaisia varttamistyylejä voi tietysti kokeilla.Lisäoksat voi varttaa samalla kertaa, koska puussa on jo latva, joka huolehtii nestekierrosta, kunhan siihen kasvaa lehdet.
Lajikkeet voi valita esim. sen perusteella, että ne kukkivat suunnilleen samoihin aikoihin, jolloin ne pölyttävät toisensa. Jos ympäristössä kasvaa muita omenapuita, ei pölyttämisestä tarvitse kantaa huolta, ja lajikkeet voi valita mieltymyksensä mukaan. Esim. niin, että puussa on eri aikaan kypsyviä lajikkeita, jolloin kypsiä omenoita voi syödä jo heinäkuun lopulta lokakuulle asti...
Eli ei ollenkaan utopistinen ajatus...
Voi ei... Äitini oli pyynnöstäni kerännyt talteen vanhan omenapuun siemenkotia ja laittanut kuivumaan. Eiköhän isä ollut tänään hoksannut siemenkodat pöydällä ja ihmetellyt vain, että miksi joku on jättänyt roskiä pöydälle ja oli heittänyt siemenkodat saman tien menemään.
Vaan eiköhän nyt isällekin tehty selväksi, että talteen otetuilla siemenkodilla on jokin tarkoitus.
Oman pihan ainokaisia eli kolmea Esteri-omenaa olen käynyt tutkimassa lähes joka päivä, vaan vieläkään ei omput irtoa. Netissä oli Esteri-omenapuusta sanottuna, että sen omenat kypsyisivät syyskuun alussa, mutta tiedä sitten mitä se vitosvyöhykkeelle tarkoittaa, että pitääkö vielä muutama viikko odotella.
Tässä vielä kuva mun Esteri-omenoista, joita on käyty hartaasti ja ahkeraan ihmettelemässä siitä lähtien, kun aloin epäillä, että omenoita sittenkin jo tulisi ensimmäisenä vuonna. Tämän Esteri-omenapuun istutin siis kesäkuussa ja siinä oli silloin 7 kukkaa. Ilmeisesti oli pölyttynyt puutarhamyymälässä ja pölyttäjiä todennäköisesti olivat punakanelit, koska en nähnyt muita omenalajikkeita siellä kukassa. Josko näittenkin omppujen siemenistä kokeilisin kasvattaa jotain.
Se on ihmeellistä kuinka joku ihminen voi ihan intona pyöriä koko kesän kolmen pienen pienen omenan ympärillä kasvua seuraten ja toiset ihmiset hakevat vain kaupasta omenansa, eivätkä paljoa mieti miten pussin sisältö on saanut alkunsa.
Jussa kirjoitti:
perjantai, 31.
elokuuta
2007 - klo 23.
01 (yli 6 vuorokautta sitten)
</p>
Hyvä kirja on myös Anssi Krannilan ja Anne Paalon "Omenapuu" vuodelta 1996.
Tänään näin Anne Paalon Maatiaisen taimipäivillä ja hän kertoi, että tuosta kirjasta on ensi keväänä tulossa markkinoille uusittu painos, johon kuulemma on tulossa paljon uutta asiaa. Kymmenessä vuodessa on paljon kehitystä tapahtunut tälläkin alueella ja nyt tietoja kerätään tuohon uusintapainokseen.
Sepä kuulostaa hyvältä! Yritin nimittäin kirjastosta etsiä sitä, mutta ei ole tässä lähimmässä, pitäis tilata. Eli odotellaanpa ensi kevääseen ja hyökätään haukkana se ostamaan sitten!
Ja tuossa aiemmin kun kirjotin siitä Maatiaisen tilauksesta puuttuneista ompun siemenistä, niin päivitänpä nyt tietoa; ne tulikin sitten lopulta eri lähetyksenä! ( Kiitos paljon sinnekkin!) Kyllä nyt kelpaa... pääsee kasvattelemaan ja opettelemaan näitä jänniä jutskia!
Joskus helmi / maaliskuulla tuon kirjan pitäisi suunnitelmien mukaan ilmestyä kauppoihin.
Noista siemenistäkin juttelin ja ne ovat kuulemma välillä olleet loppu, kun siellä ei mitään hirveän isoja varastoja voida pitää ja toisaalta sinne toimitetut erät ovat hyvin eri suuruisia.
Mukavaa, että sait kuitenkin haluamasi siemenet! :)
Moidites, täällä maistelin juuri tänään Esterin omenoita, ja siemenet olivat jo ruskeita. Kypsiä siis olivat ja maku on kyllä oikein miellyttävä, makea ja aika mietohappoinen.
Nuo sinun puusi ovat niin nuoria, että ehkä omenoiden kypsymiseen menee vähän enemmän aikaa. Tämä minun Esteri-puuni on istutettu v. 2003, ja teki nyt ensimmäiset omenansa.
Kannattaa ottaa niistä siemenet talteen ja kokeilla. Niistähän tulee sitten taas uusia uniikkeja lajikkeita, ja ties kuinka hyviä... Vaikka voi tietenkin käydä toisinkin.
Minulla kävi samalla tavalla muutama vuosi sitten. Ruukussa vielä oleva Borgovskoje rupesi kukkimaan, ja siirsin sen valtoimenaan kukkivan Erstaan viereen. Taimi teki kolme omenaa, joista otin siemenet, ja nyt on puutarhassa kasvamassa omenapuita, joiden isä on todennäköisesti Erstaa ja äiti siis Borgowskoje. Tällä leveysasteella tosin kestää lähemmäs kymmenen vuotta, ennen kuin siemenestä lähtenyt puu alkaa kukkia. Mutta jos ei ole kiire niin...
Huomasin muuten juuri, että tänne on tullut uusi toiminto: voi lisätä juttua jo lähetettyyn viestiin. Hienoa!
Mahtavaa että tulee uusintapainos tuosta Krannila & Paalon kirjasta!
Huvitukset (10 kpl) kypsyvät nyt meillä, muita ei vielä tulekkaan.
Vai on Jussalla jo kypsiä omenoita! Sitä tässä olenkin funtsannut, että jos omppupuut täälläkin talvehtivat, niin kypsyvätkö ne. Siinä sitä onkin ihmettelemistä. Rohkenin ottaa Lepaan Melonista maistiaisiksi yhden omenan. Siemenet olivat aivan valkoisia. Mutta maku vaikutti jo raikkaan hapokkaalta. Onkohan tuo sortti syysomena? Täällä pitäis näköjään kasvattaa vain kesälajikkeita.
Mitä sanoo tähän Jussa? Ja muut täältä P-Suomesta olevat?
Kyllä se Lepaan Meloni kesäomena on, mutta taitaa tarvita pohjoisessa kypsyäkseen vähän pidemmän ajan. Vuosissakin voi olla eroja kesän lämpimyydestä ym. johtuen.
Ja jos joku omenalajike ei ehtisikään kypsyä, voi niitä tietysti käyttää raakoina vaikka hilloihin ja marmeladeihin. Itse tein juuri pari päivää sitten marmeladia 20 litraa puoliraa´oista Erstaan omenista, joiden sekaan laitoin yhden kolmasosan omia lajikkeita, Tommia ja Hapanta Siideriomenaa. Erstaassa oli siis puoliksi ruskeat siemenet ja muissa vielä täysin valkoiset, eikä hyytymiseen tarvittu hillosokeria. Vain omenaa, tilkka vettä ja sokeria.
Tunnetuista lajikkeista Esterin lisäksi Oton omenassa on myös melkein kypsät siemenet, samoin Kerstissä. Muut lajikkeet eivät vielä tehneet omenoita maistiaisiksi asti.
Joo, sose-ja hillo-omenoita toki saa. Mutta kun aikomuksena oli pitää "omenajuhlat" ensimmästen omien omenien kunniaksi. Juhliin saan tietty hyviä piirakoita Lepaan Melonistakin.
No eihän tuo omppusato kovin kummoinen ole, muutama kymmentä vain. Puu onkin vasta kolmatta kesää istutuksesta lähtien.
Kuten näette, teen tästä pienestä ilosta suuren jutun.
Vartoin tänä vuonna muutaman vartteen vanhaan omenapuuhun noin 1,5 -2m korkeudelle.
Noin puolet onnistui.
Tarkoitus on varttaa ensi vuonna lisää ja ajattelin kokeilla kääpiöivää vartetta näin ylös.
Mahtaakohan siitä tulla kelvollista?
Mitähän omenapuut tykkää muista puista? Haittaako muut puut lähellä omenapuun kasvua? Tuli vaan mieleen, kun aion vielä yhden "heräteostoksen" istuttaa tuohon etupihalle, mutta siinä on just toisella puolella pihlaja ja toisella tuomi. Tämä uusin löytöni on Makamik (en voinu olla ostamatta vaikka istutuspaikasta ei ollu vielä tietoa) ja sen kanssa yhdessä laittaisin laikkukirjokanukkaa ja purppuraheisiangervoa tai hurmehappomarjaa sekä perennoja eteen. Voiko tuomella tai pihlajalla olla elukoita tai tauteja, jotka voisikin häiritä omppupuutani? Koivun viereen ymmärtäisin olla laittamatta. Ensin suunnittelin siirtää sen tuomen pois, mutta taitaa olla liian työläs urakka...
Se pihlaja taitaa olla siinä se pahempi puu pihlajanmarjakoin takia. Siirtyy pihlajanmarjakoit helpommin omenapuuhun, jos pihlajanmarjoja ei jonain vuonna tule kovasti ja omenapuu löytyy ihan vierestä. Ainakin itselläni on juuri siitä syystä tarkoitus kaataa kaikkien koivujen lisäksi kaikki pihlajat tontiltani.
Kyllä Makamik ihan kohtalaisesti kasvaa muiden puiden läheisyydessä. Se jää luonnostaan aika pieneksi. Kannattaa vaan lannoitella sitä hyvin. Pihlajanmarjakoi saattaa tosiaan hyökätä, mutta jos sinulla ei ole muita omenapuita niin ei siitä kauheesti haittaa ole, sillä Makamikin omenat ei ole mitenkään erityisen herkullisia muutenkaan. Noin 1 cm läpimitta ja hapan maku.
Quu, ajattelitko latvusvarttaa vanhaan puuhun ensin välirungoksi kääpiöperusrunkoa ja siihen sitten jotain lajiketta, vai varttaa puuhun suoraan jotain luontaista kääpiötä?
Itse olen latvusvarttanut yhteen puuhun muutamia luontaisia (Uralilaisia) kääpiöitä, joista nyt on jäljellä Tsudnoje, ja se voi hyvin. Muut ovat ensin kasvaneet pari vuotta, mutta sitten kuivahtaneet. En kyllä ymmärrä syytä siihen, jos ei sitten syynä ollut tuo ilmoiltaan perin outo viime talvi. Uskoisin, että hyvin niiden pitäisi kasvaa, kun tuo Tsudnojekin kerran on vauhdissa...
Jussa, ajattelin varttaa suoraan vanhaan runkoon kasvaneisiin uusiin oksiin, esim näihin (kuva valitettavan huono).
Tänä vuonna vartoin tavanomaisia. Epäonnistumiset johtuivat luultavasti siitä, etten saanut viiltoja aivan suoriksi kun ne vartettavat olivat turhan ylhäällä (putosin onneksi vain kerran).
Paria uralilaista minäkin aion. Tsudnoje on tänä vuonna hankittuna taimena eli kokeilen jotain muuta ensi keväänä.
