Minulla on omeapuu, jota aikoinaan rusakot pääsivät muotoilemaan. Vasta nyt huomasin, että puussa on iso halkeama, ihan keskellä puuta. Talvi ja paljon lunta, saattaa halkaista puun kokonaan, mitä tälle voisi/pitäisi tehdä, miten sitoa tms. ja kannattaako: 
Alkuperäinen kirjoittaja: Yxvaan
Halki on täälläkin, on ollut jo muutaman vuoden. Haarat ovat ylhäältä kiinni taljoilla toisissaan. Latvuksia yritetään joka kevät hiukan keventää, varsinkin tuota katsojaan päin olevaa haaraa, joka ensimmäisenä tulee alas, jos jätetään tukematta. Halkeama on tosiaan ihan käden mentävä. Omenoita tulee taas aivan valtavasti. Niin kauan tuetaan, kun se hiukankaan auttaa, mutta välillä pitää muistaa, ettei jätä tuulella autoa siihen alle. En sitten tiedä viitsisikö nuorta puuta ruveta tukemaan, mutta tämä on suuri ja keskellä pihaa aika hallitsevassa asemassa oleva puu, jonka haluaisi säästää, vaikkei siihen tulisi edes omenoita. Tuli kevätkuva, kun en viitsi sateeseen mennä kuvaamaan.
Sinixin puun osalta menettelisin niin, että ottaisin (kiltisti?) vasemmanpuoleisen osan pois koko halkeaman mitalta, vaikka laikkauspinnasta tulisikin suuri. Sutisin jotain haavanhoitoainetta päälle (vastoin ruotsalaisia suosituksia haavanhoidosta). Olen aikanaan ‘uudistanut’ sukulaiseni vanhan kallelleen menneen omenapuun siten, että sahasin koko suurimman, kallellaan olevan puunosan pois ja jäljelle jäi tyvestä suoraan kasvanut pienempi osa. Hyvin toipui ja tuotti omenia paremmin kuin ennen. Tuolloin kylläkin noudatin (hoitoaineen puutteessa) neuvoja olla käyttämättä haavanhoitoaineita. Ennen toimenpiteisiin ryhtymistä kannattanee kuitenkin konsultoida tosiasiantuntijoita (jollainen en ole).
habakuk olet varmaan oikeassa. Viikonloppuna saha käteen ja kyllä minulla on haavanhoitoainetta, laitan sitä. Tässä puussa on parhaimman makuiset omenat, mutta tosi pieniä. Toivotaan, että puu tuottaa tulevaisuudessa PALJON omenia. Thanks!
Olen samoilla linjoilla habakukin kanssa 
Puu on vielä niin “nuori” että tuohon jää ihan siisti sahauskohta.
Isoissa leikkauksissa oikeastaan ainoa missä uskon vielä itse aika orjallisesti “vanhaa koulukuntaa” on se että en leikkaisi syysmärällä kelillä-kun on eniten sieniä yms. tuholaisia ilmassa ja kosteudessa helposti muhivat. Eli odottaisin kevättalviseen kirkkaaseen päivään
Nuoren puun kanssa erityisesti ottaisin varman päälle, koska tietenkin aina kurjempaa jos siihen iskee jokin lahottaja tms tauti.
Eri asia ikivanhan puun kanssa, jolle vain annetaan aina yksi armonvuosi lisää, niin haljenneessa rungossa on jo ties mitä.
Itselläni on pihassa sellainen ikivanha ja valtava omenapuu.
Se on keskeltä aivan halki ja auki ja 6-7 ISOA haaraa lähtee kaikki eri suuntiin.
Sitä ei siis voi edes auttaa ottamalla vinoimman pois, kun ei jäisi mitään 
Olen vain leikannut sitä vuosittain ja keventänyt yläosaa, jossa on materiaalia kokonaiseksi omenatarhaksi! Ja se kaikki kasvaa yhdessä puussa.
Omenoita tuottaa aivan älyttömästi, muttei niilä mitään tee kun putoavat maahan yli 4-5 metrin korkeudesta 
Alkuperäinen kirjoittaja: Rosmariini&Timjami
Eilisten ja toissapäiväisten kovien puuskatuulien jälkeen huomattiin että meidän perheomenapuu retkottaa. Se ainoa jossa oli iso omenalasti. Sovittiin jo aiemmin että se leikataan tänä kesänä kunnolla ja tässä viikolla puhuttiin että antaa tehdä omput ensin. Nyt se on tämän näköinen:
Sisäpuoli on tämän näköinen:
Onko mitään enää tehtävissä? Se on niin painavaoksainen ettei sitä voi edes painaa suppuun. 
Jos oma olisi, niin varmaan vielä yrittäisin liinalla/liinoilla kiristää tuon halkeaman kiinni. Oikeaoppista tuskin, mutta ainahan voi kokeilla…
Käytiin lyhentämässä pahimmin roikkuvia oksia ja yksi oli näköjään ihan kokonaan irti (tietysti sieltä keskeltä). Leveillä lakanan suikaleilla on tuettu jokainen toisiinsa ja ristikkäin että pysyy kasassa jos tuulee. Meillekään ei tule sitten omenoita tänä vuonna. Ihan vähän harmittaa, siihen tuli monenlaisia hyviä omenoita.
Ketjun alussa olleen kuvan omanapuun olisi voinut pelastaa hyvin helposti. Eikö kukaan ole osanut neuvoa varmaa vanhanaikaista tapaa?
Jos näkyy selvä repeämisvaarassa oleva oksanhaara, niin voi ehkäistä repeämisen ja ryhtyä toimiin. Tarvitaan porakone ja siihen teriä ja kierretankoa aluslevyineen ja mutterineen ja rautasaha sekä haavasuojaa tai jalostusvahaa tai pelkkää mehiläisvahaa. Omanapuille riittää 6-12mm tanko. Poranterän pitää olla samaa paksuutta kuin kierretanko. Tavallisen repeytymäkohta y-muotoinen haarauma. Ensin porataan haarautumisen alapuolelle rungon läpi menevä reikä. Normaali järki ja ymmärrys riittää. Reikään työnnetään kierretangon pätkä ja sivellään haavasuojaa, laitetaan aluslevyt ja muttereilla lukitaan. Tanko kannattaa katkaista mutterin pintaan ulottuvaksi, niin että vuosien saatossa mutteri uppoaa puun sisään. Sen jälkeen voi harkita haarautuvien oksien pulttaamista. Haarautumiskohdan yläpuolelle linjassa olevien reikien tekeminen vaatii jonkin verran kokemusta. Yleensä pitää vahvistaa kierretangolla myös haarautumiskohdan yläpuolelta. Kuvan omenapuun olisi kannattanut laittaa kierretanko haaran yläpuolella ja muuta muukin oksa olisi ollut vahvistuksen tarpeessa.
Omenapuitten kanssa kannattaa huseerata keväällä ja samalla korjata repeämisvaaras olevat puut.