No siinä voisi vaikka pyytää kaupunkia merkitsemään maan pinnalle johdon paikan ja johto luultavasti on merkitty myös maan alla niin, että sen huomaa ennenkuin osuu. Siis luultavasti tai ainakin pitäisi olla merkitty. Ainahan sitä voi joltain paikalliselta yrittäjältä kysäistä, onnistuisiko se. Johtojen pitäisi myös olla aika syvällä, siinä mielessä voisi kuvitella, että enimmät juuret saa jo pois kaivamatta edes niin syvälle.
Enkä minä nyt väen vängällä, vaikka siltä saattaa vaikuttaa 
Kunhan pohdiskelen, saattaisiko jotenkin olla mahdollista 
Itsellä on vanha huonokuntoinen orapihlaja-aita josta olisi kova halu päästä eroon. Aita on osittain paikassa johon ei ole mahdollista kaivurilla sitä mennä poistamaan, joten lapiolla kaivuu olisi ainoa keino se juurineen saada pois. Aloin tässä miettiä että mitenkähän se toimisi, jos leikkaisi aidan pois ja sitten peittäisi aidan paikan mustilla pressuilla. Kun uudet versot alkavat kasvaa, ne eivät saisi valoa ja kuolisivat pois. Onko kukaan kokeillut tälläistä ja mitenkähän nopeasti aita pressujen alla kuolisi jos kuolisi ollenkaan?
Kotikotona oli orapihlaja-aidan poisto, kesti aikaa, hermoja ja voimia.
Isä poikkasi moottorisahalla koko aidan, oli muistaakseni aikaisin kesällä.
Siihen paikkaan ei saanut kaivinkonetta millään. Isä peitti koko matkalta vihreällä kevytpeitteellä.
Uusia versoja ilmestyi koko kasvukauden peiton ulkopuolelle, ja vaikka ne ajettiin pois ruohonleikkurilla, ne kasvoivat aina takaisin. Peite jätettiin seuraavaan kevääseen ja jatkuvasti versoja kasvoi.
Isä yritti tuhota juuria ja versoja pistolapiolla ja kirveellä, oli vaikka mitä yrityksiä kaivaa orapihlaja pois.
En muista tarkkaan mitä mutta loppusilaus oli joku ”vesakkomyrkky” jota piti siveltää katkastujen runkojen päälle ja versojen päälle. Tämä sitten kuivatti kaiken alas. Meni vuosi.
Pienellä puutarhatraktorilla sitten niitä kuivuneita juuristoja saatiin yksitellen vedettyä pois.
On kyllä sitkeä kasvi, kestää mitä vaan. Tekee harmillisen ison ja kestävän juuriston.
Jos on vanha aita kuten miulla, niin juuret ovat mahtavat. Toissa syksynä nousi kuormauton pyörätkin ilmaan kun kauhalla niitä nosti ylös. Käsipelillä mieletön urakka.
Orapihlajaa ei ole riesana, mutta ruohonleikkurilla tuokin kuolee. Eli, risusavotan jälkeen kaivele kannontappeja esiin ja pätkäse ne poikki maanpinnan alapuolelta ja täytä koloset vaikka hiekalla. Sitten tasoittelet ympäristön siihen malliin, että on helppo huristella ruohonleikkurilla terät maata hipoen ja aina kun jotain maasta kurkistaa. Loppuu potku juurista jossain vaiheessa, kun ei ole vihreää kasvustoa voimaa keräämässä. Homma kestää jonkin aikaa, mutta tulee kaivuria halvemmaks. Ja jäljelle jääneet juurakot maatuvat maaksi ajan kanssa.
Ruohotrimmerikin toimii, varsinkin jos siihen saa sen vesakkoterän (toimii se siimakin pehmeisiin, en vaan henk. koht. ymmärrä miks pitää kylvää muovisilppua pitkin pihaa
Mitenkähän tuo orapihjala käyttäytyy jos aidan leikkaisi alas vain jostain kohtaa ja jättäisi jotkut kohdat kasvamaan puiksi? Kasvaako koko aita takaisin vai jäisivätkö vain nuo puuksi kasvavat osuudet jäljelle?
Miulla on yksi puuhamaan puolella. 4-5m korkea. Kuivunut jo tosi rumaksi.
Oletteko tulleet maistelleeksi Orapihlajienne marjoja?
Meillä rusakot syö edelleen orapihlaja-aitaa. Ovat alaosan kaventaneet liikaa.
Eikö marjat ole myrkyllisiä vaiko siemenet vain…
Bobbie. Eikö noista valmisteta lääkkeitä, joihinkin sydänvaivoihin. Olen jossain nähnyt varoituklsen että ei paljoa saisi syödä niitä. Eikö niistä valmisteita myös jotain lääkettä grataeguksen nimellä. Voin olla ihan “hakoteillä”. Tuomeen en sekoita sitä. En ole tutkinut asiaa sen enempää, pitäisi kai…
Pitisköhän se siemen poistaa ja sitten sitä voisi syödä. No kuka niitä siemeniä viitsii syödäkkään paitsi minä syön monenlaisia siemeniä.
Eipä jauhoisia, mauttomia ja kovasiemenisiä marjoja syö ilokseen linnutkaan. Lääketieteen alkuaikoina valmistettiin lehdistä ja kukista rohdosta sydänvaikutuksiin, myös marjoista vaikka ne ovat miedompia, luontaistuotekaupoissa saatavilla edelleen. Marjoista voi toki tehdä mehua ja hilloa, vaikkei niistä mitään juuri heru. Mehumaijaan olen laittanut muiden marjojen kanssa, C-vitamiinin toivossa talveksi pullotettavaksi. Ohi kulkiessani omalta pihalta noitakin napsin ja syljeskelin siemenet, siis ennen koronaa. Googlaamalla löytyy kaikenlaista