Lapsenlapsi on luontofani. Pihamaalta löytyy monenmoista mönkijää. Itse en enää kuule sirkkojen siritystä mutta lapsi suunnistaa ääntä kohti ja löytää päivittäin sirkkoja. Tänään hän löysi punaisen heinäsirkan.
Onpa vekkulin värinen! Koskaan en ole tuollaiseen törmännyt.
Minunkin lapsenlapsi löysi pienen tuollaisen. Luulin, että siinä on kuortaan vaihtava heinäsirkka, vaan eipä ollutkaan.
Löytyi lukijan video /IS
" löysi pinkin pienen heinäsirkan" haulla voi löytyä.
Kun yhdessä nettiä kaiveltiin löytyi tieto, että on harvinainen geenimutaatio.
Ei kun olikin ihan uutisissa!
Heidi kohtasi pinkin heinäsirkan | MTV Uutiset https://share.google/O22GD9FK1Od9gLsFk
“heinäsirkan toukka eli nymfi.”
Ihmiset ihmettelee, että miten pääsee eroon “puutarhajäte kompostoriin ilmestyneistä inhottavista toukista”
No, odottamalla, että ne nousevat urheiluauton metallin vihreille siivilleen.
Kompostissa on siis kultaa. Kultakuoriaisia odottamassa siipien kovettumista. Jätin kannen rakoselle. Lähtivät syömään kukkien siitepölyä.
Siirrän kaikki löytämäni toukat puutarhakompostoriin turvaan, siinähän on myös verkkopohja. Lahopuuta on myös siellä, jos sattuu lahokoivua syövien lajien toukkia.
Sarvikuonokkaan toukkiakin on ollut ja kuoriutunut. Miltähän hevostallita saisin uusia. Tiedättekös niitä tarjousnakin kokoisia, naksuvaa ääntä pitäviä, useita vuosia kasvavia.
Siis naksuuko nuo toukat! ![]()
Mulla oli niitä sarvikuonokkaan toukkia edellisen kodin aumoissa ja komposteissa. Isoja vaaleita pulleita. Täältä pentistä mulle kerrottiin mitä ne on, ja kehotettiin antamaan olla. Ettei vaan olis Valtsu sillonkin valistanut tietämätöntä
. Se tietomäärä mitä oon pentistä saanut on ihan uskomaton ![]()
![]()
![]()
![]()
Joo, ne pitää pientä naksahtelevaa ääntä. Käytiin lasten kanssa keräämässä hevosen lantakasasta puoli sankollista. Ehkä naksuivat nälkäänsä sankon kylkeä? Ei otettu hevonmunkkeja sankoon pikkueteiseen vaan olkisilppua ym.
Joku paheksui kovasti, oli kurkistanut mikä sankossa naksui, sankollinen kaameita matoja. Pyh.
Laitettiin seuraavana päivänä uuteen kotiinsa, hevosenlannalla höystettyyn kompostiin.
Seuraavina kesinä komeita kuorisisia oli milloin pyörän satulalla tai pihatuolilla.
Vieraannutaan niin luonnosta, että kaikki elävä on uhkaavaa.
Liljakukot ja kotilot hävitän, muut annan olla. Harmittaa jos kompostia kääntäessa vahingoita lieroja.
Jyrsin kasvimaalla pätkii lieroja. Viime kesänä hävitin ukkoetanoitakin vaikka ei niistä pitäisi olla mitään harmia. Ovat vain liukkaita ja muutenkin inhottavia jalan alla nurmikolla ja nehän kiipeili joka paikkaan limaansa levittämään. Nyt ovat vähissä ja saavat olla rauhassa. Eilen näin ekan kerran kotilon munia, oli mullan ja sammaleen välissä isot läjät.
Onko ne mustia ? Oon miettinyt että onko se musta töhnän tapanen kotiloiden paskaa vai munia ![]()
Munat on läpikuultavia pieniä palloja usein rykelmissä.





