Saimme hankittua kesäpaikan 2 vuotta sitten myöhään syksyllä. Mäkitupaamme on alettu rakentaa jo 1800-luvun lopussa. Tontti on 1100 neliötä. Silloin syksyllä saatoimme vain aavistella, että tällä ensimmäisellä omalla pihallamme olisi paljon perennoja. Talven aikana ahmin kirjaston puutarhakirjoja. Niitä oli silloin hyvin saatavilla! Sitten vihdoin koitti kevät ja pääsimme tekemään tutkimuksia puolivilliintyneelle pihallemme. Tuli sekä iloisia yllätyksiä että vähemmän hauskoja. Juolavehnää ja vuohenputkea oli paljon.
Olen aloitteleva puutarhaharrastaja. Tosin olin vuosia kerännyt siemeniä lähinpuistoista Hesasta ja vienyt taimet siskoni tai ystävättäreni puutarhoihin. Juuri kun molemmat ilmoittivat ettei heille mahtuisi enää taimia, löytyi meille kaikin puolin sopiva oma kesäpaikka. Siitä alkoi minun kiehtova tutustumiseni puutarhaani ja puutarhahoidon maailmaan.
Vasemmalla on vanha kriikunapöheikkö. Kuva on otettu 21.5 2012.
Jo ekana kesänä alkoi kriikinoihin muodostua samanlainen vihasuhde kuin juolavehnään ja vuohenputkeen, kunnes syksyllä tein kriikunoista piirakan ranskalaisella kirsikkapiirakkareseptillä. Siitä tuli niin ihana, että hyväksyin jatkuvan juurivesojen katkomisen ja siementaimien repimisen.
Oikealla puolen talon takana, pohjoispuolella, on Rhodoja ja sireeni.
Oisko tuo iso, vanha, Tigerstedt?
Kotimaisia alppiruusulajikkeita
Alppiruususi voisi olla kukan perusteella " St.Michel"
Matala punainen on ilmiselvä Elviira 
Oi kiitos paljon Annujoki.
Viehättävän paikan olet Pääskynen löytänyt, onnea! Minä vielä etsin sitä unelmapaikkaani ja sillä aikaa täytän tätä pientä pihaani sitä silmällä pitäen, että siirrän ne kyllä sitten sinne isompaan…ahdasta on. Mutta eikös vaan suunnittelu ole ihanaa 
.
Voi kuinka söötti paikka,onnea pääskyselle.
Mikä kevät noista kuvista loistaakaan! Onnea uuteen kesäpaikkaan =) Tiedätkö ketkä nuo kaikki kasvit on tuonne istuttanut, ts. noistahan voi jotkut olla hyvinkin vanhoja jos kerran historiaa paikalla on…
Voi miten ihana kesäpaikka Pääskysellä! Puutarhan ihana tunnelma on aistittavissa jo heti tuossa ensimmäisessä kuvassa. Ja wau mitä rodoja!
Kokeileppas joskus tehdä niistä kriikunoista mehua mehumaijalla, ja hilloakin tulee hyvää (keitin ja laskin soseen lävikön läpi jotta sain kivet ja kuoret pois)
Hillo maistuu yllättävästi samantyyliselle, vahva-aromiselle kuin mustaherukkahillo, joten sopii niin leivontaan, lettujen päälle kuin ryynimakkaran tai kaaliolaatikon kaveriksikin. Mehuun saa laittaa reilusti sokeria, mutta hyvää se on.
Itse olen varsin onnellinen vanhoista kriikunapöheiköistä: Ihana, pärjäänä hedelmäpuu, kun sitä ei haittaa pakkaset eikä rusakot, aina kasvaa terhakkaasti uuttakin, josta voi pienellä kurituksella saada uutta tilalle, uutta uuteen paikkaan tontilla tai vaikka kaverille alkua. Ja kaunis kukinnan aikaan (kuten kuvassasi) ja loppukesästä sadon tekeytyessäkin. Ylpeydellä olen nimennytkin suurimman kriikunapöheikön Kriikunalehdoksi, kun raivasin sinne polut ja istuttelin varjoperennoja ja kukkasipuleita.
Oi miten ihana paikka! Minä en keltaisesta kauheasti välitä, mutta tuollaisen upean kultasateen ottaisin riemusta kiljuen 
Ja nuo sinivuokot… voi miten ihania… Ehdottomasti nuo valkoiset ja vaaleanpunaiset menevät hankintalistalle, täytyy ruveta heti keväällä huhuilemaan sellaisten perään. Aivan ihania
Peukkuja, peukkuja 
Onnittelut kesäpaikasta ja erityisesti vierailevista apureista. Tarkkaavainen katse ainakin tällä kuvatulla katilla on
