Onpas sinulla Pääskynen upea paikka, ihania kasveja.
Mahtava sinivuokkopaikka!!! Ihana on kevätkausi aloittaa niiden kanssa.
Pikkuhiljaa alkaa paljastua mitä kaikkea on talvella kuollut, mutta ilonaiheitakin on. Parista lapinvuokon taimesta on ilmestynyt pikkuruisia lehtiä ja viime kesänä naapurilta saamani vanha pioni on selvinnut hyvin ja tehnyt jopa nuput yllättäen jo nyt, siirtoa seuraavana keväänä. Sen istuttanut tai sitä hoitanut on muuttanut pois vanhuuttaan jo 40 vuotta sitten.
Myös amurinvaahtera, jonka ostimme viime keväänä Helsingin Kumpulan kassvitieteellisestä puutarhasta on lähtenyt terhakkaasti kavuun.
Kirjopikarililjat ovat vähentyneet, mutta muutama valkoinenkin on selvinnyt. Tykkään niistä paljon.
Oven edessä on värikylläissydeltään tasavahva kukkaryhmä. Kuvassa helmililjat näyttävät kylläkin vähän haljuilta.
Mielestäni hyväksi yhdistelmäksi osoittatui siniset balkaninvuokot ja valkoiset helmililjat.
Tähän aikaan komea kukinta on Marjatta rhodolla.
Tässä vielä lähikuva marjatasta.
Siirtolohkareen pohjoispuolella kasvavasta alppikärhöstä on hiipinyt salaa mäkeä alas verso, joka on alkanut kiivetä kultasateen oksaan.
Se on madannut pitkän matkan. Olin kitkemässä ruohoja näiden läheltä kun huomasin niiden olevan nuokkuhelmikkää ja jätin ne kasvamaan. Nuokkuhelmikkä on minusta ihastuttava.
Tässä myös eriväristen sinivuokkojen meheviä lehtiä.
Pikku luumupuumme kukkii runsaasti.
Viime vuonna siihen iski luumun muumiotauti, mutta saimme nauttia kuitenkin aikaisempia vuosia runsaammasta sadosta.
Koko kuluneen vuoden olemme juoneet joka päivä höyrymehua viinimarjoista. Näyttää lupaavalta ensi vuoden suhteen.
Ooh, Marjatta on ihana!
Urakka jatkuu pation ympäristössä. Iso liuskekivien alta kaivettu savikasa ja talon vieressä ollut maakynnys on tasoitettu. Puolikuolleita kriikunoita on karsittu ja kaksi syyshortensiaa istutettu tilalle. Tänne kriikunoiden juureen siirrän vaaleanpunaiset jalokielot, jotka ovat jo alkaneet kovasti lisääntyä kukkapenkissä.
Pation reunasta parilta metriltä on poistettu valtava määrä voikukkia.
Kukkapenkissä taitaa olla puna-ailakki. Se on niin kauniin värinen etten raaskinnut sitä kitkeä.
Pikkutalvion hailean vaaleansinisen joukossa on lilaa. Se piristää.
Seuraavaa projektia jo aloiteltiin. Tästä kulmasta uusittiin sähkötolppa viime syksynä. Kaatoivat kriikunoita ja kivet myllättiin. Tänne pohjalle saatiin kätkettyä 8 kottikärryllistä vaahteranlehtiä ja 3 kottikärryllistä ruohotuppaita. Kriikunantaimia riittää tänne siirrettäväksi reunoille ja sinne saavat jäädä kasvamaan villiruusut ja taikinanmarjat.
Tästä tylsästä vuorenkilpikasvustosta saamme kukitettua keskustaa.
Illakon ja lemmikin siemeniä heittelen sinne myös. Ensi keväänä laitan sinne myös mukulaleinikkiä. Tämä kolmion muotoinen kulma on kiviaidan ympäröimä. Sinne voi hyvin laittaa villejä, leviäviä luonnonkasveja. Punalehtiruusun laitan juurtumaan ja jos se lähtee kasvuun, istutan sen myös sinne.
Hienon värinen puna-ailakki kukassa.
Koristeomenapuu oli kaunis jo nupuillaan.
ja aivan järisyttävän kaunis kun nuput aukesivat.
Pikkuiset saniaiset ovat nättejä vajan kivijalan reunassa.
Siirsin sinne tienpenkalta myös hiirenportaan.
Tikka himoitsi niin talitintin munia, että yritti pöntön etuseinästä läpi. Emme muuta metallinpalaa löytäneet. Tällä tinttipariskunnalla on nyt persoonallinen koti.
Tämä narsissi on kuulemma runoilijannarsissi. Se kukkii tosi pitkään ja tuoksuu ihanalle. Se on yksinkertaisen kaunis. Pidän siitä kovasti.
Rhodo aloittelee kukintaansa. Kukkatertut ovat melkein jalkapallon kokoisia.
Monenlaista silmäniloa sulla siellä jo on. Ja varmasti kivaa kun yhdessä puuhastelette. Tuo saniainen, jonka siirsit ei mielestäni ole sorea hiirenporras, vaan ehkä pikemminkin haurasloikko, Cystopteris fragilis.
Arvostan todella kekseliäisyyttänne tiaisen pönttöpoikasten suojaamiseksi
, tuo on kaunis ja ilmavakin! Tykkään ketunleivistä ja pikkusaniaisista kuvassa, noita soisi useammankin suosivam!
Ihan samoin ajattelin kuin valtsu, mutta jäi vielä kirjoittamatta. Ootte tosi kekseliäitä ja ihanasti kaikesta luonnollisesta tykkääviä.
Kiitos Tuomipihlaja saniaisen nimestä. En ole haurasloikosta ikinä ennen kuullutkaan. Satutko tietämään tuon pikkusaniaisen nimen?
Kiitos myös Valtsulle.
Kolmiomainen pikkusaniainen voisi olla metsäimarre, Gymnocarpium dryopteris ja se toinen kallioimarre, Polypodium vulgare. Tsekkaa vielä kasvion kanssa kaikki, jotta varmistuu.
Kiitos paljon Tuomipihlaja.