Kertopaakas viisaat, voiko venuksenkengän vanhempia juuria uudelleenistutuksen yhteydessä lyhentää, jos niitä on paljon ja niiden tunkeminen kasvualustan kanssa ruukkuun tuottaa suuria vaikeuksia. Jostain olen lukenut sellaisen ohjeen, vähän hurjalta se kyllä kuulostaa.
Valmistaudun vaihtamaan kasvualustaa vanhimmalle orkidealleni, joka on monikukkainen venuksenkenkä, aikamoinen pehko, ainakin 7 versoa. Ruukkuun en ole vielä kurkistanut, mutta kasvualusta on käynyt niin lahoksi, että sitä ei ole uskaltanut kastella enää ihan kahdenkaan viikon välein. Lehdet kaartuvat ruukun reunoilta joka kantilta jäykästi alaspäin enkä odota operaation olevan kovinkaan helppo. Kasvualustaa on mahdollisesti vaikea saada tasaisesti juurten väliin. Ajattelin alun perin jakaa tuon, mutta ruukkujen vähyyden takia annan sen kuitenkin vielä olla noin. Jos entinen ruukku on liian pieni, niin isompi ruukku on käytettävissä. Keskelle koetan sijoittaa hiilenpalasia niin, että keskikohta ei pysyisi liian märkänä. Toivottavasti juuret eivät ole kovin itsepäisiä.
Hei Teenjuoja olit oikeassa. Kaksi purkinpuolikasta hieman isommassa ruukussa ja runsaasti turvetta. Ne olivat peitetty siten, että istutus näytti yhtenäiseltä. Juurihäkkyrää löytyi hyvin vähän. Nyt ne ovat omissa ruukuissaan. Milloin niitä uskaltaa lannoittaa? Toivottavasti selviävät.
Terveisiä!
Malta mielesi lannoittamisen suhteen vielä pitkään. Usein venuksenkengillä ei olekaan kovin kummoisen kokoinen juuristo. Juuret ovat sellaisen ohuen nukan peittämät ja menee tovi ennen kuin ne herkät sulkamaiset karvat ovat toipuneet alustan vaihdosta. Jos juuret eivät ole iskussa on lannoittamisesta pelkästään haittaa. Tarkkaile kasvejasi ja vasta sitten, kun havaitset uutta kasvua voit aloittaa lannoittamisenkin.
Varmaankin jotkut hurjat typistelevät orkideoita miten lystävät, mutta minä olen vakaasti sitä mieltä, että elävää solukkoa ei pitäisi mennä leikkelemään kuin ainoastaan siinä tapauksessa, että kasvin henki on vaarassa. Itse hankkisin vaan sopivan kokoisen ruukun, jotta juuret sinne sovinnolla sopisivat. Minulla on vastaava esimerkki jätti-Leeanumistani, jonka jaoin viime keväänä. Yhden osan juuret olivat aivan valtavat ja jouduin sullomaan ne liian ahtaaseen ruukkuun. Nyt kuitenkin kasvi on kurkottelemassa ulos ruukustaan. Pitää miettiä mitä sille teen hieman keväämmällä. Varmaankin joudun vaan isontamaan ruukkua.
Kiitos neuvosta törnrosa. Arvelinkin, että lannoittamista täytyy odotella. Juuristoa oli aika vähän ja se oli vielä turpeen peittämää. Yritin ravistella liikaa turvetta pois, mutta en ruvennut juuria huuhtomaan.
Uusi, läpäisevämpi alusta sisältää kaarnaa (karkeaa palaa ja hieman hienoa murua), hiiltä, perliittiä, vermikuliittia, hieman kaislaa, omenapuun lastuja ja tammenlehtiä. Liotin ne ja steriloin mikrossa. Istutuksen jälkeen en kastellut ruukkua lisää, koska kate oli märkää. Miten kastelen jatkossa? Purkki on vanhan ulkopurkin kokoinen.
Terveisin kp.
Yritä pitää alusta sellaisena tasakosteana vaikkapa suihkuttelemalla sitä. Juuret hyötyvät kyllä kosteudesta, mutta liiallinen märkyys ei ole hyväksi. Varo jättämästä vettä ruusukkeen sisään ettei se ala mädättää lehtiä.
Minulla on tämän päivän urakka suoritettu. Ruukun poistaessani odotti juuri se näky, jota kammosin:
Juuria oli kuitenkin lähinnä vain tuossa pinnalla, keskellä ei juuri mitään, ja muutama juuri oli pehmennyt. Hieman uuttakin elämää näkyi ihan tyvellä. Tämän verran jäi jäljelle:
Sotkun välttämiseksi karistelin ensin kuivaa juuripaakkua ja sitten vasta huuhtelin ja puhdistin tarkemmin, se ei kenties kyllä ole juurinukalle kovin hellävaraista. En saanut kasvia mahtumaan entiseen ruukkuun, vaikka pari kertaa yritin, se jäi keikkumaan liian ylös. Niinpä istutin sen ruukkuun, joka on vähän liian iso. Pohjalle laitoin ylösalaisin ruukkusalaatin ruukun tuomaan ilmavuutta. Käytin kaarna-perliitti-hiiliseosta.
Kasvualustaa jäi yli ja kun hyvä ruukkukin vapautui, otin käsittelyyn myös joulun alla ostamani amerikkalaisen hybridin, jolla oli turhan suuri ja veteläseinäinen ruukku ja kasvualusta, jonka kosteutta oli vaikea painosta päätellä. Sillä on mielestäni oikein sievä juuristo.
Tässä molemmat operaation jälkeen toipumassa.
Pienemmälle laitoin sammalta pinnalle, jotta perliitti ja sarvilastut eivät karkaa upotuskastelun yhteydessä tiehensä ihan niin helposti. Sarvilastut tosin ovat pintakerroksen alla. Isompi jäi ilman sarvilastuja toistaiseksi.Saa nähdä mitä tuo isompi tykkää operaatiosta.
Vähäisen kokemukseni perusteella kasvualustan vaihtoa ei kannata viivyttää liian pitkään. Jos kasvi on vähänkin huonovointinen, ei kannata suotta sääliä nuppuja tai kukkia. Kokemus auttaa tässäkin puuhassa. Viime keväänä laitoin yhdelle liikaa sammalta ruukkuun ja tänä keväänä on otettava lusikka kauniiseen käteen ja korjattava istutus. Niitä onnellisia kyllä kadehdin, joiden ei tarvitse sählätä kasvualustojen kanssa pienessä kylpyhuoneessa. Minä jouduin taas siivoamaan sen ja lopuksi vielä itsenikin.
Kiitos neuvoista ja kuvista, upeaa!
Teenjuoja osta rautakaupasta 2x3 m kertakäyttöpressu. Uskon, että sen päällä istuttaminen sujuu helpommin. Toinen helpottava on reunallinen, vanhanaikainen leivinlauta, joka on helppo siirtää kylppäriin ja pois.
Teenjuojalla ollut melkoinen urakka, mutta varmasti kaunis venuksenkenkäsi palkitsee vaivannäön - kuten kivipekankin orkideat. Hämmästellä täytyy tuota turpeen käyttöä; tiivistyvää ja tukahduttavaa, kosteutta pitävää. Sama se silti on viherkasveillakin. Turve on kasvattajalle halpa ja helppo kasvualusta (“kyllä se kasvin ostaja sitten vaihtaa parempaan tavaraan…”). Mutta onhan se nyt hassua että epifyytille sitä laitetaan; kas kun ei kompostimultaa. Siihen liittyen, Kivipekka - orkidean lannoittamisen kanssa kannattaa olla varovainen; se on hidaskasvuinen ja vähään tyytyvä. Maudiae muistaakseni pitää poikkeuksellisesti hieman tasaisemmasta kastelusta (kun vertaa perhoskämmekkään tai vaikka venukseksenkenkään, jotka mielellään kuivahtavat aina välillä eikös?). Omat kokemukseni orkideoiden kasvattamisesta ovat tosin valitettavan vähäiset (hirsien välistä vetää ja valoa liian vähän; saisi ehkä terraariolla ja lisävaloilla parannettua oloja, mutta tila ei oikein anna myöten), mutta ihailen niitä aina tilaisuuden tullen!
Ison venuksenkenkäni kasvualusta ei sentään ollut läheskään pelkkää turvetta, vaikkakin selvästi hienojakoisempaa kuin itse käyttämäni ja jopa haisi jonkin verran. Myös juuret näyttivät aika hyviltä (venuksenkengän juurien kuuluu olla ruskeat, karvaiset ja jäykät), mutta sopeutuminen ilmavampaan kasvualustaan on kasville rasittavaa. Kasvi oli ollut minulla kaksi vuotta samassa kasvualustassa. Monikukkaiset venuksenkengät kasvattavat lukemani perusteella usein juuret ruukun pintaa pitkin kiepeiksi, ja se oli se, mitä en olisi halunnut nähdä, sillä niitä on luonnollisesti aika hankala käsitellä. Tällä ne eivät kuitenkaan olleet kovin pitkät.
Kiitos Teenjuoja ja Saija neuvoista.
minä tilasin 3 venuksenkenkää saksasta,saas nähä miten kasvatus lähtee käyntiin.lajikkeet on:pap.chamberliuanum var limeanum,paph.birkii,paph,joyce hasewana ja jos en ole väärässä tietääkseni eka on kämmekkä?tikankontti.vasta opettelen näitä:))
Onnittelut! Nuo kaikki ovat kooltaan pienehköjä ja lämpimässä viihtyviä lajeja. Ehkä p.Joyce Hasegawa, joka on prinäärihybridi (p.emersonii x p. delenatii) voisi saada potkua kukintaansa syksyn viileästä ajasta ja keskitalven kuivahkosta (huom. ei rutikuivasta) jaksosta. Jos kastelet kasviasi hanavedellä se on OK, sillä p.Joyce Hasegawa pitää calsiumista ja magnesiumista. Ei saa kuitenkaan liioitella, koska kyseessä on kuitenkin herkät ja vähiin ravinteisiin tyytyvät orkideat.
Tikankonttien sukunimi on Cypripedium. Esim. Suomessa luonnossa kasvava Cypripedium calceolus.
Hyvä kokoelma venuksenkenkiä.
kiitos:)Summassa poimin,toki luin selosteen,mutta se oli saksaksi vaikka oli käännös sivu päällä,ni kastelusta kysysin,miten ja kuin usein?kertran viikossa uppokastelu?vai ihan tarpeen mukaan?
Tarpeen ja tilanteen mukaan. Kunnolla uppokastelen ja sitten saa kunnolla kuivua.
Joudun ilmeisesti kohta harjoittelemaan orkidean jakamista. Tällä kengällä on niin jäykät ja varjostavat lehdet, että uusille versoille ei ruukussa ole enää tilaa. Kapealehtisten kanssa ei tule tällaista ongelmaa. Onneksi tämä on juuri sopiva harjoittelukappale - konstailematta kasvava markettiorkidea. Ruukussa on aika kosteutta pidättävä kasvualusta, joten vähän se varmaan järkyttyy joutuessaan minun sekoitukseeni, mutta onneksi sammalta on jäljellä ja voin asetella sitä ruukun pinnalle kosteuttaa tasaamaan.
Teenköhän jotain väärin, kun monikukkaisten venuksenkenkieni uudet lehdet nuokkuvat sivulle? Onko uusi solukko normaalisti niin pehmeää? Mietin, kannattaisiko ne siirtää kesäksi pohjoisikkunan ääreen, jossa kasvu olisi ehkä hitaampaa ja tukevampaa, koska siellä on viileämpää. Se vain on karanteenipaikkani eikä sinne lähiaikoina mahdu…
Murheellinen hiljaisuus vallitsee venuksenkenkäpalstalla Törnrosan poistuttua keskuudestamme. Osaisiko joku kuitenkin selittää, miksi venuksenkenkäni yksi verso on kasvanut hujopiksi ja tehnyt juurentöpöjä monen sentin korkeuteen? Tämä on maudiae-tyyppinen kasvi, kukka näyttää samalta kuin Paph. Chiaralla.
Se uneksii vielä olevansa luonnossa. Luontainen ympäristö on esim. heinikkoinen rinne ja sen pitää pysyä muiden kasvien vauhdissa mukana, jotta saa valoa ja kukalleen näkyvyyttä.