Tuo on klassikko. Olen saanut päähäni, että minulta puuttuu tuon coloratum-tyyppinen versio, ei vinicolor vaan sellainen suunnilleen tavallisen callosumin värinen. Niitä varmaan myydään ruukkukukkina aina joskus, mutta vain kerran olen sattunut näkemään, Kokkosella, ja kun jokin aika sitten aioin käydä siellä katsomassa, eksyin katusokkeloihin liian lähellä sulkemisaikaa. Varmaan ennemmin tai myöhemmin sellainen kasvi tulee vastaan. Nuo ovat mukavia, kun ei suuremmin tarvitse huolehtia kylmäkäsittelyistä jne., ja nyt osaisin paremmin ottaa hoitooni niihin pieniin ruukunlokeroihin istutetut kasvit. Niille varmaan voisi vaihtaa kasvualustan jopa kukinnan aikana, kukka on niin sitkeä?
Laitetaan tähän viehkosti onnistunut kuva kesältä paphiopedilum parishii:sta. Ikkunalautahoidossa viihtyy, ja talvella viileämmässä ja kuivemmassa. Ei siis mitään ihme kikkoja. Kasvu on terveennäköistä, vaikka vanha kasvusto olikin aikas sairaan näköistä… Kuva ei kuitenkaan taida ihan terävin olla…
Ja tähän vähemmän viehkosti onnistunut kukinta paphiopedilum micranthum var. eburneum:sta. Toukokuun alussa tuli Schwerteriltä nuppuaiheisena. Viisisenttisen kukkavarren kehitys kesti lähes neljä kuukautta. Pilkistävää huulta ehti hetken nähdä tervesoluisena, mutta ei täysikasvuisena. Sitten lopulta nuppu ruskistui kokonaan pois. Aluksi luulin syyn olleen mädäntyneissä juurissa, mutta ne olivatkin hyvässä kunnossa. Ainoa syy mitä keksin sitten tuohon muuttostressin lisäksi, on liika valo, mitä syksyllä alkoi enenevässä määrin tulla eteläiseltä ikkunalta. Lehtiin ei kuitenkaan tullut palovammoja, alin tosin "kukinnan" aika kuivui pois…
Tässäkin kuva hieman tärähtänyt, tarvii näköjään kameran lisäksi jalkaa… Helppoo se oli vielä pokkarilla…
Tämä Paphiopedilum on aivan aikataulussaan.
Olen otanut sen 23.9.2008 kukkivana.
Joka vuosi se on uskollisesti kukkinut. 
En ymmärrä miten näitä Venuksenkenkiä tituleerataan helpoiksi kasvatettaviksi… Minulla on pari lähinnä riutuvaa raaskua. Kasvatus on lähinnä kamppailua siitä onko elämä vai kuolo voittamassa milloinkin. En ymmärrä hoidosta mitään. Hoidankin niitä varmaan aivan väärin.
Ensin nuo olivat ostohetkellä kaarnassa ja toisen juuret olivat jo valmiiksi mädät. Siitä se kamppailu sitten alkoi… Tällähetkellä kasvavat seoksessa jota voisi luonnehtia eräänlaiseksi liiterinpohjaksi. sitä ennen kokeilin melkeimpä kaikkea.
Yksi jakotaimi on oikeastaan pelkässä sorassa ja se on näistä ehkä elinvoimaisin, mutta kasvaa tuskallisen hitaasti. Tuskin siis kovin onnellinen on sekään.
Mitenhän usein näitä pitäisi edes kastella ja imeyttämällä alakautta vai lorauttamalla?
Olivia…miten on oikein aseteltu sammal:)?
Annoin juuri tarkistus suihkun kaikille kukkasille että sain kesän pölyt pois ja kertyneet suolat lecasorasta huuhdeltua… aino veenuksenkenkänni jonka ostin keväällä raaskuna on kuolettanut kaikki juurensa… Onneksi minulla on kuivattua rahkasammalta ja muutakin sammalta jota ajattelin nyt koittaa asetella oikein jotta hän alkaisi tekemään uusia juuria. Lehdet ovat ihan hyvinvoivan näköiset ja laitoinkin orkideakaapin lämpöön ja kosteuteenhänet elpymään juurien menettämisestä…Ajattelin laittaa muovipussiin sammalta ja tuikata koko kasvi pussiin ja pussi kaapin seinälle avonaisena pyykkipojalla kiinni…vai miten pitäisi toimia…onko mitään toivoa että ehtisi kasvattaa juuria ennenkuin kuoleepi. Nyt ei siis ole ainuttakaan juurta raasussa:(
Paras juurruttaja on elävän rahkasammaleen latvaosat. Laittaisin läpinäkyvän muoviastian pohjalle muutaman grillihiilenpalan, niiden päälle rahkasammaleen latvoja ja kasvin siihen sammalten päälle. Kun pohjalla pitää tilkan vettä, kasvi saa kaipaamansa kosteuden.
Kuivaa rahkasammalta voi laittaa kaarnan sekaan, jos on laiska kastelija. Samoin kaarnamurskan päälle voi laittaa sammalkerroksen, joka tasaa kosteutta.
Muovipussissa on pieni mädäntymisen vaara ja lasikossa se on tarpeetonkin.
Venuksenkengän lehdet ovat pitkään hyväkuntoiset, vaikka juuret ovat menehtyneet, joten tarkkailla kannattaa aina. Sitäpaitsi on lajeja, jotka normaalistikin tulevat toimeen tosi pienillä juurilla kun taas toiset rullaavat niitä purkin täyteen.
Ok kiitos neuvoista Olivia. Laitan latvoja sammaleesta kasvamaan kun käyn niitä viikonloppuna leikkelemässä metsästä. Lasikossa taitaa tosianankin olla soppeli ilmasto ilman pussiakin joten en laita pussia ollenkaan:)
Paphiopedilum philippinienese var. laevigatum jatkoa mikä kukki lokakuussa osastolle. Tässä kehno kuva ilman salamaa, värit toistuvat kuitenkin ehkä hieman luonnollisempina keinovalosta huolimatta.
Takaraivokuva salamalla. Toinen vana on edelleen nuppuinen ja kukkien sepalit eivät ole vielä kertyneet, toinen alkaa jo kuihduttaa ensimmäiseksi avautuneen kukan suojuslehteä. Ensimmäisen vanan aihio oli näkyvissä 30.8.2012.
Täältä uskaltaa kysyä tyhmiäkin kysymyksiä, kun ei voi kuulla huvittunutta tirskuntaa. Eli sain marraskuussa elämäni ekan paphin. Paphiopedilum hirsutissimum tuli O&M:ltä. Nyt yritän perehtyä naatin kasvutapaan, jotta pääsisin syvempään yhteyteen sen kanssa.
Eli kaksi typerää, ja varmastikin helppoa, kysymystä:
- kasvaako kaikki kasvin versot samankokoisiksi? Siinä on yksi kukkinut verso, jossa on kaksi lehteä puolellansa eli yhteensä neljä lehteä. Onko jatkossakin valmistuneet versot samankokoisia vai voiko lehtimäärä vaihdella?
- kasvattaako paphit mitään kukkatuppea alkuun? Tässä on toiseksi isoimmassa versossa myös kaksi lehteä puolellansa ja keskeltä kasvaa tavallaan pieni lehti, mutta poikittain. Ehkä se kääntyy jatkossa jommalle kummalle puolelle, vai voiko se olla jokin suojatuppi tms?
Minulla on useita papeja. Useimmat ovat tasavihreälehtisiä. Juuri nyt kukkii tai aloitaa kukkimisen: King Arthur 4 lehteä (1), hybridi gratrixianum x helenae 3 lehteä (1), mutta useita versoja kukkii yhtäaikaa. Iso amerikkalainen hybridi nimetön 5 lehteä (1).
Nuppu voi tulla 1 suoraan lehtihangasta. Tai 2 pienestä lehdestä, joka ei kasva isoksi.
Nupun väri voi olla sama kuin lehtien tai siinä voi olla viininpunaista kukerrusta.
Jos se lehtiverso on keihäänkärjen muotoinen se on nuppu.
Jos se on toispuoleinen se on lehti, mutta sen tyvestä voi siis vielä kasvaa nuppu.
Tai sitten vaan lehti.
Eikös tämä olen ihanan varioivaa. Nyt olet ostanut ekan , niin sitten vai lisää…
Itku pitkästä ilosta…
Minun isokukkaisella venuksenkengällä oli kaksi kukkaa tulossa ja tietysti kohelsin niin, että toinen nuppu putosi. Kurotin ikkunalaudalta toista kasvia ja mahallani katkaisin nupun. Ai, että harmittaa…
Tämän kasvin kanssa on muutenkin ollut ongelmia. Se menetti juurensa runsas vuosi sitten ja kasvatti ne sitten uudelleen sammalessa. Nyt sillä on hyvät juuret ja se kasvaa yhä sammal/hiili-seoksessa. 
Minun 7 venuksenkenkääni ovat olleet tänä vuonna laiskoja, vain yksi on kukkinut, tosin kerralla kahdesta versosta. Kesällä saamani Paphiopedilum delenatii on kuitenkin tehnyt nupun aihion:
Samoin toinen sitä muistuttava venuksenkenkä. Kuten kuvasta näkyy, tämä on tehnyt viisi täysikokoista lehteä ja yhden pienen ennen nuppua. Tarvittava lehtien määrä kai riippuu lajista. Venuksenkengillä ei ole samanlaista kukkatuppea kuin katleijoilla, vaan ensin näkyviin tuleva osa on nupun suojuslehti, joka kohoaa ylemmäs varren kasvaessa, ja sen sisältä sitten tulee nuppu. Delenatiin nuppu on yllättävän pieni tässä vaiheessa.
Mie teen jotain ihan väärin. Koko olohuoneen ikkuna on täynnä Paphiopedilumeja ja Phragmeja mutta yhtään nuppua ei ole näkyvissä.
Minun kaikki papit olivat ulkona kesällä, koko kesän. Vasta syyskuussa sisälle. Olivat varjossa koko päivän, paitsi klo 17 alkoi aurinko paistaa alueelle.
Nyt pidän niitä samassa tilassa lumikuningattarien kanssa, lämpö päivällä 20-21, yöllä 16-18. Ovat ramppivalon reuna-alueella. Tasasen vihreätlehtiset tykkäävät vähän viileämmästä. Minulla on 2 marmoroitua papia, toinen on kasvikaapin pohjalla. On kukkinut n. vuosi sitten, nyt kovati odottelen nuppuja. Toinen P.sukhakulii on samassa tilassa kuin vihreälehtiset. Siinä tuntuu nyt olevan nupun alku, ainakin muoto on keihäsmäinen eli lupailee hyvää.
Kiitos, OMORIO, valistuksesta paphien kukinnan suhteen. Eli monenlaista variaatiota todellakin on… Tuossa omassani kiinnitin huomiota siihen että lehdet ovat V-malliset, kourumaiset, mutta tuosta keskeltä on kasvanut vain yksi sileä teräväkärkinen lehdentapainen, joka kasvaa vielä poikittain. No, aika näyttää tuleeko kukkaa vaiko eikö tule.
Tämä isokukkainen hybridi avasi kukkansa tänä aamuna. 
Paph. delenatiin nuppuviritelmä on aika karvainen. Kovin kauan ei luultavasti tarvitse enää odotella. Vana on reilut 20 cm pitkä ja pikku kasvi hyvissä asemissa suoraan 21 watin lampun alla. Kesällä se vain jökötti, mutta syksymmällä siirsin sen toiseen kohtaan, ja sitten se alkoi kasvattaa uutta lehteä ja kukkavartta ja venyttää versonalkuaan.