Joskus vuosia sitten, ennen tietokoneaikaa, olin kirjoittanut kirjoituskoneella erääseen viralliseen paperiin titteliksi ylirakastaja. Se oikea olisi ollut ylitarkastaja (ei kuitenkaan minun). Silloin se ei minua huvittanut yhtään asian tultua ilmi, ao. mieshenkilöä itseään sitäkin enemmän
En kaiketi mitään - kiireessä sitä kirjoittaa mitä sattuu. Mutta edelleenkin syynään erityisen tarkkaan juuri tuon sanan silloin kun se tarvitsee johonkin kirjoittaa...
Kuntosalille sattui minä, mies ja appiukko yhtäaikaa. Appiukko on tunnettu siitä, että käyttäytyy kuin aristokraatti. Sanoin hänelle; "No, tännehän on sattunut koko perse yhtä aikaa, kun sinäkin tulit".
Perhe, perhe, perhe, perhe…tankkaan nykyisin tarkasti ennen tuota sanaa.
Kerran joulun alla sattui töissä käteen kirje, joka oli osoitettu “Arvopiparikeskukseen” (siis tarkoitti varmaan -paperi-). Tainnut olla lähettäjällä joulupiparit vaan mielessä.
Tuosta tulikin mieleeni kun asuin 1980-luvulla Klaukkalassa, tuli meille kerran kirje jossa postitoimipaikaksi oli kirjoitettu Kalukkala. Ja se oli kirjoitettu ihan käsin, joten mistään lyöntivirheestä ei ollut kyse
Inki: enpä tiedä, mutta tuskin kuitenkaan. (Jos hän oli -80 luvulla valtion palveluksessa niin sitten ehkä...).