Jotkut saattavat tosiaan luulla noin, jos he eivät ole perillä kaktusten eri muodoista ja lajeista. :)
Lena Manssånin Ruukkukasveissa sanottiin että outo muoto johtuu kasvupisteen häiriintyneisyydestä, jonka takia kaktuksella on monta "latvaa".
Kasvupisteen häiriintyneisyys aiheuttaa yleensä kaikenlaista epämääräistä kasvua. Joissakin tapauksissa sen seurauksena saattaa syntyä uusi kasvimuoto.
Mitäköhän se on, kun perunkalliokaktuksessa (monstrosus) on joka puolella valkoista pumpulinnäköistä juttua etenkin areoleissa, joista piikit kasvavat? Nyt kasvukauden alettua valkoista töhnää on entistä enemmän joka puolella ja kukkaruukun reunatkin ovat ihan tahmeat ilmeisesti saman aineen varistua alas. Olen nähnyt, että tällaista valkoista on ilmeisesti kaikissa lajin yksilöissä, mutta mitäköhän se on? Kaktus näyttää siltä, kuin sen päälle olisi satanut lunta. Olen myös ihmetellyt, miksi joissakin kaktuksissa (esim. brasilianopuntiassa) on etenkin piikkien kärjissä valkoisia nestepisaroita, jotka sitten hyytyvät kiinteiksi pallukoiksi? Mitäköhän se on? Jotain mahlan tapaista?
Oletko katsonut, ettei sen valkoisen pumpulin sisällä ole villakirvoja?
En löytänyt kasvistani kirvoja, vaikka yritin kaivella tikulla, mutta kun tutkin kirjoja, niin valkoinen töhnä vaikuttaa kyllä aivan villakirvojen tekosilta. Mulla on tosi iso ja vanha perunkalliokaktus (monstrosus), jonka koloista on mahdotonta saada tuholaisia kokonaan häädettyä, joten taitaa olla pakko heittää koko kasvi pois, ettei kirvat leviä toisiin kasveihin.
Brasilianopuntiassani on areoleissa pieniä (n. 2 mm) munien näköisiä rypäleitä, jotka ovat kirkkaita/valkoisia. Ovatkohan ne jonkun tuholaisen munia vai jotain kovettuneita mahlapisaroita tms., koska niitä on vain areoleissa ja piikeissä?
Lisäisin vielä edelliseen meiliini, että löysin sittenkin perunkalliokaktuksestani käveleviä villakirvoja. Kiitos vinkistä, Jahoolii! Mulla on useita kaktuksia ollut sen lähellä, joten voi olla, että ne ovat levinneet jo kaikkiin muihinkin. Vielä en kuitenkaan löytänyt siihen viittaavia merkkejä.
Huomasin, että myös partaopuntiassani on samanlaisia rypälemäisiä pallukoita areoleissa kuin brasilianopuntiassani. Ehkä se on opuntioille tyypillistä, sillä en nähnyt niitä missään muissa kaktuksissani eikä opuntioissa näy mitään tuholaisia tms. Vai mitä luulette?
Ikävää, että paljastuivat villakirvoiksi. Torjuntaan löytyy valmisteita ja kannattaa suorittaa torjunta riittävän monta kertaa peräkkäin käyttämäsi tuotteen ohjeistuksen mukaan. Ja jos mahdollista kurkista ruukun sisälle, osa niistä viihtyy myös siellä imien nesteitä suoraan juurista. Ikävä kyllä villakirvat ovat epeleitä leviämään ja niitä on siellä, vaikkei silmämääräisesti havaitsisikaan!
Rypälemäisiin pallukoihin opuntioissa en tiedä vastausta, en ole törmännyt moiseen. Ehkäpä joku muu tietää. Ei kai ne ole nuppujen alkuja? Ota kuva, jos voit, laita näkyville.
Villakilpikirvoista pääsee todella helposti eroon. Ne eivät ole yhtä pahoja tuholaisia kuin tavalliset kilpikirvat. Sun kannattaa kerätä kaikki kirvat pois ja kasvi kannattaa “pestä” puhtaaksi. Sitten kannattaa käyttää hyönteismyrkkyä.
Nuo rypälemäiset eritteet ovat ihan normaaleita pallukoita joillakin opuntioilla. Niitä erittyy aina toisinaan areoleihin.
Perunkalliokaktus (monstrosus-muoto) viihtyy kyllä hyvin kesän ulkonakin.Omani metrin mittainen on ollut jo kuukauden tänäkin kesänä parvekeeella.
Luulen, että pallukat ovat samoja kuin Smaa tarkoitti.
Jahoolii, kun olin heittänyt ison perunkalliokaktukseni roskiin (se oli siis aivan valkoinen kirvojen eritteestä), huomasin, että ikivanhassa ja tosi isossa kultasiilikaktuksessanikin oli pari valkoista täplää ja yksi kävelevä villakirva! Siilikaktus oli juuri kalliokaktuksen vieressä. Heitin ensin mielenhäiriössäni senkin roskiin ja ostin seuraavana päivänä uuden (en tietenkään löytänyt lähimainkaan yhtä isoa), mutta sitten asia vaivasi niin paljon, että dyykkasin kaktuksen roskista, puhdistin sen ja istutin uudelleen. Luulin ensin, että villakirvoja on mahdotonta hätää ja riskinä on, että kaikki muutkin kasvit saastuvat, mutta sitten kuulin puikoista, joiden pitäisi tehota niihinkin. Olin heittänyt siilikaktukseni muovipussissa kovalla vauhdilla isolle roskalavalle, jossa se siis lojui vuorokauden, ja ihmeekseni huomasin, ettei siinä ollut juuri lainkaan vaurioita. Vain pari piikkiä oli pois ja muutama naarmu. Olen pyydellyt siltä nyt kovasti anteeksi ja toivon todella, että se toipuu. Kalliokaktus oli niin kirvojen valtaama, että sitä en usko voivani enää pelastaa.
Hankin muuten uuden perunkalliokaktuksen roskiin heittämäni tilalle. Ekana on vuoden vanha kuva roskiin heittämästäni kaktuksesta ja sen jälkeen kuva tänään ostamastani uudesta kaktuksesta.
Ostin tänään todella pienen monstorosan (kaktus mix) voisi olla perunkalliokaktustaimi -lisäksi- minimaaliseen ja kuitenkin alkavaan "kaktus kokoelmaani".
Kokoa taimella on ehkä tulitikkulaatikon verran ja se oli tietenkin muoviruukussa.
Ruukun vaihtoon ei kai enää kannata tai edes ole syytä ryhtyä, meinaan vaan saviruukkua? Luultavimmin se kynsissäni kuitenkin talven aikan ehtii ajoittain kuivua liikaakin.
Miten usein tätä kaktustaimea uskaltaisi kastella syksyn lisää pimetessä ja talvella? Olisipa vekkulia saada tuo talven yli. Piikit olivat aika kellertäviä liekö huono merkki? Minkäväriset niiden pitäisi olla?
Monsterosat ovat ilmeisesti aikalailla hidaskasvuisia? Minkä ikäinen tuommoinen tulitikkulaatikon kokoluokkaa (ei tietenkään ole litteä kuitenkaan) -oleva taimi voisi olla?
Oho’ mikä rypäs Meritähdellä komea kaktus!
Kiitos kehuista, Pienpuutarhuri! Alla tänään otettuja kuvia.
Bobbie, itse olen hyvin usein vaihtanut kaktuksille mullat ja ruukun syksyllä, jopa marras-joulukuussa, koska olen niitä usein syksyllä ulkomailta tialaillut. Koskaan ei ole tullut mitään ongelmia.
Kuten alimmasta kuvasta näkyy, piikit ovat ruskeat, valossa hieman kuparinhohtoiset. Tätä ei tarvitse kastella ollenkaan niin paljon kuin esim. opuntioita. Itse kastelen kesällä kunnolla 2-3 viikon välein ja talvella 4-6 viikon välein. Talvella annan tietysti vettä kesää pienempiä määriä. Aivan kuivana en koko talvea pidä, koska on 24 asteen huoneenlämmössä. Pieniä taimia pitää kastella talvellakin useammin, etteivät pienet juuret kuole. Kastelisin itse syksyllä ja talvella pieniä määriä noin 2 viikon välein. Tällä lajilla on erittäin pienet juuret myös vanhana. On kyllä hidaskasvuinen. Heittäisin hatusta, että taimi voisi olla 2-3 vuotta vanha.
Ok Meritähti, sinun tietämyksesi varaan oikeastaan luotinkin. Sinulla on todella aivan erikoisen hienoja aavikkokaktuksia!
Enpä taida kuitenkaan uskaltaa kajota nyt tuohon pikku monsterin-rääpäleeseen. Mulle kävi jo niin pelottavasti, että kun vaihdoin Kultasiilille joku viikko sitten alustaa, niin puolet juurista jäi ruukkuun, vaikka yritin olla hyvin hellävarainen.
Säikähdin kovin ja olen seurannut siiliäni kovin huolestuneena siitä lähtien.
Ilmeisesti nuo kaktuksen juuret ovat todella arat murtumaan ruukunvaihdoissa. Muistaakseni Puupponen neuvoi kirjassaan raakasti vaan napauttamaan ruukunvaihdon yhteydessä vanhan ruukun rikki. Kuitenkin suomessa myytävät taimet ovat aina muovipoteissa. Niitä ei niin vaan rikki napautetakaan. Olisiko tuo nyt niin suuri vaiva istuttaa kasvihuoneilla kaktuksien ja mehikasvien taimet savi tms. ekologisempiin ruukkuihin.
Bobbie, mun kultasiilikaktus on nyt hieman vajaa 50 cm korkea (kultasiili-palstalla on aiemmin laittamiani kuvia). Kun vaihdoin sille viimeksi mullat helmikuussa 2010, KAIKKI paitsi yksi juuri oli jostain syystä irronnut! Luulen, että juuret olivat mädäntyneet tms. eivätkä katkenneet vasta silloin, kun otin sen pois vanhasta ruukusta, koska ruukku oli pikemminkin liian iso eivätkä juuret olleet reunoissa kiinni (ehkä ne mätänivät juuri liian ison ruukun takia). Istutin sen siis käytännössä ilman juuria uuteen ja pienempään ruukkuun, ja kuten tänään ottamastani kuvasta näkyy, se voi oikein hyvin eikä siis kuollut. Eli kyllä kultasiilisi varmaankin selviää!
Hieno on Meritähti… Olen käynyt Kultasiilipalstallakin ihailemassa kasvejasi. Oikein innoittavia kuvia! Jännä kun tuo kuvaamasi yksilö kasvaa noin hauskan nuijamaisena.
Minulla on tämä alkavan aavikko kaktus minikokoelmani kanssa ihan opettelussa melkeinpä kaikki.
Bobbie, kuten taisin kultasiili-palstalla aiemmin kertoa, kasvu muuttui kapean korkeaksi sen jälkeen, kun uuteen taloon muutettuaan se ei enää saanut yhtä paljon aurinkoa kuin ennen (isot puut varjostavat liikaa). Edellisessä asunnossa kasvu oli paljon pyöreämpää. Vaikka nyt ollaan väärällä palstalla, niin mainitsen vielä, että kultasiilillä on erittäin isot juuret kaktukseksi. Lisäksi se tarvitsee kesällä yllättävän runsaasti vettä (kerralla paljon, mutta sitten sen pitää kuivahtaa kunnolla ennen seuraavaa kastelua).
En tiiä mikä on nimeltään tämä minun 77cm korkea kaktus, mutta oli pakko laittaa painavaan ruukkuun ettei rymähä nurin.