Laitan omat sivun pesäraunioiselle, joka kuuluu saniaisiin. Siirrän kohta tänne kysymyksen toisesta paikasta.
kysynpä tässä kun en löytänyt pesäraunioiselle omaa aloitetta että onko totta ettei kyseinen kasvi tykkää jos sen lehtiin koskee? olen joskus kuullut että ei tykkäisi… entäs suihkuttelu, tykkääkö? netissä ristiriitaista tietoa… toisessa paikassa sanotaan että tykkää toisessa ei tykkää…
Riippuu lehdestä. Hennot lehdet ei kestä koskettelua ja jatkuva koskettelu aiheuttaa “rasitusvammoja” vähän kestävämpiinkin lehtiin. Hennon pehmeällä rätillä pyyhkimisen, kun tukee toisella kädellä varovasti lehteä alapuolelta, ne kestää, mutta tee se vasta aikuistuneelle lehdelle.
Suihkuttelu on pesäraunioiselle taivasta lähentelevän ihanaa kunhan pisarakoko on mahdollisimman pieni ja varmistaa ettei keskelle pakkaudu mitään lätäkköä. Hyväksi todettu taktiikka onkin suihkutella alhaalta ylöspäin.
Meillekin kotiutui tuommoinen pesäraunioinen kuin vahingossa, kun mies osti kaupasta meille sattumanvaraisesti viherkasveja Lueskelin vähän kasvuolosuhteista ja laitoinkin sen sitten kylppäriin, ikkunan eteen amppeliin roikkumaan.. Itse olen sitä ainakin aina välillä sumutellut eikä ole pistänyt pahakseen. Muutenkin tuntuu nauttivan olostaan.
Kaverille ihmettelinkin kasvia, että lehdet rullaavat auki kuin saniaisella, mutta ei näytä saniaiselta. Mutta "sukuvika" se sitten vain on ;)
Sopiiko pesäraunioinen altakasteluruukkuun, kun tarvii jatkuvan kosteuden, ainakin kasvukaudella.
Tanya, pesäraunioinen on itse asiassa loiskasvi.... luontaisesti elää enimmäkseen jossakin puun haarassa tai rungon raossa, viottumassa tms.
Sen lehdistö muodostaa sellaisen suppilomaisen kohdan, joka on sen luontainen kastelupaikka = sadevesi ohjautuu suppiloon. Kasvutavastaan ja -paikastaan johtuen kasvi on matalajuurinen, joten eipä taida (minun logiikkani, joka tosin voi pettääkin, mukaan...;)) oikein olla altakasteluruukkukasvi.
Minun omani on sellaisessa - ikää ja kokoa kun on aika lailla - melko suuressa keramiikkaruukussa ja ainakin useimmiten kastelen sen nimenomaan kaatamalla kasteluveden sinne lehtien tyvelle muodostuvaan suppiloon.
Niin, ja kun tuo kasvi nyt tuli puheeksi, niin meidän "vanhus" (tällä kertaa pesäraunioinen, eikä kissa tai sen emäntä) on päättänyt vanhoilla päivillään muodikkaasti stailata itsensä kokonaan uuteen kuosiin: sehän on sellainen tavallinen kookas ja suora-, melko leveäkin lehtinen..... vaan ei oo enää!!! Jokaikinen uusi lehti, mitä tulee esille - ja niitä on "monta", onkin kauniin kippuran kiharainen!!!!
Kiitos tiedosta Euffis.
Jännä juttu muuten, että kasvikauppias kielsi ehdottomasti laittamasta vettä suppiloon, ettei juuristo mätäne. Mutta minnepä se vesi luonnossa muuten menisi kuin suppiloon.
Euffis, en malta olla sen verran lisäämättä, että ei pesäraunioinen kuitenkaan loinen ole. Tulisi ruukussa kurjat oltavat ilman isäntää... Ehkä tarkoititkin, että se on päällyskasvi. Kasvaa siis puun oksanhaarukassa tms., mutta ei ota ravintoa puun solukoista. Yhden raunioisen olen onnistunut tappamaan, en edes muista työnsinkö vettä suppiloon vai en.
No, joo Mollis, itse asiassa keksin sen itsekin, että ei se suoranaisesti todellakaan ole loiskasvi, vaan sellainen “kylkiäinen”. Tuo korjaus/muokkaus ei vain sitten enää onnistunut…
Hyvä, kun täsmensit, minulta se unohtui jo!
Vaan tämä se vasta epeli on! Ikivanha ja - vaikka itse sanonkin! - mahtavan kokoinen pesäraunioiseni kyllästyi siihen vanhaan, tavalliseen sileälehtiseen lookiinsa. Ja kuinkas sitten kävikään?
kuva 1
kuva 2 - Hän meni ja otti permanentin! (onneksi mistään ei ole tullut laskua kauneuskäsittelystä!!!) - ja nyt joka ikinen lehti - ja niit''on paljon! - joka puhkeaa, on tuota kiharaa laatua.
Hupppsista, kukas siitä pyyhkis pölyt???
Hienot laineet =)
No, ei kai ihme, että se muodonmuutos vähintään 15 vuoden jälkeen kiinnostaa… kukkiakin…;))
Upea on Euffiksen raunio.
Hihhh-kiiäähhhh!!! ei kai “Euffiksen raunio” sentään? Vaikka saattaisi sitäkin joku toivoa…;?=)))
Onneksi en ottanut vielä kaffia suuhun, ennen ku luin ton Euffiksen permanenttijutun Olis ollu ilosesti kaffet näytöllä. Hupaisaa!
Oli pakko käydä kurkistamassa, millainen on “Euffiksen raunio”. Aikas komea on raunioksi.
Kiitos, kiitos! Ja nyt sitten on varmaan vieläkin paremman näköinen: pyyhin siitä pölyt, vaikka kuinka sormissa "säkärit" kipunoi.
Niin, ja on tuolla kukalla noita identiteettikriisin oireita ollut vähän pitempäänkin.... tällaisen kuihtuvan lehden sieltä poistin seasta:
No ilmankos tuntui sana liian lyhyeltäSe kuvaa kyllä hyvin mun pesäraunioista kissan tassun jälkeen
Kaikkea hyvää Euffiksen raunioiselle.
Euffis, jos pesäraunioinen koittaa vaikka vihjailla noilla kiharaisilla lehdillään, että pitäis päästä välillä suihkuun. Tekee tahallaan pölyjen pyyhinnän vaikeaksi
Minulla on vuosi sitten kotiutettu pesäraunioinen, joka selvisi hengissä eteläisellä ikkunalla sekä kesästä, että näköjään myös talvesta. Istutusruukusta vaihdoin aikanaan hitusen isompaan, mutta viihtyykö kasvi paremmin reilumman kokoisessa ruukussa? Identiteettikriisistä en tiedä, mutta löydin juuri omasta kasvistani pari tuolla tavalla haarautunutta lehteä, pitäisikö niistä osata tulkita jotain?
Lehdet ovat hyvin jämäkät ja reippaasti kiharalla, hyvin saniaismainen, mutta ei mikään hento rimpula. Olen suihkutellut satunnaisesti ja kastellut kohtuudella. Talvikauden lämmitys näytti kuivattaneet muutaman lehden, mutta muuten on selvinnyt hienosti tähän asti.