Minulla on noissa kuvapäiväkirjoissa esim. kuvia sairaalan vempeleistä joita on minuun kytkettynä. Olen ottanut sairaalanpetissä maaten. Kuvia myös sairaalan päivystys kömmänöistä joissa jouduin yhtenään olemaan rytmihäiriöiden takia.
Sillon kun itse olin leikkauksissa ja nukutuksissa mieheni otti omalla pokkarilaan minulle tärkeistä asioista kuvia, tai sitten sisareni kuvailivat. Mielestäni noista kuvapäiväkirjoista näkee elämänsäkin kirjoa ja luonnon ihanuuksia, kasvatuksensa tuloksia.
Tuo on kyllä niin upea idea, että olen edelleen aivan haltioissani! Perinteiset valokuva-albumit (niin kuin nykyaikaiset valokuvakirjatkin) sisältävät yleensä kuvia juhlista, lomista, matkoista, ehkä vähän suloisen hupsuja kuvia jälkikasvusta, lemmikeistä ja jopa projekteistakin, mutta se tuiki tavallinen arki ja varsinkin ne pikkuisen ikävämmät asiat usein unohtuvat sieltä joukosta. Tietysti jokainen itse päättää, mitä haluaa kansien väliin tallentaa. Pani vain mukavalla tavalla mietityttämään omistakin kuvakokoelmista; Mitä niillä haluaa kertoa - ja kenelle?
Kolmesta päivästä on nyt kuva valokuvapäiväkirjassa 
Aamulla on jo kiva ajatella, että mitenköhän tämä päivä tallentuu kuvana päiväkirjaan Minusta on ihana ajatus, että voisin jälkeenpäin kuvia katsomalla muistaa jokaisesta päivästä jotakin, muistaa siis niitä vähän pienempiäkin asioita. Usein kun tuntuu siltä, että elämä vaan liukuu nopeasti ohi eikä muista edes mitä eilen teki. Olen nyt lähtenyt liikkeelle ihan vaan niin yksinkertaisesti, että “mitä tänään tapahtuu?”, “mikä on tämän päivän tärkeä asia?”, “mikä tekee tästä päivästä ainutlaatuisen?” Tekee varmasti hyvää ajatella, että tänään on hieno ja ainutlaatuinen päivä, joka kannattaa tallettaa kuvana. Ajattelen, että kuvan ottaminen muistuttaa jokaisen päivän arvokkuudesta ja merkityksellisyydestä ja siis siitä, että ne kannattaa elää eikä vaan painaa läpi.
Tuomipihlaja, ihanaa puhetta tuollainen. Minulle ainakin nuo päiväkirjat ovat mukavia tehdä ja muistella. Siellä voi olla kuvattuna erikoisia eläimiä "eksyneenä" meille ja kevään ekat öttiäiset. Minä en ole laittanut mitään rajaa mikä aihe on sopiva päiväkirjaani. Nuokin tuskien kokemukset ja pelot selviytymisestä kuuluvat minun elämään.
Oikein paljon ihania ja nautittavia hetkiä Sinulle ja kaikille päikkärin pitäjille.
Kiitos, rea!
Kuvapäiväkirjaan olisi paljon tunkua kuvien suhteen tällaisena pitkänäkesänä. Se on kuitenkin vain yhden kuvan paikka per päivä. Aika kivasti noista kuvista kuitenkin löytyy se oikea päivänkuva. Talvella on sitten kiva katsella ja muistaa ihanaa kesää.
Pihassa unkarinsireenit pukkaa uutta kukkaa, vaikka lehdet osin jo kuolleet. Samoin päivänliljassaki uusi kukkavana ja kohta kukkia auki. Ruusuissa uusia kukkia.
Päiväkirjoista tarkistin: ainutlaatuista.
Katselin tämän ketjun ja tykkäsin. Miten lienee aloitetut kuvapäiväkirjat jaksaneet. Ei oo kauan kun katsoin omia kuvapäiväkirjoja aloitus vuodelta 2005. Oli paljon kuvia asioista joita en muistaisi ilman noita kuvia. Tänäpäivänä minun kalenteriin päivän kuvaksi tulee tuo mieheni tuoma orgidea.
Koitin etsiä myös tuosta ketjusta puutarhuri muistelee omia lähettämiäni kuvia mutta en löytänyt kun on niin pitkä ketju. Ajattelin harmistuen kun en tehnyt noista kuvista kuvakansiota itelle.
Nyt kesäkuussa tuli eteen sellainen asia, että oli poikettava omasta säänöstäni:yksi kuva per päivä. kolmas päivä tätä kesäkuuta vanhin tytäreni (mummu nyt) laittoi kahdesta pikkupojasta kuvat näille isoiso vanhemmille.
Katselin kuvapäiväkirjaani tänään ja vertailin kuvia keskenään esim. päivien mukaan. Mielenkiintoista on aina ketsoa mitä on ollut toisina vuosina.
Ekakuva 01.01.09, toinen 01.01.10, kolmas, 01.01.11.
Törmäsin sattumalta tällaiseen ketjuun. Olen viimeiset kolme kesää ottanut viljelypalstalta kuvia joka käynnillä. Se on helpottanut hommien suunnittelua ja muistamista. En vaan ole keksinyt hyvää systeemiä kuvateksteille. Onko kenelläkään ideoita?