Piha Ennen - jälkeen

Aidan alla on sepelikate koko matkalla, se ulottuu myös kolmisenkymmentä senttiä aidan ulkopuolelle. Sepelin alla on juurimatto. Aidan alustaa ja sen ulkopuolista nurmialuetta on ihan mahdoton pitää puhtaana nurmiheinästä ja rikkaruohosta ilman sepelikatetta. Puutarhan puolella katettu alue toimii hoitokäytävänä, ulkopuolella nurmikkoa leikatessa leikkurin pyörät voivat kulkea sepelin päällä. Alueella on lehtokotiloita ja toivon, että ne eivät ihan niin helposti pesiydy puutarhaani, kun on tuo sepelikäytävä ylitettävänä eikä aidan alla rehota pitkä nurmiheinä.

Tämä on sellainen mukavuudenhaluisen ihmisen puutarha. Kaikki ratkaisut olen tehnyt sitä silmälläpitäen, että missään kohtaa ei tarvitse kiroilla tehdessään samaa hyödytöntä hommaa uudelleen ja uudelleen. Olen mieluummin raatanut vähän enemmän puutarhaa perustaessani. Nyt tämä on todella helppohoitoinen. Eniten aikaa vie nurmikko, nurmiheinä on minusta puutarhan vaativin kasvi. (Tarkoitan tasaista, vihreää lyhyeksi leikattua nurmimattoa, en "kuhan jotain vihreää kasvaa" -tyylistä.)

Niinhän se on että pienen alueen ollessa kyseessä on tarkkuusaste paljon korkeampi yksityiskohtien kanssa. Olet saanut kivasti kuitenkin pihan näyttämään kolme kertaa suuremmalta kuin mitä antamasi mitat antaisivat ymmärtää : )



Vastoin yleisiä periaatteitani myönnän, että tässä tapauksessa puiden kaato oli perusteltua. Mutta varmasti loppuun asti harkittua.

Hyvältä näyttää!

Nannan pihasta on tullut ihan Nannan näköinen. Ei enää harmita yhtään sen edellisen ihanan pihan jättäminen :slight_smile:

Onpa todella kauniit aaltoilevareunaiset istutusalueet, hyvinvoiva nurmikko ja siistit nurmikonreunat! Huomaa, ettei ihan aloittelija ole ollut asialla :slight_smile:

Niin on siistin ja kauniin rauhalliset Nannan ratkaisut! Erityisesti katsoin, miten hyvin aita antaa taustan kasveille.

Kiitos kaikille kauniista sanoistanne!

Temskukka voi olla aivan varma, että erinäinenkin tunti kului terassilla istuskellen, sumppia ryystäen, puita tuijotellen ja eri vaihtoehtoja puntaroiden. Vanha kirsikkapuu oli ihana, mutta sen juurivesat olivat levittäytyneet koko pihaan ja vielä sen ulkopuolellekin, kirsikanvesoja nousi talon kivijalan vierestä, terassin lattianraoista ja joka paikasta. Varaston ulkonurkalla on iso pihlaja, ja siihen päälle iso kirsikkapuu ja kaksi omenapuuta - koko piha oli yhtä puunjuurta. Nurmikko kitui, kuten kuvista voi nähdä, samoin kirsikan juurella ollut juhannusruusu ja se yksi hädin tuskin hengissä ollut pioni.

Kahden puun poistamisen jälkeen nurmikko oli helppo elvyttää. Sitä siis ei ole uusittu vaan alettu hoitaa. Itseäni hämmästyttää, miten nopeasti se kohentui nykyiseen vointiinsa. (Selostan toimenpiteet, jos joku haluaa tietää.)

Piha tosiaan näyttää suuremmalta kuin mitä se todellisuudessa on. Kaikki Alan T.n ohjelmia katsoneet tietävät miten se illusio saadaan aikaan, sitä mun ei tarvitse enää selittää. Häntä kuunnellessani saatoin vain nyökkäillä, että just noin.

Harmonia ja rauhallisuus syntyvät yhtenäisistä suurista istutusalueista ja yhtenäisestä nurmialueesta. Kasveja on tosiaan aika paljon, mutta näkymiä rauhoittaa, kun istutusalueitten rungon muodostavat sekä lehti- että havupuut ja -pensaat. Kaikki on vielä vähän latteaa, kun korkeuserot puuttuvat, pensaat ovat pieniä samoin kuin köynnöksetkin. Muutama vuosi ikää lisää puutarhalle ja avot, sitten se varmaan näyttää siltä mitä ajan takaa.


Nanna, nurmikon hoitotoimenpiteet kiinnostavat!

Lähtötilanne oli melko kurja. Savimaan päällä on multaa enimmillään kymmenen senttiä, ja senkin olivat syöneet tyhjäksi humuksesta ja ravinteista puitten juuret. Vanhan nurmikon juuristo oli kuitenkin hengissä, vaikkei olisi uskonut, kun katseli kellanruskeaa pihaa.

Ensin poistin kaksi puuta, siinä meni puolet ravinnesyöpöistä. Kannot kaivoin ylös, laajalle levinneen juuriston jätin maahan. Kaivoin ylös vain kirsikan juurivesat koko pihan alueelta.

Kesä 06 oli todella kuiva, mutta heti kun syyssateet alkoivat, levitin nurmialueelle reilusti kalkkia.

Keväällä 07 ilmastin nurmikon. Iskin talikon niin syvälle kuin sain ja nitkutin talikkoa edes takaisin, jotta reiät tulivat suuremmiksi kuin pelkkien talikonpiikkien kokoisiksi. Reiät tein tiheään, 20 cm suurempaa väliä ei saanut jäädä.

Sekoitin kottareissa 1 osa hiekkaa/1 osa multaa -seoksen ja haravoin sen reikiin. Lopuksi pudottelin multasäkistä pieniä kekoja nurmikolle ja tasoittelin mullan haravalla arviolta puolen sentin kerrokseksi nurmiheinän juurelle. Koko hommaan meni kaksi säkkiä multaa. Kun oli tiedossa muutaman päivän jatkuva sade, ripottelin nurmikolle kalkkia ja lannoiterakeita. Elokuussa näytti tällaiselta:



Kastelin nurmikon muistaakseni kaksi kertaa kesällä 07, loppu vesitarve tuli taivaalta. Leikkasin nurmikon säännöllisesti. Syyslannoituksen annoin elokuussa.

Keväällä 08 toistin ilmastusoperaation ja haravoin multaa ja hiekkaa nurmikolle ja lannoitin sen. Nyt uskalsin olla talikon kanssa entistä ronskimpi. Työnsin talikon tiiviimmissä paikoissa vinottain maahan ja keikuttelin sitä edes takaisin. Ihan varmasti heinän juuristo irtosi alustastaan, mutta eipä ollut moinaankaan, vaan koheni entisestään.

Sadetta on tullut tänä kesänä yli tarpeen, mutta enää vesi ei ole jäänyt lillumaan nurmikolle, vaan maa on pystynyt vetämään sen. Jos nurmikon väri alkaa haalistumaan, lannoitan sen toistamiseen, mutta toistaiseksi näyttää siltä, että ei tarvitse. Syyslannoitus elokuussa ja kalkitus myöhemmin syksyllä tulee riittämään.

Ensi keväänä yritän jaksaa ilmastaa nurmikon vielä kerran kunnolla, sitten voikin pitää tauon.

Tämmöinen nurmikon hyysääminen on mahdollista, kun sitä on kaikkiaan arviolta korkeintaan 30 neliötä. Pienessä pihassa, kun kaikki on yhdellä katseella silmien alla, hyvässä kunnossa oleva nurmikko on iso asia. Se on kuin tyyni ja levollinen lammen pinta.

Kaunista on Nannan pihalla Ei sen pihan tarvitse iso olla kun siitä jo saa itselleen nautittavan ja iloa puutarhan hoidosta. Olen samaa mieltä kanssasi Nanna, että mieluummin tekee kerralla mahdollisimman hyvät ratkaisut, jotta työtä ei tarvitse tehdä uudestaan ja uudestaan. Virheitäkin tietenkin sattuu, mutta niistä täytyy ottaa vaan opikseen. Nurmikkosi on kyllä kadehdittavan vihreä...

Voi miten onkin muuttunut nätiksi! Ihanasti aaltoilevaa ja siistiä reunaa, ihanko kantatut vain reunukset?

 

Kantatut ovat. Varjon puolella on turveharkkoa kohopenkin reunuksena, pienessä kivikko-osuudessa kivet menevät kanttausuran pohjalle asti. Varaston edustan penkki on kantattu mutta reunustamaton, kun joudun siinä vielä kaivelemaan kovasti. Siinä on kasvamassa yhtä sun toista, mikä siirtyy muualle.

Hurjan hieno muutos ihmetys, Nannalla silmää ja taitoa.

Nanna, kasvoiko lähtötilanteessa nurmikossasi rikkakasveja? Ajattelimme siipan kanssa jättää omasta vanhasta huonokuntoisesta nurmikosta osan ja yrittää kunnostaa sitä. Siinä kasvaa iloisesti mm. voikukkaa.

Katajanmarja, kaikki vähänkin vihertävä, mikä ennen -kuvissa näkyy, on rikkaruohoa, pääasiassa voikukkaa, ratamoa ja rönsyleinikkiä. Nurmiheinä oli kulottunut ja näivettynyt. Kitkin rikat pois, pienellä pihalla sen jaksaa tehdä. Isommalla alalla voi myrkyttää, jos luonto antaa periksi. Niitä on sellaisia myrkkyjä, jotka tuhoavat kaiken muun paitsi nurmiheinän.

Kiitos Nanna. Taidamme yrittää ainakin ensialkuun käsinkitkemistä.

Kun ei ota kitkemisestä stressiä eikä aseta itselleen sen kummempia tavoitteita kuin että jossain vaiheessa jonakin elämän päivänä nurmikko on rikkaruohoton, kitkeminen on parhaimmillaan erittäin meditatiivista hommaa, jossa on helppo päästä flow -tilaan. hymy Isommat kitken voikukkaraudalla tai kaviokoukulla, pienet nostelen ylös vanhalla vahvalla haarukalla.

Nanna, tosi siistejä ja hyvin rajattuja penkkejä sinulla. Meillä tää puutarhanhoito on enempi tällasta antaa (melkein) kaikkien kukkien kukkia puuhaa, nurmikollakin saa siis ihan vapaasti kasvaa vaikka mitä muutakin kuin heinää.. jos on oikein nätit kukat jossain niin väistän ruohonleikkurilla.. naurua

Tällasta maalaistunnelmaa tänään, ihailen silti ihmisiä joilla on penkeissä kunnon rajat ja järjestys.

Se just on niin hienoa, että makuja ja puutarhoja on monenlaisia. Jokainen saa toteuttaa itseään ja muokata ympäristöään sen näköiseksi, mikä itsestä tuntuu hyvälle. Ihan kamalaa olisi, jos kaikki noudattaisivat samoja periaatteita ja sääntöjä, valitsisivat samoja kasveja ja istuttaisivat ne samanlaisiksi ryhmiksi.

Kun käy puutarhassa, jota ei suurin surminkaan haluaisi itselleen, mutta näkee, miten onnellisena sen haltija puutarhaansa esittelee, ei voi muuta kuin olla aidosti samaa mieltä, että ihana on!

Kai se erilainen tyyli on vaikka sitäkin kun yleensäkin tykkää enempi luonnonmukaisesta. Ei se ole siis esim. pelkästään laiskuutta (vaikka on miussa sitäkin) silmän isku. Ja monet vanhan nurmikon rikkakasvithan ovat paljon kestävämpiä kuin ne itse heinät, monilajinen nurmi kestää minusta paremmin tallausta ja kuivuutta jne ja henk.koht. monet luonnonkasvit on miusta todella nättejä. Sitten täällä maalla on ihan mahdotonta muutenkin pyrkiä samaan tarkkuuteen kuin kaupungin rivaripihalla, ja jos ympärillä kasvaa luonnon ryteikköä kovin kulmikas ei esim. miusta silloin sovi maisemaan. Mutta siis siun piha on erittäin hieno. hymy

Olen samaa mieltä kanssasi enkä ollenkaan koe, että arvostelet pihaani. Puutarhaansa suunnitellessa onkin hyvä ottaa huomioon kasvuolosuhteitten lisäksi myös lähiympäristö, rakennusten ikä ja tyyli ja väri, pihan käyttöaste ja -tarkoitus, oman ajan riittäminen ja mielenkiinto puutarhatöihin jne.

Oman puutarhansa voi rakentaa myös siten, että ei etukäteen ota huomioon ja analysoi yhtään mitään, valitsee vaan kasveja, joista tykkää, ja istuttaa ne sinne minne haluaa, ja puutarhasta tulee ihana. Ajan mittaan joutuu varmasti joitain siirtelemään suotuisammille kasvupaikoille, mutta sen näkee sitten.