(Pensaat)
Ostimme viime kesänä pihaorjanlaakerin ja istutimme talon pohjoispuolelle alppiruusun viereen. Takana sillä on kääpiövuorimänty. Nyt sen lehdet ovat tallella, mutta kaikki on ruskeita ja kuivia. Varsissa on vähän sammalen näköisiä vihreitä laikkuja. Olemmeko menettäneet kauniin puskamme vai toipuisiko se vielä? Olenko valinnut sille ihan väärän paikan? Olenko tappanut sen?
Minä mietin kuollakseni, että mikä minun alppiruusuni tuli…kesällä kukki niin upeasti ja nyt on lehdet kippurassa ja käpristyy kasaan, vaikka rakkaudella olen sitä hoitanut =(
…taitaa syypää löytyä minusta itsestäni, kun menin tuollaisen havun melko lähelle alppiruusua istuttamaan…että olinkin hölmö!
En varmaan saa mitenkään enää tuota alppiruusuani herätettyä henkiin?
Millaisen havun? Ihan yleisin syy rodojen huonoon vointiin on kuivuus, pintajuurisena se tarvitsee katetta ja kastelua! Aurinkoinen kasvupaikka on sitten vielä asia erikseen tai se, ettei kasvualusta ole tarpeeksi hapan.
Kastelua minäkin ehdotan ja paljon,varsinkin näin syskyllä, että kestää kevääseen.
Tietääkö joku Helsingissä paikkaa jossa pääsisi näkemään pihaorjanlaakereita? Olen käynyt katselemassa jotain piikkilehtisiä kasveja, saattoivat olla myös mahonioita, Leninin puistossa. Lehdet olivat nättejä, mutta kasvit olivat todella pieniä. Mahtaako jossain päin helsinkiä olla kunnon pusikoiksi kasvaneita orjanlaakereita?
Pihaorjanlaakeri ainak täälä Porissa talvehti hyvin, taas saa alkaa varautuun uuteen talveen.
Minulla mahonia ja pihaorjanlaakeri lähes vierekkäin, on ne niin samanlaiset. Kaunis puska, oon ymmärtänyt, että pitäisi olla tyttö ja poika puska, että tulisi marjoja, mul ei hajuakaan kumpaa sukpuolta toi omani on. Ostin sen toissa joulun jälkeen Terrasta, kun ei maksanut kuin 5 egee.
Mites muilla kasvaa ?
Orjanlaakeri (Ilex aquifolium) on läntisessä Euroopassa kasvava ainavihanta puu.
Orjanlaakeri ei Suomessa ole aivan kestävä.
Pihaorjanlaakeri (Ilex × meserveae ) on lähin vastaava jota kylmässä ilmastossa voidaan kasvattaa. Lehtien piikikkyys on pihaorjanlaakerilla hiukan orjanlaakeria hillitympää. Pihaorjanlaakeri on matalakasvuisen sahalininlaakerin (Ilex rugosa) ja orjanlaakerin välinen risteymäryhmä.
Tunnetuimpia lajikkeita Suomessa ovat hedepensas ‘Blue Prince’ ja emipensas ‘Blue Princess’. Hede- ja emipensaan kasvaessa vierekkäin kehittyy jälkimmäiseen punaisia marjoja, jotka koristavat pensasta pitkälle syksyyn. (Mustila.fi)
Pihaorjanlaakeri on ainavihanta, kiiltävälehtinen, kaksikotinen pensas, jolla valkoiset pienet kukat toukokuussa ja yli talven oksilla säilyvät punaiset marjat emilajikkeissa.
Se viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisella, suojaisella paikalla. Se suosii tuoretta, runsasravinteista ja hapanta maaperää. Pihaorjanlaakerit sietävät hyvin leikkausta, mikä osaltaan on vaikuttanut myös niiden suosioon. Lumipeite edesauttaa kasvin talvehtimista. Muiden ainavihantien kasvien tavoin se tulisi kuitenkin ainakin ensimmäisinä vuosinaan suojata kuivattavalta kevätauringolta ja tuulilta talvella.
ks. myös Puutarha.net/Kasvikortisto
