Osaako kukaan sanoa, miksi viime syksynä istuttamani keisarinpikarililja ei noussut ollenkaan ylös. Olenkohan istuttanut sen mahdollisesti liian syvälle. Eihän sitä sipulia kukaan syökään.
Jeppiina, nyt on vasta kevät ja monessa paikassa maa on vielä roudassa, joten ehkäpä keisarinpikarinliljasi sieltä maasta jonkun ajan kuluttua ponnistaa.
Voi kunpa olisikin niin, mutta maa ei sillä kohtaa ole roudassa. Samassa penkissä on tulppaaneja ja ruusu ja kaikki muut kyllä jo kukoistavat =(
Pikarililjat tulevat esiin meillä ainakin aika myöhään (toukokuun lopulla), tosin kasvupaikka ei ole kovin lämmin/aurinkoinen.
no toivottavasti minunkin vielä kurkistaa. Kiitti teille.
Kukkimaan alkoi tänään.
Ja keltainen myös.
WAU!! Upeita ovat! Minun viime keväänä taimen vaihdossa saamani ovat alussa kasvussaan vasta. Varretkin senverran heikon näköiset että eivät taida tänä kesänä jaksaa kukkia…
Nyt kun huomasin tämän keskustelun, niin herää väistämättä ajatus, että missäs hemmetissä ne minun keisarinpikarililjat on?
Minulla kiinostus heräsi Keisarinpikarililjaan. Millaisessa paikassa viihtyy, tarviiko paljon aurinkoa, voiko kukinnan jälkeen jäädä toisten varjoon, kuinka korkeaksi kasvaa? Lannotusta kaipaa aika paljon.
Ei ole tietoa mitään, mitä kaipaa. Lykkäsin vaan kukkapenkin reunaan, aurinkoinen on paikka. Olisko korkeus puolimetriä, ehkä ylikin. Lannoitin keväällä, silloin kun taimet olivat ihan pieniä. Liljakukkoja on niissä, niitä olen tappanut.
Laitas itsellsi nimimerkki!
Olen noita itsekin aikonut hankkia perennapenkkiini. Rosen - Skoog: Sipulikasvit ruukussa ja puutarhassa -kirja kertoo, että keisarinpikarililja tarvitsee runsaasti ravinteita. Kukinnan jälkeen kannattaa lannoittaa erikseen, jotta jaksaa kukkia seuraavana vuonna. Suosittaa istuttamaan sipulin syvälle, 30 cm:n syvyyteen. Maan pitää olla vettä hyvin läpäisevää ja sipulin ympärille laitetaan runsaasti hiekkaa, jotta vesi valuu pois.
Siis mitään noista en ole tehnyt. Ja maakin on sitä mitä sattuu. No pitääpä ainankin sitten se lannoitus muistaa.
Aikanaan itsekkin ihmettelin niitä kesken kesän kellastuvia vänkkyröitä, joita täällä oli pionipenkissä. Nehän oli nälkiintyneitä keisarinpikarililjoja! Vaikeat ne ovat kukittaa uudelleen! En ole onnistunut, kuin kerran näkemään uudelleen kukkivan. Mutta aina kannattaa yrittää! Kyllähän ihmiset onkivatkin, eikä siinäkään ole tulos kovinkaan varma.
Kiitos tiedoista, syksyllä koetan löytää sipuleita ja kokeilen. Hallanarkuus vähän mietityttää, kun on niin aikainen kasvuunlähtö. En saanut aikaisemmin vastattua kun ei tunnukseni jostain syystä toimineet. En ole mikään expertti tän tietokoneen kanssa.
Minulla ne mokomat räpsähtävät aina kevään halloihin. Poikkeuksellisesti ovat vielä hyvinvoivia - ehkä tänä kesänä viimeinkin näen ne kukkivina. Istutin ne muuten v. 2002 syksyllä… niin että uskoa tämä näköjään kysyy! Sanoisinko että väärä laji tänne kylmän kevään pohjanmaan rannikolle.
Mitäs tuo! Minä olen ostanut pikarililjan haisevat sipulit joskus -95, vaihtanut välillä jopa penkkiä eivätkä ole koskaan kukkineet.
Eivät ole kertaakaan nousseet täälläkään…
No jopas on vaativaa sorttia, mutta kärsivällisiä olette olleet.
Kesäq - ei kärsivällisiä, vaan laiskoja… en viitsi kaivaa niitä kiinaan asti upotettuja sipuleita ylös… Siinäpähän nouskoon ja katoavathan ne sitten kesän mittaan ihan itse.