Astiataimena viime elokuussa istutettu, oli silloin iso puska. Vieläkään ei muuta maanpäällistä eloa kuin tuo kuvassa näkyvä punainen silmu. Möllöttänyt siinä keväästä lähtien.. Itoh kyseessä.
Minun ainoa puuupioni lepäsi ensimmäisen kesän ja toisena vasta teki pari lehteä. Täällä kysyessä selvisi että juurenniska on liian pinnassa. Nyt kun on lisätty hiekkaista multaa juurille keoksi, on lehdet lisineet ja vahvistuneet. Ei siellä ‘tehtaalla’ aina laiteta oikeaan syvyyteen.
Minä lisäsin pionipenkkiin säkillisen lecasoraa kun kk sitten siivosin penkin…ja yllätys se viime keväinen lila on ihan terveen näköinen puupionin vesa ja valkeakin on hengissä ja hyvässä lehdessä
Nykyään poistan turpeet tms pioneja istutettaessa. Turve sitoo liikaa vettä pionien talvehtimista ajatellen. Pari itohpionia oli edellistalven jälkeen heikossa kunnossa. Toinen kuoli, kiitos taimitarhan töppöilyn. Märkyys tappaa hienot juuret → koko kasvin.
Eerityisen herkkiä märkyydelle ovat: tillipioni, puupionit ja Itohpionit.
Suosittelen kohopenkkiä, tai rinnettä ja kunnollista salaojitusta. Montun pohjalle soraa/hiekkaa/sepeliä. Ylemmäs tulee näitä ja em. aineita mullan joukkoon + pitkävaikutteisia lannotteita. Istutuskorkeus juuren niska maan tasalle. Talveksi Hienoa hiekka kekonen 2-3 cm silmujen päälle. Puupionit l. pensasp. istutetaan 10 cm syvälle.
Kun kaivoin mummolan ikkunanalta pionitupasta itselle niin ainoa ns.oikea asia istutuksessa oli kohopenkki. Se oli räystään alla…hiekka-savi yhdistelmässä eikä kuohkeasta mullasta tietoakaan.
Siinä se kuitenkin kasvoi ja kukoisti vuodesta toiseen ja nyt palanen siitä on omalla pionipenkillä. Istutin sen samaan korkoon ja hyvää multaa ympärille ja lecasoraa päälle alle 2 cm rikkisten vuoksi.
Jalkavaimo nousee kylvystä ,Lady Aleksandra Duff, Red Sarah B.,Gay Paree, Mons.Jules Elie, Pillow Talk, Pink Jazzy , Primevere tulivat P###:n kodista metkahuollosta ja niin upeat isot taimet kuin olla voi , menevät tänään kotimultaan toisien pionien joukkoon , oih
Apua viisaammat.. Eli pioni oli pakko siirtää eilen, kyseessä valtavan iso ja hyvin vanha puska. Olisin halunnut siirtää vasta syksyllä mutta pakko mikä pakko. Pionilla oli valtava juurakko joka katkeili hyvin helposti vaikka kuinka yritimme olla varovaisia. Eli moneen osaan meni, juuret vaan napsahtelivat poikki. Pionilla oli isot lehdet jotka ovat nyt sikinsokin uudessa paikassa, osa pötköttää maata vasten. Pitäisikö lehtiä leikata pois jotta juurakko saisi rauhassa toipua vai onko parempi jättää lehdet paikalleen? Edessä varmaan piiitkä kukkimaton aika mutta jos joskus vielä tokenisi.
Iso kiitos. Netti ei osannut neuvoa vaikka kuinka etsin. Ajattelin jotenkin että jos juuret on kärsinyt niin auttaisi juurtumaan jos lehdet poistaisi haihduttamasta. Kastelin montun ja otan nyt ko. pionin joka aamusella kastelukierrokselle mukaan, onneksi on viileät säät. Järkyttävää oli kyllä kaivaa pionia ylös kivikovasta savimaasta, oli todennäköisesti istutettu joskus 40-luvulla, vaikka kuinka pressulla siirrettiin niin pienikin heilahdus sai juurakon katkeilemaan.
Juurten palat vaakasuoraan 10 cm syvyyteen. Joiden pionien palat eivät juurru. Minulla juurtuivat silkkipioni? (ehkä 1800luvun lopulla Suomeen Venäjältä tuotua kantaa) sekä eräs tuntematon.
Mummolan kuolanpioni kukkii jo…se on todella vanhaa kantaa kun mummo on kotoaan tuonut sen alun äitinsä puskasta. Mistä sitten isoäitini äiti oli sen saanut niin ei tullut aikanaan kysyttyä. Uusin pioni jonka hain ja uudelleen istutin on nostanut lehtensä ja näyttää voivan hyvin.
Sen alkuperää en tiedä kun mummo ei ole sitä istuttanut vaan setäni on sen jostain siirtänyt. Hyvin tummanpunainen ja kerrottu lajike.