Kuulin puutarhuritutulta, että etenkin joillakin valkoisilla rhodoilla on taipumusta kukkia kaksi kertaa kasvukaudessa. Meinaavatkohan nämä alkukesästä istutetut epelit sen tehdä?
Sinipiikkiputki on kimalaisten suosikki, mutta se kelpaa myös muille pölyttäjille tosi hyvin. Kasvi voi jonkun mielestä olla vaatimaton, mutta minusta se on etenkin illansuussa suorastaan maaginen.
Syrikkäkin on suosiossa. Tämä on Buddleja davidii "Black Knight". Ihastuttava kasvi, toivottavasti saan sen talvetettua. Tuoksu on mieto, miellyttävä sekoitus aromaattisuutta ja karamellisuutta. Ainakaan tämän tumman version tuoksu ei leijaile puutarhassa, vaan sitä on kumarruttava nuuhkimaan.
Kauempaa kukinto on kuninkaallisen tummanvioletti, lähitarkastelu paljastaa ihmeelliset värit. Olen rakastunut.
Näköjään kaikki köynnöstukiin päässeet uudet alppikärhöt haluavat kukkia toiseen kertaan. Tämän kukinto on vaatimattoman haaleanvaaleanpunainen, malvaanvivahtava, mutta siitä on ihmeellinen helmiäishohde, jota on kameralla vaikea tallentaa.
Tämä on hankinnoista myöhäisimpiä, enkä ole siksi nähnyt kevään kukintaa. Pitää nyt äkkiä katsastaa nuo lajikkeet talteen omiin puutarhamuistiinpanoihin.
Pioniunikkopenkin uusimmissa tulokkaissa on hapsureunat 
Tarttisko tän edes aueta?
Viiniköynnökset saivat kansallisromanttishenkisen tuen. Alkuun meinasin ihan riukuaitatyylillä, mutta tuo tarvittava aidakepätkä on niin lyhyt, että vinoriukujen asettelua näppärämpi oli vaan kasata kaadettujen puiden oksakepakoita tukikeppien väliin. Samalla saadaan ötököille puutarhaan lahoavaa puuta...
Köynnökset ovat Zilga ja Jubileinaja Novgoroda.
Kaunis köynnöstuki!
Kiitos, Tuomipihlaja - ja kaikki peukuttajat 
.
Vieläkin on jokunen iltakuva. Vanhojen pionien siemenkodat ovat aika koristeellisia nekin.
Puuliljan sipuleita istutin pihalla kahteenkin kohtaan. Ensimmäisen paketin sain kaupanpäällisinä - ja pintautuivat niin voimalla, että tilasin kaksi lisää. Nuput ovat jo isoja, tuskin maltan odottaa aukeamista! Jo ensimmäisenä kesänä kasvoivat liki vyötärönkorkuisiksi. Eivät ole ollenkaan samanlainen liljakukkosyötti kuin esim. pihan vanhat keisarinkruunut. Näistä tulee upea loppukesän kiintopiste pariin kukkapenkkiin.
Huvilalla on näkynyt jonkin verran perhosten kesän toinen sukupolvi. Vierailijoina ainakin amiraali-, neito-, kaali-, lanttu-, sitruunaperhosia. Sitruunaperhosten suosikki on linnunsilmäpelargoni - joka puolestaan on viihtynyt valtava hyvin koristebataatin kanssa paahteisen paikan ruukussa.
Syrikässä vieraili myös siipirikko neito.
Tökkäsin maahan väinönputken alut siinä toivossa, että jossain vaiheessa saataisiin tänne myös ritariperhosia.
Kauniita perhoskuvia 
Nälkä alkaa kasvaa syödessä. Kyllähän me kasvihuoneesta puhuttiin jo muuttoa suunnitellessa, alkuun se oli lähinnä leikinlaskua. Nyt kun tomaateista on tässä kohta yksi kesä huolehdittu niin uskallan jo sanoa, että kasvarille olisi käyttöä. Ongelma on nyt sitten se, että pihapiiriä ei viitsisi rikkoa millään täysin yhteensopimattomalla huoneella. Piiloisempaa paikkaakaan ei pihalla oikein ole, käytännössä pihapiirissä on kasvarin paikaksi tasan kaksi vaihtoehtoa ja molemmat varsin näkyvällä paikalla. Perus alumiiniprofiilit ja muovi eivät vaan istu näiden vanhojen rakennusten kupeeseen. Maalattu ja työstetympi alumiini alkaa sitten maksaa. Puukasvihuoneen pitäisi olla maalattu, ei ainakaan sellainen punaseetrin värinen, jota noissa näkee. Itse olisin kelpuuttanut pihapiiriin Kekkilän vihervajan isoimman version, mutta mies ei siitä innostu. Nostalgiset, vanhaan pihapiiriin sopivat puu- ja metallirunkoiset huoneet ovat tosi kalliita. Itse haluaisin muurillisen huoneen, jos ei kerta vihervaja kelpaa.
Piirsin sit itte. Kai se pitää itse tehdäkin. Tässä lähinnä perusrakenne. Seinäruutuja voisi askarrella vanhasta lasista kierrätysperiaatteella ja kiinnitystapakin on mietitty. Kattoon turvalasi, paria kiinnityssysteemiä mietin (huulloksiin ikkunanaulapyssyllä tai kiinnityslistoilla / metallikiinnikkeillä tuolien päälle). Neljä tuuletusikkunaa, paikat jo näkyvätkin. Tulossa vielä ränniä, peitepeltiä harjalle, päätykoristeita ym. - ja pellepelotonhenkinen sadevesien hyödyntämissysteemi. Jos ensi kesänä saisi kattolasit paikoilleen, seinälasit voisi sitten askarrella seuraavana...
Raparperistä voisi viikonloppuna keitellä hilloketta pakkaseen. Karhunvatukkaa ei taida jäädä säilöttäväksi kun syön sitä litran päivätahtia 
. Vadelmat ovat niin matoisia tänä vuonna, että niiden käsittely ei paljon huvita. Syödään sen verran kun viitsitään ja käydään vattumatoja vastaan ensi vuonna.
No eipäs ole kuvia paljon viime aikoina päivitlty, johtuneeko harrastusta haittaavista töistä vai sään jonkinasteisesta huononemisesta. No, puutarhahan ei siitä piittaa, kuvataanko vai ei - ja oikeasti siellä on nyt meneillään oikea loppukesän kukkaräjähdys. Ja muutenkin paikat rehottaa, myös rikkaruohot. Onneksi sunnuntaille näyttäisi tulevan kitkentäsää.
Puuliljat. Voi ihmeen paikka! Sain näitä tosiaan kylkiäisenä Viherpeukalosta viisi kappaletta ja kun lähtivät niin ärhäkästi, niin sorruin tilaamaan jostain tarjouksesta 2 x 5 lisää. Alemmassa kuvassa siis viiden sipulin kukat, nämä ovat ne ensiksi istutetut. Tien vieressä olevat kymmenen (ylempänä) eivät ole ihan yhtä pitkällä (ja yksi kukkavarsi kärsi jostain epämuodostumasta), ja sinnekin ehtii vielä tälle loppukesälle valkoisten liljojen meri. Tuoksu on huumaava ja kukkarunsaus on sellainen, että jonkun muun värisenä nämä olisivat ehkä makuuni vähän too much. Olen ekstaasissa, tylsää, ettei enää oikein ole säät sellaiset, että viitsisi ulkona vaikka syödä... No, onneksi lienevät ensi vuonna vähän aikaisemmassa - ja tuon kukkarunsaudenkinhan pitäisi tästä vaan lisääntyä. Ei ole puulilja ollenkaan samalla lailla liljakukon makuun kuin tuo perinteinen keisarinkruunu.
Varsinainen yllättäjä on kuitenkin tämä paikallisen halpahallin (Säästötalo Latvala) alennuskorista riipaistu "sininen" gladiolus. Eurolla pussukka - ja niin myöhäinen multiinpano, etten ajatellut näillä olevan mitään mahkuja. Mutta nyt on jo useampi varsi kukassa - ja kaikkien sipulien kukkavanat pitkillä, terhakkailla nupuilla. 
Hempukat! Tykkään myös graafisen kauniista lehdistä, jatkossa osaan hyödyntää tätä kasvia istutuksissa paljon paremmin. Lehdistä saa upeaa taustaa keskikesän kukkijoille.
Hyötypuolella ilahduttaa edelleen karhunvatukka. Tätä marjojen määrää! Ylensyöneitä ampiaisia tipahtelee kuin kypsiä marjoja tuolta seasta, kun käven kopaisemassa päivittäisen litrani... Ei ole vielä toistaiseksi riittänyt säilöntään kumminkaan 
. Toisesta kesän supersuosikista, lamopinaatista en ottanut kuvaa kumminkaan. Mahtaa olla hemoglobiinit kohdillaan...
Punainenpioni on kyllä askarrellut pihalla ja tänä aamuna tuli tehtyä pitkästä aikaa kunnon kuvaussessiokin. Nyt on vähän näkymiäkin tiedossa. Mutta alkuun unboxing event, Saksasta tuli postia...
AIvan priimatavaraa nämä Clematis-Westphalin kärhöt! Isot ruukut, todella terveet ja runsaasti versovat taimet. Otin vuorikärhöäkin, kun maksoivat vaan seitsemän euroa laaki, vaikka sen selviytymisestä ei kai ole mitään takeita.
Käsittämätöntä, että kukkalähetys tulee Saksasta hintaan 15,50€. Onko meillä kenties täällä kalliit postikulut?
Suurin työ puutarhassa on tullut tehtyä oleskelualueen kanssa. Tämä alue oli siis ennen nurmikenttää taustan vaahteroita ja oikean reunan kääpiömantelia (sekä sen taakse jäävää perennapenkkiä, joka on sekin täysin perattu ja uudistettu) lukuunottamatta. Homma alkoi kaivuu- ja kiveystöillä, kaivuumullat päätyivät kaksitasoisen oleskelualueen vierille kohopenkeiksi. Biltemalta löytyi yksinkertaisimmat ruusukaaret köynnöskäytävää varten; väristä en tykkää, mutta maalaaminen saattaa olla nyt myöhäistä, sekä kuusama, että alppikärhöt ehtivät kiivetä jo tuen lakipisteeseen. Oleskelualueelle johtaa kivetty polku, soran alla on suojakangas, mutta niin vaan silti tunkee nurmea muutamasta rikkoutuneesta kohdasta läpi. Koko etualan rehottava kukkaoksennus on itse siemenistä kasvatettua. Venäläisistä siemenistä kasvatettujen kiinanastereiden piti olla haalean pastellinsävyisiä, mutta tulikin hyvin kirkasta ja kirkasta pinkkiä. Kaarten alla käytävän reunoilla kasvaa vähän varjoisammassakin viihtyvää perennaa, nauhuksia ja jättipoimulehtiä. Oikean puolen astereiden taakse jää pieni tulppaani-ruusupenkki pensaan eteen, maanpeiteruusujen vierestä lähtee uloimpiin kaariin ruusuköynnökset.
Tarkoituksena on saada kaariin lajikkeiden ja kasvien kirjo, joka kukkisi mieluusti koko kesän. Käytävän reunusten rooli tulee olemaan pienempi, lähinnä jatkossa pyrin tuolla vaihtelevilla lehtiväreillä tuomaan eloisuutta. Etualan tuoksupielukset sopisivat suunnitelmiin mainiosti jatkossakin, mutta ainakin tänä kuivana kesänä ne kasvoivat loistoonsa kovin myöhään. Saattaa olla, että sen tilalle tulee oikealla näkyvää hopeahärkkiä ja/tai ehkä jotain matalaa marunaa. Hopeahärkin takana on myös morsiusharsoa, se teki tänä kesänä vasta muutaman kukan, ensi kesänä toivottavasti hillittömän kukkapalleron.
Koristetupakka ylitti kaikki odotukset. Kaunis ja elinvoimainen kasvi, ihana tuoksu - ja jotenkin erityisesti pidän noista säännöllisen muotoisista limenvihreistä kukista. Kuolleiden kukkien nyppimistä lukuunottamatta ei juuri huomiota ole kaivannut. Aivan mahtava tapaus.
Oleskelualueen edessä häämöttää emännän vastamuuraama grilli ja sen takana pelottavan elinvoimainen kesäköynnöspylväs. Myös aitoelämänlankaa tulee varmasti ensi vuonna lisää!
Tässä vielä lähikuvaa tupakasta. Taisi aloitella kukintaa joskus kesäkuun lopussa/heinäkuun alussa. Kuolleita olisi taas nypittäväksi, mutta noita perustustöitä on ollut niin paljon tälle kaudelle, että ylläpitotyöt ovat vähän kärsineet...
Alppikärhöt kukkivat edelleen, eivätkä ole pienistä yöpakkasista moksiskaan. Tämä on suosikkini. LISÄÄ KÄRHÖJÄ!
Eipä ole enää paljon puutarhahommia jäljellä, ei. Tulppaanisipuleita vielä istuttelen huomenna ja perjantaina. Möyhin ruohoturpeet kompostipenkissä, tuon päälle vähän ruokakompostia ja lehtikompostia. Ja kiinnitän muutaman puun talvitukiinsa (ovat jo paikoillaan). Räikeän pinkit asterit ovat jo kompostissa 
.
Siemenkataloogien selaaminen on jo kiivasta ja kaksi ensimmäistä tilaustakin on jo tehty. Tulossa on ainakin ranskantulikukkaa, törmäkukkaa (tykkäsin tämän vuoden koreatörmäkukista, vaikka aloittivatkin aika myöhään), toivottavasti vähän rauhallisemman sävyisiä astereita (no totta puhuen tykkäsin noistakin vaahtokarkeista), kermanväristä auringonkukkaa, punahattua, zinniaa, vielä yhtä sorttia jaloritarinkannusta, koristetupakkaa muutamaa plaatua. Näiden lisäksi ei kyllä tarttis enää muuta kuin puistolemmikkiä muutaman pussin ja hyötykasvien siemenet. Kunnon lamppu pitää ostaa esikasvatukseen. Joopa joo, siinähän se 
.
Taimien ostosuunnitelmaakin on tehty. Haluan keväällä yhden turkinalppiruusun isoon alppiruusupenkkiin, mahdollisesti jonkun lohenpunaiseen vivahtavan alppiruusun lähelle mandariininväristä atsaleaa, ehkä vielä sembramännyn tai kaksi (näköestettä saisi näköjään jatkaa vähän toiseen suuntaan vielä tulevia talvia ajatellen), muutaman ruusun ruusupenkkiin (lajeja ei ole päätetty) ja köynnöskäytävään kaksi kuusamaa ja muutaman alppikärhön. Metsäpuutarhaan kilpiangervoja - ja saniaisia puiden alle. Ja mahdolliset talven tuhot tietysti pitää korjata.
Hyötymaa on siistitty, mutta maassa on vielä palsternakkaa ja punajuurta mukavasti. Palsternakat säilynevät siellä käyttöä varten mainiosti, punajuuret vois nykäistä. Ai niin, parsapenkkiin voisi kuskata vähän hiekkaa - ja perunamaalle hiekkaa ja ehkä vähän kompostiakin.
Kevään kaipaus suorastaan puristaa rinnassa 
- mitä ihmettä minulle on tapahtunut? Pääsisipä edes siemenkylvöille...