Punainenpioni huvilan pihalla (Ib)

[kayttajaa-ei-loytyny]

Lisäilenpä minäkin, tulokas ja puutarhanyyppä, tänne kuvatuksia huvilan pihalta. Tämä on ensimmäinen oma puutarhamme. Itse olen maaseudulta kotoisin ja pihanhoidon perusasiat tuli lapsena painettua mieleen pihatöissä autellessa. Ja sivusipa muutama teini-iän lomaduunikin puutarhahommia.

Vanhan pikku puuhuvilan pihasta on siis kyse, lääniä parituhatta neliötä ja risat, paksu humuspitoinen kerros hiekan ja savisuonien päällä, ph luonnostaan aika lailla 6,5. Peruskallioon en tällä pihalla ole kaivaessa vielä törmännyt. Tontti viettää loivasti pohjoiseen, talo ja piharakennukset tarjoavat hyvin suojaa, mutta paahdetta tontilla riittää...

Lähtökohta puutarhalle on erinomainen, ihana iso pihavaahtera, vanhoja omenapuita ja lehtipuita tontin reunoilla. Puutteita - havupuita ei muutamaa hassua tuijaa lukuunottamatta ollut. Haasteita - vuohenputki, joka oli mm. vallannut kaikki perennapenkit (edellisellä omistajalla oli kädet täynnä lastenhoitotyötä viime kesänä), hirsien säilytysalustana toiminut pihalohko kesannolla hirsien jäljiltä, ankea sisääntulo pihaan - ja aggressiivisesti leviävät lajit vallanneet perennapenkkejä.

Lisäksi omassa mielessäni siintää varjoisa ja salaperäinen, villintuntuinen puutarha. Huvilan piha oli enemmänkin nurmikenttää, jota täplittävät muutamat puut ja perennapenkit. Muutostyö on jo aloitettu, mutta toki tämän haaveen toteutuminen tulee kestämään vuosia...

 

[kayttajaa-ei-loytyny]

Tästä se lähti keväällä! 

Pihasta puuttui kulkureitti kaupungille päin ja nurmikentän uudelleenmietintä lähti polusta. Aidasta kulmapala pois ja liuskekivet maahan. Etualalla paraatipenkki - sen kasvusto on mukavan kerroksellista, kukinnan avaavat sipulikukat, perennat nousevat omia aikojaan ja reheväkasvuinen unikko röyhähtää kaiken päälle jossain välissä, vähän turhankin peittävänä. Polku oli tehtävä penkin läpi, kaikkein luonnollisin reitti meni tuosta. Siitäpä lähti myös penkin uudelleensuunnittelu.

Ensiksi meni uusiksi penkin muoto, vanha ovaali muuttui pienillä kolmionmuotoisilla jatkoksilla viuhkan muotoiseksi korostamaan uutta kulkureittiä. Tuohon näkyvillä olevaan kolmioon kylvin hätäpäissäni kesäleimua, kun siinä vaiheessa ei oikein muutakaan ollut, nyt se on kukassa.

[kayttajaa-ei-loytyny]

Vielä pari työmaata.

Oleskelualueeksi oli jo aikaisempien asukkaiden aikana valikoitunut pihan pohjukka rakennusten välissä - ja meistäkin se oli oleskeluun paras paikka. Edelliset asukkaat olivat purkaneet talon tyyliin sopimattoman kestopuisen humppalavan pois jo ennen meitä, mutta alue oli toistaiseksi pelkkää nurmikenttää. Kaivoimme loivaan rinteeseen kaksi tasannetta ja asettelin pintaan asennushiekan päälle liuskekivet. Etualalla purettu ghettogrilli, meinaan sen muurata ja vetäistä pintaan tiilitasoitteen. Juhannukseksi se jo koottiin testinomaisesti - ja muuraussuunnitelma todettiin hyväksi, pienin muutostoivein. Oleskelualueelle tuleva polku tulee olemaan köynnöskäytävä - ja kuvassa näkyykin ylellinen Bilteman ruusukaari - sekä kuusaman ensimmäiset kiemurat. Bilteman kaariin päädyttiin kyllä ihan tietoisesti, tähän käytävään menee kaaria kaikkiaan yhdeksän ja emme halunneet niiden olevan itsessään näyttäviä - saati sitten kalliita!

Uusi pionipenkki pihan kaivuutöistä saatuine multineen ja reunustavine ruohoturpeineen näytti aluksi surkealta. Kohennusta se kaipaa vieläkin - ja pionien kasvua! - mutta pionit eivät onneksi penkin ulkoasusta piitanneet. Mutabilis Plena (kuvassa alin taimi) lykkäsi jo ensimmäisen kukkasensa!

[kayttajaa-ei-loytyny]

Onnea omalle, uudelle pihalle! Sinulla on hieno pohja tehdä vaikka mitä Olette jo saaneetkin hyviä alkuja projekteille Siitä se nälkä vain kasvaa…



Et ehkä itse enää pysty muuttamaan, mutta galleriasi nimestä puuttuu nimimerkkisi. Sovimme vuosia sitten, että gallerian nimessa on hyvä olla oma nicci, jotta se löytyy etsittäessä helposti Ylläpito auttanee muutoksessa, laitatko yksityisviestin niceille Nuu tai Miikos

[kayttajaa-ei-loytyny]

Kiitos eltsu, nimi onkin jo vaihdettu! Ja kiitokset kannustuspeukuista 

Tällä hetkellä tuo näkymä kivipolulle on tällainen:

Unikoiden kukinnan jälkeen perkasin penkin ja siirsin muutamat perennat kauemmas tuonne pihan laidalle, uusi penkki näkyy tuolla valon ja varjon rajamailla. Etenkin keltaiset kukat pääsevät tuolla paljon paremmin oikeuksiinsa - ja tuohon penkkiin päätyvät kaikki voimakaskasvuiset lajit. Vähän niitä karsinoin omilla istutuslokeroilla, mutta eihän sekään aina auta, moni epeli on kätevä myös siementämään.

Varsinainen paraatipenkki näyttää nyt vähän harvalta, mutta yritin pelastaa sieltä mahdollisimman paljon liki tukehtuneita perennoja ja rohkaisen niitä nyt vahvistumaan hellällä hoivalla. Vuohenputken ja tuon reunalle viedyn, vielä myöhemmin kukkivan keltaisen perennan (en ole sitä vielä tunnistanut) keskeltä löytyi mm. vanhat akileijat, upeat tummansiniset ritarinkannukset, kalliokieloa, vuorileinikkiä ja syysleimua. Löytyi muutakin, mutta mm. kituliaat maksaruohot siirsin maksaruohopenkkiin, venähtäneet jättipoimulehdet löysivät paikkansa muualta jne. Tähän penkkiin istuttelen pääasiassa melkoisen korkeita kukkijoita (reunoille toki matalampaa). Oikea puoli viuhkasta on happamille - ja vaahteran helmaan pääsi mm. joukko alppiruusuja. Kukkapenkkiin osittain hautautuneet kivet nostin esiin ja rakensin tuohon saunapolun laitaan pienen "muurinpätkän". Penkin keskiosa ja eteläpääty (kuvassa vasemmalla, jää ulkopuolelle) ovat kuivia, sinne istuttelin hopeamarunaa ja kääpiöjapaninhappomarjaa reunustamaan penkkiä. Saanpa vähän lehtivärikontrastiakin.

Vasenta puolta kalkitaan. Taustalla näkyvä vanhojen pionien penkki on erillään, sille ei tehdä muuta kuin kitketään (ja ehkä joskus teen pioneille paremman tuen). Mutta hopeamarunan (vastaistutettuja ja vielä matalia) keskellä töröttää muutama sinipiikkiputki, rakastan näitä!

Totaalinen kärhöhulluus on huvilalla iskenyt, paljastan teille myöhemmin syyllisenkin. Siirtojen ansiosta penkkiin jäi vapaatakin tilaa ja tulevaisuudessa toivottavasti penkkiä komistaa köynnöstuista röyhyävät matalammat kärhöt - tässä mantsuriankärhö, orkesterissa myös trumpettikärhö ja kellokärhö.

Uhkea tummansinivioletti jalokurjenmiekka lopettelee kukintaansa. On sinisempi ja tummempi kuin tässä kuvassa. Säännöllinen kastelu ja kunnollinen lannoitus ovat selvästi parantaneet sen lehtiväriä - ja tyvestä pukkaa uutta kasvua. 

[kayttajaa-ei-loytyny]

Tässä hapanta puolta toisesta suunnasta katsottuna. Tämä penkin osa saa aamuaurinkoa. Pidän kieloista, vaikka ne ainakin tänä kesänä ovat melko etanansyömiä (nimimerkki etanankeräilijä). Keskellä pallohortensia Invincibelle, kesän lisäyksiä - tulkoon siitä suuri ja mahtava!

Huvilan lasikuisti jää penkin taakse ja penkkiä voi ihailla kuistilta osittain. Penkissä sinivioletista taitaa tulla tärkein väri, mutta mukaan tulee myös valkoista, vähän pinkkiä ja purppuraa.

Polun varrelle on syntymässä luontainen minikokoinen niitty, jätettiin paljon päivänkakkaraa kasvava alue ajamatta ruohonleikkurilla ja samasta kohdasta nousi sitten kissankelloa ja muutakin. Niittämisen tarpeessahan tuo jo olisi, mutta en ihan vielä raaski. Rikoin alueella myös maanpintaa vähän ja kylvin noihin kohtiin ruiskaunokkia - se ei ole vielä kukkinut, enkä aio pöheikköön ennen sen siementämistä koskea.

Myös vuorenkilpi on siirtolainen ja alue kaipaa jo kitkemistä. Tuijien välejä mielin umpeen purppuraheisiangevolla, tuumasin, että tumma tausta olis passeli niittykukille ja vuorenkilville. Vanha pölli pääsi tänne myös ja meinaan tuoda sille seuraa.

[kayttajaa-ei-loytyny]

Himskatti, menin tykkäämään, kun piti muokata

[kayttajaa-ei-loytyny]

Enpä ollut eläessäni kuullut pioniunikoista, ennen kuin käsi tarttui paikallisessa halpahallissa siemenpussiin. Ja onneksi tarttui, sillä sain kasvatettua sisäänajotien varteen melkoisen puskan, suorakylvönä. Yksittäisen kukan elinikä ei ole pitkä, mutta nuppua tämä pusikko lykkää siihen malliin, ettei kukinta ihan heti pääse loppumaan. Punaiset kestävät sentään muutaman päivän, mutta violetti alkaa varistaa terälehtiä about auettuaan. Näitä tulee olemaan huvilan pihalla jatkossakin!

Jälkeen taitaa jäädä melko koristeellisia siemenkotia!

Siemenestä kasvattaminen on  huvilalla pop, on tuota lääniä sen verran. Ihanat itsekasvatetut hopeahärkit muodostavat tienvarsipenkkiin jo samettisen ja tiheän maton - ensimmäistä kukintaakin pääsee ihailemaan heti näin ensimmäisenä vuotena! Taustallakin omien kylvösten tuloksia, rehevää rastia, joka ei tosin osoita merkkiäkään kukinnasta. Se ei välttämättä edes talvehdi, toivottavasti siis ehtii kukkaan, ettei mennyt taimikasvatus hukkaan! (Runosuoni...).

Esikasvattelin myös koristetupakkia, ja onpa tämä limenvärinen viehko!

 

[kayttajaa-ei-loytyny]

Mutta ei huvilalla pelkkiä kukkia kasvateta. Saunan taakse tarkoittaa meikäläisittäin hyötymaalle. Sinne rakensin kunnon ruumisarkun kakkoslaadun lehtikuusilaudasta rehuille ja hyvin ovat kasvaneet. Salaattia tosin kylvin ensikertalaisen innolla liikaa kerralla. Ja kaalikasvit menetin kaalikoille jo kylvölaatikossa. Tästä viisastuneena asioita tehdään ensi vuonna vähän eri tavalla - ja ruumisarkkukin on silloin kivemman värinen, kauniisti harmaantunut. Tuohon etualalle tulee kaksi laatikkoa lisää, toinen harsokannella varustettu kaalikasveille - ja toinen tomaateille, about tuohon kohtaan, missä nyt on tomaattien koekasvatusalue III. Tämän alueen tomaattiköynnökset voivat parhaiten ja kukkivat eniten, vaikkei tämä pihan aurinkoisin alue olekaan.

Raparperit ovat vanhaa perua ja ruumisarkun takana oleva rytökasa on kerrospenkki, jota en ehtinyt rakentaa valmiiksi. No, syksyllä siihen onkin paras aika, ensi kesänä sitten kurpitsaa ja kesäkurpitsaa kehiin! Siskon kanssa lätkittiin tuohon laatikon eteen mukulakivet - ja sille alueelle jäi pari multareikää yrteille, siirsin niihin minttua ja sitruunamelissaa. Hyvin ovay lähteneet. Rastasverkon alla on uusi mansikkamaa, sen jälkeen kaistale, jossa marjaa (karhunvatukka ja tulossa pensasmustikka), rehottava parsapenkki jää kulman taakse piiloon. Ja räjähtäneen näköinen saunan takaseinä, se täytyy siistiä ja seinää vasten kasvavan vanhan karhunvatukan elinolot tehdä mahdollisimman mukavaksi.

Hassu karvainen tomaatinvauva on tomaattien koekasvatusalueelta II, joka näyttää olevan toiseksi paras paikka, ehkä jopa yhdenvertainen tuon hyötymaan edustan kanssa. Mutta koska nuo tomaattiköynnökset eivät kaikkein edustavimpia kasveja ole, niin saunantaus voittaa tomaattimaan sijoituskisan. Ja karvatomaatti on Garden Peach, ne aikuiset tosiaan näyttävät ihan persikoilta. En tuollaisiakaan tiennyt olevaksi . Mihin tuo internetin siemenihmemaa minut vielä viekään?

Ostotaimia on pihalla kaksi ja Yellow Submarine pukkaa saunan suojissa kiitettävästi hedelmää, vaikka sen pitäisi olla ensisijaisesti kasvihuonelajike.

Paras tomaatintaimi kasvaa ruumisarkussa. Iso multatilavuus - tasaiset kosteusolosuhteet. Lajikkeesta ei mitään tietoa, eikä siitä, miten tomsku on tänne sekaan päätynyt. Vähän on ahdasta palsternakkojen, porkkanoiden ja minisamettikukkien välissä. Minisamettikukkaa on ihan liikaa, mutta en raaski sitä poiskaan kitkeä, kun tuoksuu koko laatikko etäämpää niin hyvältä (lähikontaktissa tuo samettikukan tuoksu ei kyllä ole hyvä).

[kayttajaa-ei-loytyny]

Tässä ollaan asian ytimessä - eli kärhöhulluuden alkulähteillä. Lasikuistin seinämää kiipeilee tällainen kaunotar. Kovasti olen yrittänyt sitä tiirailla ja vertailla kuviin, arvelisin, että tuo on viinikärhö "Polish Spirit", mutta tämä on tosiaankin vain asiaan äskettäin innostuneen arvaus. Aikaisemmasta kuistikuvasta näkee, että kukintaa ei kasvin alaosassa ole, kukat siis tämän vuoden versoissa. Alas tätä ei kyllä vielä leikata, sillä kärhö tarjoaa kovasti tarpeellista varjoa lasikuistille, kuistin ikkunat on nääs joku päättänyt ruuvata kiinni pokiin . Eikä emäntä ehdi vielä korjaamaan.

Tässä vielä kukintaa. En saa tuosta tarpeekseni ikinä. Syvä violetinsininen on myös ihana väri vaaleankeltaisen puutalon pihalla. Tässä kuvassa väri toistuu hienosti, aikaisempi on vähän liian purppurainen.

Myös pinkki alppikärhö aloittelee toista kukintaansa (hmm, en ole pannut lajiketta ylös muistiinpanoihin, toivottavasti tieto vielä löytyy). Ihmeellinen kasvuvoima näillä kavereilla, tämä tyyppi posottaa kovaa vauhtia kohti Bilteman ruusukaaren lakipistettä. Kärhöpistiäisen vihreät toukat vähän alkukesällä yrittivät, mutta pariin otteeseen keräsin ne pois ja jännitystilanne raukesi.

Köynnösten kiihdytysajot voittaa kumminkin kuusama. Tämä on kahdesta matalampi, se korkeampi menee jo huipulla. Myös kukinta on aivan ällistyttävän runsasta. Kyllä kuusamakin on sydäntäni lähellä, siitä ei vaan löydy sellaista variaatioiden kirjoa kuin kärhöistä. Illalla köynnöksen tuoksu on lumoava. Tämän siis pitäisi olla tuoksuköynnöskuusama Lonicera Caprifolium, mutta ei ole minusta ihan sen näköinen. Kauluri kukinnon alta puuttuu ja kukka on aika värikäs. Terälehti muuttuu haalean vaaleanpunaisesta hempeän banaaninkeltaiseksi. Vain reilun kaupan merkki puuttuu!

[kayttajaa-ei-loytyny]

Sulla on mielenkiintoinen projekti.  Mielessäni siintää varjoisa ja salaperäinen, villintuntuinen puutarha. Kuulostaa hienolta. Kuviasi katsellessa uumoilen, että tulet saavuttamaan tuon tunnelman.

[kayttajaa-ei-loytyny]

Hienoa pihaa tulee ja on jo, mutta on sulla ihanan näköinen huvilakin! Hieno kuisti

[kayttajaa-ei-loytyny]

Vilppu, olipa kannustava kommentti, kiitos .

eltsu - talo onkin se alkuperäinen syy muuttoon. Tämä on Terijoelta tuotu pikkuhuvila, vähän rintamamiestaloa isompi. Kuistia lukuunottamatta varsin vaatimattoman näköinen - ja uudelleenrakennettiin aikanaan 20-luvulla ratatyöläisten kodiksi; tässä huvilassa on ollut neljä asuntoa. Meillä siis varsinaisessa asuinkäytössä ja pikku hiljaa tätä remontoidaan, kumminkin turhaa korjaamista välttäen ja vanhaa säästäen. Luulin, että se remontointi on minun juttu - ja niinhän se talvella onkin. Mutta kesällä kyllä puutarhanhoito vie!

Ruusuista en ole vielä toistaiseksi niin innostunut, mutta pihalla niitä on jonkin verran ennestään - ja täytyy nyt kumminkin vähän päästä tutustumaan, millaista niistä huolehtiminen on. Jaloruusuista otin kokeiltavaksi kestäväksi mainitun Peacen. Se on varsinainen hempukka! Väri muuttuu kukan auetessa vielä pastellisemmaksi ja pinkki tulee voimakkaammin esiin.

[kayttajaa-ei-loytyny]

Viihtyisän näköistä ja paljon olet saanut jo puutarhassa aikaan. Mahtavasti tilaa, oiva kasvuvyöhyke, kunnon maaperä, silmää ja tyylitajua Terijoen huvilan arvoisan ympäristön vaalimiseksi. Raasepori on viehättävä kaupunki, suurine puineen kuin yhtä suurta puistoa, tuli aikoinaan kesäisin sielläkin usein käytyä.

[kayttajaa-ei-loytyny]

Kiitos, valtsu, tässä kesän aikana sitä on vasta tajunnut, minkälaisen lottovoiton sitä tämän pihapiirin kanssa saikaan . Mut katotaan nyt mitä tulee, talvehtineita on vasta viime syksyn istutukset - ja niitä ei muuten ollut monta... ...ja tyyliä ja makuja on monia!

Tajusin sentään ottaa kuvan toisesta perennapenkistä ennen kuin kävin sen kimppuun, tämäkin on keskeisellä paikalla. Tarha-alpi meinas ownata koko homman, mutta lumimarja, vuohenkello ja se keltainen kukka, joka kukkii vasta loppukesästä panevat kovasti hanttiin. Mut oikeesti... ...katsokaa alakerroksia... ...sitä vuohenputken määrää ei arvaa, ennen kuin vähän taivuttelee noita kasvustoja.

Ihanaa harmaamalvikkia kasvaa saunan kupeessa, se tosin vähän häviää taustaan, piti odottaa, että seinä on varjossa ja kukat auringossa. Meinaan sen kyllä siirtää tuosta pois, saunan vieri tältä seinustalta menee mukulakiveykselle ja jasmike tuossa vieressä senkun kasvaa. Kukki aivan ihanasti tänä kesänä. Ja se tuoksu!

Ruusumalvaa ja myskimalvaa en totta puhuen erota toisistaan (vielä), mutta pihassa saattaa olla vaikka molempia. Ja jompaakumpaa myös valkoisena. Tämä on tuossa kuistin edessä kärhöjen lähellä ja siinäkin olisi vähän rytöä siivottavaksi. Kaikki malvat haluan hyville paikoille, minusta ne ovat ihastuttavia ja sopivat hienosti huvilan pihaan. Vieressä on myös vanha vaaleanpunainen ruusu - ja senkin haluaisin pelastaa, vaikka se ei kovin elinvoimaiselta enää näytäkään.

En voi sanoa olevani asiasta ylpeä, mutta pari puuta kaadettiin huvilankin pihalta. Toinen lähtenyt oli todella vanha koivu, joka kasvoi keskellä pihaa, saunan edessä. Sen anti puutarhalle oli vähäinen, oksat alkoivat ehkä jostain 4-5 metrin korkeudesta ja keskellä pihaa se on melkoinen ravinne/vesivaras. Sen kaatuminen olisi myös ollut sellainen paikka, että jotain olisi aika varmasti mennyt. Mutta metsuri sai sen kaadettua talon ja vajan väliseen taskuun, juhannusruususta saattoi katketa yksi oksa. Ehkä. Mies hakkasi pöllit polttopuiksi ja minä karsin oksat, haketin pienimmät - lopuista osa menee kasvien tueksi ja loput sahataan. 

Toinen lähtenyt oli tuomipesäke saunan takaa tontin reunalta. Kaikella rakkaudella, tuomi, paikkasi on isojen maalaistalopihojen laitamilla ja peltojen reunoilla. Kaupunkipuutarhassa en jaksa sitä ötököiden ja vesojen määrää. Puolet kasvustosta alkoi olla jo kaupungin puiston puolella - luulenpa, että kaupungin pojat kävivät juomassa kahvit Pienessä kotileipomossa tuomiryteikön häviämisen kunniaksi. Tai no, juurivesoja hävitellään varmaan pari vuotta ja pojat naureskelevat pullaansa.

Kantoa ei sitten tästä hävitetä. Ruohonleikkuria isompia koneita ei huvilan pihalle tule - ja sitäpaitsi tykkään kannoista. Kasvattelen kauniita koristeheiniä sen ympärille, ovat tänä keväänä perustetussa penkissä, jossa matalat havut saavat vallata tilan hiljakseen. Siirrän niitä paikoilleen ensi keväänä ja havujen välissä ottaa kokoa joku muu.

[kayttajaa-ei-loytyny]

Hempukka saa minut vähitellen pehmenemään. Tämä on sama kukinto kuin aikaisemmin, ihastuttava metamorfoosi tuossa kukinnan värissä! Ja pitkään on tuo kukka ilahduttanut, lisääkin on tulossa.

Onhan noita ruusujakin tullut istuteltua, ajattelin tosiaan hämätä tuota omenapuiden alla olevaa kesantoaluetta vetäisemällä reunat kuntoon ensiksi. Iso kukkapenkki pioniunikoineen onkin ihan mallillaan, mitä nyt piti jaloangervot siitä siirtää pois, kun eivät kestäneet paahdetta. Loppureunus on varattu ruusuille, kun niitä siinä ennestäänkin on, komean juhannusruusupuskan muutenkin lyhytkestoisen kukinnan tosin katkaisi tänä kesänä alkukesän rankkasateet ja niitä seuraava kylmyys. Kavereiksi juhannusruusu ja joku tunnistamaton kertaamaton valkoinen ruusu saavat matalia maanpeittoruusuja valkoista ja vaaleanpunaista, Aspirin-ruusua - ja taempaan kerrokseen Ritausma-kurttua ja tornionlaaksonruusua. Siirrän myös alueelle kärhöjen viereisen vaaleanpunaisen - ja tontin reunalta ihanan villiruusumaisen yksilön, jolla on terveet, hämyisen purppuraan vivahtavat matat lehdet ja uskomattoman herkänkaunis, vaaleanpunainen kertaamaton kukinta.

Tässä noita maanpeiteruusuja, kukkivat runsaasti jo ensimmäisenä vuonnaan, vaikka olivat sellaisia ihmeen "muumiotaimia". Eli vahatut ja typistetyt versot, juuret taiteltu muutamaan kertaan ja paketoitu elmukelmulla turpeen kanssa tiukaksi paketiksi. Itku melkein pääsi kun taimet näin :(.

Ritausma tuli sentään ruukussa. Meni vähän aikaa ennen kuin tajusin, että kaikki uudet ruusut kaipaavat tällä alueella ihan säännöllistä kastelua, mutta kun tuon hoksasin, niin johan alkaa kasvu ja kukinta röyhähtää.

Niin, tuo kesantoaluehomma toimisi oikein hyvin, jos vaan saisin tuon reunuksen valmiiksi. Kivet pitäisi laittaa reunalle valmiiksi, soraa tuoda tien puolelle vähän lisää - ja ruusualue kitkeä ja kattaa.

Katteena käytän osittain maatuneita vaahteranlehtiä ja tuota haketta kaadettujen puiden oksista. Mitään katepuutarhaa tästä ei tule, mutta taimivaiheessa meinaan kyllä käyttää - myös nuoret puut ja pensaat näyttävät tykkäävän juurialueen kattamisesta. Siinä saa samalla sitten tehtyä tilaa myöhemmin juurialueelle istutettaville maanpeitekasveille.

 

[kayttajaa-ei-loytyny]

Teen puutarhakierroksen lähes joka aamu. Usein vaan havaintojen tekoa ja nautinnollista heräämistä ajatellen, mutta harvakseltaan on mukana myös terävä veitsi huonokuntoisten tomaatinlehtien poistoa varten - ja kukkien keräämistä helpottamaan. Aamuisin en koskaan kastele.

Tämän aamun puutarha-uutisia:

Siemenistä kasvatetut pelargonit alkavat viimein kukkia, ensimmäisenä vaatimattomimman kokoinen ulkona oleva. Lajike on Horizon Pink F1 - kukka on suorastaan epätodellisen neonpinkki - ja terälehtien sisäpinnat muuttuvat valkoisiksi, sen voi jo kuvastakin nähdä.

Kukintaa aloittelee myös verrattain äskettäin istutettu mantsuriankärhö, nämä taimet olivat todella terveitä ja elinvoimaisia, valitettavasti toisesta oli postipaketissa katkennut se voimakkain, ensimmäisenä kukkia tuottava haara. Olen haltioissani herkästä kukinnasta.

Pioniunikkopenkissä on uutta väriä!

Laho portti poistettiin kesällä, laho aita pitäisi uusia lähivuosina.

Tämä ei ole enää uutinen kukinnan suhteen, ehkä se on siis uutiskatsauksen loppukevennys. Kesäharso on kukkinut nyt runsaasti jo toista viikkoa. Mikä ihana kasvi! Tuo vaaleutta ja tekstuuria istutuksiin, näyttää upealta niin vihreyttä kuin kiviäkin vasten. Huvilalla kylvetään tästä lähin kesäharsoa joka kevät. Tämä sai juuri lisäannoksen hevonkakkarakeita (eivät pilaa oleskelualueen tunnelmaa ollenkaan samalla tavalla kuin kanankakkarakeet )

[kayttajaa-ei-loytyny]

Tästä lähin laitan joka kesä tuoksuhernettä. Muistan kun pienenä tyttönä sitä kasvatin jostain halpiskaupan pussista, tuoksua ei ollut ollenkaan ja pettymys oli suuri. Mutta nämäpä tuoksuvat, ihastuttavasti! Ja kukkivat kuin viimeistä päivää. Värit eivät ole tosin ihan sitä mitä piti, kasvatin hentoa vaaleanpunaista ja vaaleansinistä. Puskassa on valkoista, vaaleampaa ja tummepaa pinkkiä ja kaksiväristä pinkin ja lilan sävyistä kukkaa. Mukana myös aitoelämänlankaa, joka ei ainakaan toistaiseksi ole kovin monta kukkaa vääntänyt. 

Helpot kesäkukat ovat kyllä mainioita puutarhan niihin kohtiin, joissa ei vielä ole varma ratkaisuista. Meillä tulee todennäköisesti käymään niin, että oleskelutasanne laajenee tuohon tuoksuherneiden kohdalle - ja tulevan kasvihuoneen ovet aukeavat sille alueelle. Hajuherneet, kesäharsot ja pioniunikot tulevat jatkossa ratkaisemaan kaikki ongelmani! Etsin tuoksuherneistä ihanimmat ja tuoksuvimmat lajikkeet. Lapsen pään kokoiset pioniunikot nuokkuvat puutarhassa haalistuneissa sävyissä.

Tuoksuhernettä en meinaa ensi kesänä esikasvattaa. Esikasvatuksen hyöty oli marginaalinen ja tuoksuherne kuivahtaa helposti taimena. Juroivat pitkään avomaalle siirron jälkeen, vaikka olin karaissut niitä ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Herkästi vaurioituvat juuret? Kasvunopeus on sellainen, että tällä vyöhykkeellä ennättävät mainiosti ilman esikasvatusta.

[kayttajaa-ei-loytyny]

Murheenaihe huvilan pihalla on ollut tänä kesänä istutettu hurmevaahtera. Se on joutunut antamaan periksi härmälle - ja lehdet menivät hetkessä valkoisiksi.

Osasta lehtiä olen saanut härmän häädettyä vesi-saippua-öljy-ruokasoodasuihkeella, mutta taimella on sen verran kokoa ja mittaa, että ylemmän osan käsittely on haastavaa. Pelkään myös vahingoittavani lehtiä liioilla aineilla + jatkuva paahde siihen päälle ei varmasti tee hyvää. Osa lehdistä on reunoista vähän kuivahtanut ja härmän tekemiä laikkuja näkyy läpi koko lehden. Kastelusta pidän nyt erityisesti huolta.

Uutta kasvua ja lehteäkin pukkaa. Pitäkää peukkuja pikkuiselle, että se jaksaa!

[kayttajaa-ei-loytyny]

Eilen illalla oli kamera mukana puutarhassa hämärän tuloon saakka. Kesäleimuseos tuotti todella kauniin värimaton uuteen penkinkulmaan - ja variaatioita kukissa on todella paljon. Tämä kaunokainen on kuin huolella musteella piirretty.

Hmm, onko tämä keskustelu aina yhtä epävakaa - menetinpä useamman kuvan postauksen. Alan lisätä kuva tai pari kerrallaan...