No tuota enempää ei kyllä tekosyytä kaivata, olet ihan oikeassa. Ihan parasta lääkettä myös kokeellisen tutkimuksen sielulle tämä puutarhanhoito!
Talvikylvökset huvilalla näyttävät about tältä. Nämä menivät ulos jo reilusti ennen joulua, plussakeleillä, en niitä sisällä seisottanut. Jaahas, alppipiikkiputkea on näköjään tulossa kaksi satsia - sen siitä saa, kun en näitä ensimmäisiä kirjannut ylös. Purkkeihin kirjoitan aina maalikynällä kylvetyt, noista pusseista lähtee usein väri ulkosalla nopsaan.
Ilman huppuja. Jotkut siemenet saattoivat vielä ennen huputusta saada ohuen kerroksen multaa päälle.
Ja huppujen kaa...
Kissakuvia huvilalta...
Joulunodotus on nuorille venäjänsinisille jännää aikaa, tuoksuja, rapinoita - ja ihana metsäinen kuusi!
Sen edessä kelpaa poseerata.
Etenkin kun puu on saanut juhlavalot.
Vanharouva ottaa kaiken irti pehmoisista talvitekstiileistä sohvalla.
Sinisten suosikkipaikka. Ikkunan vieressä kasvaa iso vanha rhodo - ja sen edessä on linturuokinta 
. Pienessä lyyraviikunassa on enää vain yksi lehti jäljellä, rääkkäsin sitä syksyllä unohtamalla sen pihalle liian pitkäksi aikaa. No, isännän orkideat sentään pukkaavat uutta kukkavanaa.
Meinaan hankkia köynnöskäytävään viinikärhöjä - kun alppikärhöt kukkivat alkukesästä ja toiseen kertaan myöhään loppukesästä, niin nuo kukittaisivat kaarta sitten heinäkuun aikana. Jotain tällaista yhdistelmää mietiskelen:
Tässäpä vähän vähemmän kauniita kuvia huvilan kasvatustouhuista!
Yläkerran peräkamarin seinä on ollut osin suoraan auki kylmätilaan, edelliset asukkaat ajattelivat ottaa lisätilan käyttöön. Katon tuuletusta on kuitenkin vaikea järjestää laajennuksen yhteydessä - päädyin rakentamaan seinän takaisin. Ulkopuolen laudoituksen tein eilen, tänään käyn panemassa tuohon tuulesuojapaperin ja selluvillan. Se riittänee nyt tässä vaiheessa pitämään pahimman pakkasen loitolla - viimeistelen seinän joskus myöhemmin. Pimeää on edelleen, halusin välittää teille nämä myöhäisiltapäivän tunnelmat!
Ainakin toinen atsaleoista EIII EI TÄMÄ OLE ATSALEA vaan... bougainvilleoista on hengissä siitä huolimatta, että unohdin ne syksyllä pakkaseen. Sry, harwa pää.
Pelargonit ovat talvehtineet lämmittämättömässä huoneessa eteläikkunalla hyvin. Uutta kasvua jo pukkaa ja ryhdyn vähitellen lisäämään kastelua. Meinaan kyllä leikata ne, sillä viime kesä kasvatuskiireissä nämä jäivät latvomatta ja kasvoivat vähän rimpuloiksi. Leikkauksen teen tänään, sillä pelakuiden paikka tulee olemaan tuossa taimikasvatuspöydän kupeessa - eli niille myös koittaa kevät lisääntyneen valon ja lämmön muodossa jo huomenna. On tuolla seassa yksi chilinkäppänäkin, se on kyllä sen näköinen, että selviämisestä ei ole takeita.
Tunnelmavalaisin testissä! Hyvin toimii. Se on nyt toistaiseksi varsin alhaalla, sillä tuohon suoraan alle kasasin Ikean pukkijaloista ja kahdesta vanhasta kaapinovesta taimipöydän. Pelakuut saavat alkuun tyytyä pöydän vieressä sivuvaloon.
Tällä meinaan taimihuonetta vähän lämmittää. Patteri menee ikkunan eteen pöydän alle.
Ja tässä on vuorokausirytmi.
Kylvölautalla on kuhinaa, tänään olen jo tarjottimellisen pelakuita istuttanut multaan. Itänyt on myös osa heliotroopeista ja muutama latva-artisokka. Enkelikaaret ovat itämäisillään.
Muutamassa latva-artisokassa oli mukana ylimääräistä. Onneksi lautalle vaihtuu pian uudet suodatinpaperit. Kolme siementä oli kehitellyt ympärilleen rihmaston. Ja ei, ei liity siemenen kasvuun ollenkaan, näistä lähtee yhtä terhakka ja paksu juuri kuin pelakuista!
On tuo sinun turkoosisilmäinen sininen kissasi kaunis 
ja harmaa hymyilee...
Piti googlesta kurkata, ettei ole vain valotusvirhe tuo sininen kissa 
Iso L kiittää ja pokkaa. Kaunis on, ja maailman kiltein! Valaistus on omiaan korostamaan sinisyyttä, lämpimät valot taustalta ja ikkunasta tulevat iltapäivän sinet. Ja pikku T on yhtä veikeä kuin ilmeensä :).
Ihan mukavasti talvehtineet pelargonit (F1 Pink Meteor) innostuivat lisävalosta silminnähden. Leikkasin ne tosiaan jo muutama päivä sitten, pähkäsin että lisävalon myötä niille koittaa kevät kumminkin. Uusien lehtien kasvu on virkistynyt - ja moni leikkauskohta on alkanut tunkea uusia haaroja, tuo leikkauspinnan pikku törötin on itse asiassa lehden alku.
Kaunistahan taimihuoneessa ei ole - eikä vielä kovin vihreääkään, mutta näyttäisi vähän siltä, että yksikään lautalta siirretty itänyt ei ole toistaiseksi menehtynyt tässä vaiheessa. Pelargoneja on purkitettavaksi vielä yhdeksäntoista, jos jokainen siemen itää. Nyt niissä hitaissa Ice-lajikkeidenkin siemenissäkin näkyy eloa. Muutaman latva-artisokan panen vielä tänään multaan, jos mies muistaa täydentää multavarastoa. Heliotrooppejakin tulee vielä lautalta, ne voivat vielä vähän varttua. Ja kymmeniä salkoruusuja 
- niitäkin saisi mieluusti purkittaa tänään. Pakko himmata kylvöjä, että tomskut vielä mahtuu. Onneksi pöydällä on tilaa, vielä melkein kaksi samanmoista satsia saan lampun alle mahtumaan vähän sompaamalla.
Ja luulin, että heliotroopin taimet ovat pieniä. Mutta en ollutkaan nähnyt itäneitä syriköitä vielä siinä vaiheessa .
Syrikät on todella pieniä 
mulla on yksi purkki täynnä pienen pieniä syrikän taimia kun taisi taas jokainen siemen itää enkä minä koskaan osaa hillitä itseäni kun ripottelen siemeniä purkkiin 
mutta hyvin se koulinta onnistui viimekin vuonna ja sain hienoja taimia.
Heh, minä onnistuin kippaamaan nurin tuon syrikkäpurkin - mutta pienistä vaurioista huolimatta jaksavat näköjään hyvin ponnistaa! Mikäköhän siinä tosiaan on, ettei sitä ripottelua millään pysty himmaamaan, vaikka kuinka tietää, että vähempi olis helepompi .
Laitanpa tässä parempia aikoja odotellessa vähän suunnitelmia esille.
Sisääntuloväylän vierellä on toisella puolella hyvin kapea kaistale meidän tonttia, varmaan metrin levyinen, levenee kohti pihan perää. Tien varressa on muutama tuija, sen jälkeen roskis ilman mitään katosta, sitten pari viime kesänä istutettua syyshortensiaa (naapurin puolella on lisää ja isompia, tulevat muutamassa vuodessa muodostamaan upean kokonaisuuden yhdessä) - sitten nurmikkoa ja kaksi kääpiöomenapuuta - perällä marjapensaat. Nurmikkoalueella kukkii keväällä valkovuokko - ja ahomansikkaakin siinä kasvaa, mutta kesällä kohta on tosi viimeistelemättömän ja ikävän näköinen. Hortensiat tulevat parantamaan näkymää, mutta se vielä kestää. Roskikselle meinaan rakentaa katoksen toki, mutta en ole varma onko siihen vielä ensi kesänä aikaa.
Ensilääkkeeksi meinaan istuttaa nurmialueen omenapuiden alta aina marjapensaille saakka. Siirrän valkovuokot ja ahomansikat toisaalle, hyvä paikka on niille jo mietittynä. Tuo alue on paahteinen ja kuivahko, omenapuillekin kannan vettä kunnes tukevoituvat. Tässä kohdassa ei ollut mitään mieltä edes istuttaa niitä kumpuun, alue viettää loivasti pihan perälle päin, eikä vesi tosiaan seiso.
Istutukseksi helppoa kuivan paikan kasvia, ajattelin tuohon pääväriksi pehmeitä violetin ja siniliilan sävyjä kissan(mirrin)mintuista, salvioista, piikkiputkista, sinipallo-ohdakkeista - ja joukkoon kuivan paikan koristeheinää, ehkä kesäkukista sudenporkkanaa läikkä joukkoon. Sydänkesällä voisi joukkoon syttyä vähän punaoranssia väripistettä. Tähän tyyliin perusistutus (kasvit ovat vääriä, mutta fiilis oikea, sorakin on kuin meidän pihalta):
Ja muutama Meadowbrite Orange -punahattu tuonne sekaan!
Kevätterveiset huvilalta! Piti sitten tunnelmavalon kaveriksi hankkia vielä tuommoinen pikku pöytävalaisin ja iskeä sinne tehokas energiansäästölamppu, ei meinaan tunnelmavalokehä tähän höyläpenkin päälle meinaa riittää. Etualalla mansikoita, sarviorvokeita, pampaheinää, kurjenpolvia ja jotain muutakin, isolla pöydällä tomaatit, pelakuut, salkoruusut, asterit, heliotroopit, syrikät ja ammit. Kylvöastiassa murheenkryyni-verbenat. En kohta ala, heittäydyn maahan selälleen ja alan huutaa. Isompien pelakuiden takana kylvöastioissa lisää kurjenpolvia ja kultatesma.
Kurjenpolvisekoituksen muut koulitut taimet vääntävät jo iloisesti ensimmäisiä oikeita lehtiä, mutta tätä pikku oudokkia vaalin kuin silmäterääni. Uskottelen sitkeästi, että sen poikkeava lehtiväri on oikeasti seurausta kiinnostavasta perimästä, eikä suinkaan esmes ravinteiden puutteista tai jostain kasvitaudista.
Mää sitten viime keväänä jotenkin niin ihastuin kuukausimansikkaan. Nämä taimet ovat niin rääpäleitä - ja kasvavatkin koko kevään ihan saamarin hitaasti - mutta vastineeksi ne ovat sitkeitä kuin kengänpohja ja selviytyvät jopa ajoittaisesta kuivuudesta. Ja kun pääsevät ulos kellimään, niin ei kestä kauan, kun on jo pöheikkö!
Tomaatti edestä.
Tomaatti takaa. Tomaatti makaa jäi ottamatta, kun yksikään ei suostunut stunttiin. Tomaattipurkeissa on vähän tyhjää, lisään lähipäivinä pintaan vielä kerroksen mustaa multaa. Siirsin tällä kertaa lautalta suoraan isoihin, olisko 12 x 12 cm astioihin, joissa korkeutta on vissiin vielä vähän enemmän. Saa nähdä, oliko virhe. Toistaiseksi ei näytä pahalta. Kop kop.
Pelakuita on sitten niin ihana kasvattaa. Ne mokomat ovat suorastaan kiitollisia siitä, että joku on vaivautunut kylvämään - ja vielä upottamaan muhevaan multaan.
Neljä tyhjää purkkia olen saanut poimia tuolta pois - kolmessa ei lautalta siirretty taimi lähtenyt. Neljäs oli kuivahtamaan päässyt salkoruusu. Pyrin kastelemaan tarpeen mukaan, enkä aikataulun. Multa pysyy niin paljon terveempänä, kun taimikipoissakin saa pinta kasteluiden välillä kuivahtaa. Mutta tästä toki seuraa joskus vahinkoja, kuiva kippo saattaa jäädä ratkaisevalla hetkellä huomaamatta...
Oi kun on niin Kevään fiilistä kuvissa.
Oi olispa tilaa kasvatella tuossa määrin kaikkea ihanaa, mutta kun ei niin ei. Kade:)
Juu, en mää oikeen edes tajunnut niitä kaikkia mahdollisuuksia, mitä tämä vanha ja puoliksi remontoitu tönö tarjoaa - silloin kun tänne päätettiin muuttaa. Kuten kuvasta näkyy niin tekemistä piisaa - tuo huone on vasta huokolevyllä - käsin kunnostetut ikkunaruudut odottelevat maalia ja ruutujen pesua kitin ja pellavaöljyn sekaisesta töhnästä. Lattiaa ja kattoa ette onneksi edes näe! Mutta taimiahan tämä ei tietenkään haittaa. Eikä totta puhuen emäntääkään, mihis tässä kiire on. Mahdutaan hyvin kunnossa oleviin huoneisiin kyllä!
Ei ole vielä kuvia, mutta on kuvien ennakointia. Katsoin juuri blogista, viime keväänä ensimmäinen tähtisahrami aukesi 14.3… Eilen tsekkasin kasvuston ja kyllä siellä jo isoja nuppuja näkyy. Auringonpaistetta on luvassa tälle viikolle, aikataulu taitaa tähtisahrameilla olla suunnilleen sama kuin viime vuonna.
Viime kevät on siinä mielessä mieleen kovasti painunut, että se on minulle se hetki, kun puutarhakärpänen puraisi. Eilen kun pääsin pihahommiin olin nopeasti samoissa tunnelmissa. Kyllä se jokavuotinen kevät on sen arvoinen ihme, että sitä kannattaa olla todistamassa ihan lähituntumassa.
Tilasin kadun puolelle kolme kukkalaatikkoa, toivottavasti tulevat pian! Meinaan laittaa noihin kuhunkin yhden korallinvärisen, pystykasvuisen pelargonin (viime vuoden Horizon Pink:it kolmesta turhan pieneksi käyneestä astiasta) - tummanviolettia tuoksuhernettä ja ehkä jotain muutakin...
Kai siellä jotain kasvua näkyy, tässä taimikamari I muutaman päivän takaa.
Nuppu! Jokohan tuo on tänään innostunut aukeamaan kun on aurinkokin vähän näyttäytynyt?
Sujenporkkanat on kasvaneet röhinällä. Tänään huomasin näissä muutaman kirvan ja siirsin saman tien kuistille viileään, saivat myös reilun kastelun.
Tässä on taimikamari II
Kuistilla on sitten vielä lisää tavaraa. Orvokit kennostoissa, hajuherneitä, salkoruusuja ja nyt myös nuo ammit.
Tammisaaressa kevät on pidemmällä kuin täällä kanta-hämeessä 
OIjoijoi ! ompas niin kevään näköstä, meinaan tuo taimikatras. Ihana näky.