Meillä kaikilla on olemassa pätemisen tarve ja se pitää hyväksyä sekä itsellä että muilla ihmisillä.
Minun mielestäni pätemisen tarpeen tyydyttäminen puutarhailulla ja sen tulosten esittelyllä on erittäin hyvä juttu!
Olipa mielenkiintoinen ketju.Minäkin pihailen.Minun pihani on juuri "minun pihani",en ole innokas sitä esittelemään,kun tiedän että monessa se saisi karvat pystyyn,"että kehtaakin,vielä esitellä,mitä luulee olevansa" näin tulee ajatus.Vanha maalaispiha,puska siellä toinen täällä,yms,juolavehnä kaiken riesana.......Pihan reunat kasvaa horsmaa ym. On noita kukkia,omasi iloksi ja kuntoiluksi,iso onkin perennahalme.Uutta lisään kun ehdin ja jaksan.
LL:n kanssa paljon samaa ajatusta,tosin ihan muuhun liittyvää.Kukas sen kissan hännän nostaa,jos ei kissa itse,tuli mieleen eräiden omista kehuista,ei liity tänne ollenkaan,vaan sukuun.Tuokin"mikä luulee olevansa" on ukon sisaren lempisanonta,tarttunut sieltä jo kauan ennen kuin p,nettiä on ollutkaan.LL laukoo joskus ihan hyviä asioita,ei aina mollata.Tulee mieleen marttapalsta,liekö teistä siellä ketään,no oli miten oli.Siellä oli yksi toska joka aina antoi jos jonkunlaista kritiikkiä ja palautetta.Osasi ärsyttää erittäin hyvin.Nyt kun uudistuksen myötä hävisi,kuihtuu koko palsta.Vain muutama näkyy olevan.Aina on hyvä olla joku joka ärsyttää.Se antaa särmää .Mutta ei ilkeillen,vaan kiinnostavasti.
Siis pihaillaan ja eletään sovussa,antaen palautetta ,mutta hyvällä mielellä.
Ugh........olen puhunut....
"mikä luulee olevansa" -ajatus on täälläkin läsnä. Kun muistelee lähiaikojen uusia kirjoittelijoita niin ovat hävinneet jostain syystä. Oliskohan yksi syy se, että täällä pieni piiri pyörii ja uudet eivät jaksa jatkaa kun eivät saa palautetta jutuilleen?
Minäpä pääsin kyttäämään jyväskylän siirtolapuutarhaa…lällää… tosi makeita !
Siankärsämö,pysy sinnikkäästi mukana.
Minä yleensä katselen ja kuuntelen,en ihan heti katoa,mutta kirjoitelkaa nuoremmat.
Luulen,että monella on muuta niin paljon,että ei tänne ehdi eikä jakssa kirjoitella,lukevat kuitenkin ja sitten ottavat kantaa.
Ja ärsytystäkin pitää olla,kun ei mene liiallisuuksiin.Kuka lukisi jos pelkkää hymistelyä olisi.Eikös dekkarikin kiinnosta siksi,kun siinä kaikkea,rumaa ja raakaakin.Kuka jaksaa pelkkää Hertta-sarjaa elämässään.Valitan,en minä ainakaan.
Siis PIHAILLAAN…
Raya…kävin tosiaan katsomassa ihka oikeita minipuutarhoja ja omaani en taida kutsua enää kuin pihaksi jossa hörhö puuhailee…mutta puuhailee kuitenkin ja asettaa tavoitteitakin itselleen.
Halusin siis sanoa että puutarhan omistajan/ tekijän olisi hyvä tiedostaa, että vieras näkee puutarhan eri lailla, kuin itse puutarhan tekijä. Kun tämän tiedostaa niin voi suhtautua kunniottavasti puutarhassa käyvään vieraaseen ja antaa tämän nähdä puutarha kuten haluaa, eikä tuputtaa näkemystään "oikeana".
Toki voi tuntua loukkavalta jos vieras ei huudahtele ihastuksesta kun "elämäntyötä " esitellään, mutta aikuisen pitäisi kyetä ymmärtämään että mikä on merkityksellistä itselle, ei välttämättä ole sitä muille.
LL,noin minäkin aattelen,oman pihani kanssa.En halua kehuja,kun tiedän,että toinen voi aatella ihan muuta.
Mutta,jos minä kehun jonkun pihaa/puutarhaa luonnossa,tarkoitan sitä todella,se tulee aidosti.
Olen hidas hämäläinen jolta kehut on kortilla.
LL osaat ilmaista asiasi silleen että luen negaatioita toisensa perään…
Minä osaan iloita toisen ilosta ja kuuntelen mielellään toisten iloakin omasta puutarhasta ja tekemisestä. En menisi kylään toiselle puutarha hörhölle ellen olisi valmis iloitsemaan hänenkin onnestaan 
Kokeile se voi olla kivaakin
Jokaisen piha on hänen näköisensä.Ei voida verrata kellä kaunein tai upein.Jokainen meistä tekee pihan itselleen,ei sen tarvitsekkaan miellyttää muita.Minä ainakin esittelen kasvit nimiltä,se jää katsojan kontolle millaisena näkee kokonaisuuden.
Minä hoidan pihaa.
Eikös se sama asia, josta LL puhuu koske kaikkea muutakin elämää (toki tämä on puutarhapalsta). Ihminen tykkää usein esitellä omia aikaansaannoksiaan, ovat ne sitten käsitöitä, ruokaa tai vaikka taideteoksia. Omista kiinnostuksen kohteista on kiva puhua, etenkin jos kohtaa toisen samoista asioista kiinnostuneen, kuten täällä pentissä tuppaa käymään. Mun mielestä on lähinnä sosiaalisten taitojen puutetta jos tuputtaa jotain asiaa tai pitää pitkää esitelmää ihmiselle, joka ei ole kovin kiinnostunut. Mun tutuista aika harva on juuri millään tasolla puutarha-asioista kiinnostunut, joten ei mulla kyllä tule mieleenkään ruveta jotain ruippanaa siemenkasvattia vaahto suussa hehkuttamaan. Vastaan jos kysytään neuvoa (jos osaan) ja kiitän jos joku kehuu meidän pergolaa, mutta siinä se. Vähän vaikea ehkä kuvitella LL:n tilannetta jossa puutarhurilla on visio ja vieras on väärässä ja tästä tulee joku mielensäpahoittaminen - tai sitten mä en osaa lukea rivien välistä 
Tuosta uusien kirjoittajien poistumisesta sen verran, että esimerkiksi kysymyksiin vastaaminen on ihan vapaaehtoista ja kun joskus näkee jonkun lataavan kauhean kysymyspatteriston johonkin ketjuun, niin ei mua kauheasti ihmetytä jos esim näin parhaana puutarha-aikana ei kukaan rupea vastaamaan sellaiseen, etenkin jos asiat löytyvät suht helposti vaikka lukemalla ao ketjun. En ainakaan itse ymmärrä suuttua siitä jos mun kysymykseen ei vastata.
Minua on alkanut ärsyttää kilpailut,kenellä kaunein/komein piha-talo-vapaa-ajan asunto,tai vastaavat.
Ei niitä voi kilpailuttaa,jokaisella omannäköisensä,mikä on se komeimman/kauneimman määrä mikä pitää ylittää tai saada.Kauneus on katsojan silmässä,sanotaan.Minusta mummonmökki,perinteisine kasveineen on kaunis,kauniiimpi kuin joku rahalla tehty.Kunhan sen mökin miljöö on aito,ei kelohirsisaunaa mökin pihaan,kuten eräällä,vaan ihan se mikä on alkuperäinen.Osasinko nyt sanoa mitä tarkoitan.
Tourangelle asia voi kyllä olla niinkin päin, että puutarhan tekijä ei näe oman puutarhansa kauneutta, vaan näkee joka puolella korjaamisen varaa ja vierailija huudahtelee ihastuksesta aidosti, kuten varmaan oman puutarhasi kohdalla on asian laita.
Olen tosiaan ihan pihalla. Millainen on oikea puutarha?
Kaikki kirjat esittelee PUUTARHAN kasveja joita meillä jokaisella lajinsa on. On minipuutarhoja, parvekepuutarhoja, ikkunapuutarhoja ja jos vaikka mitä joita saa lukea lehdistä ja katsella telkusta.
Noita kirjoja on itsellänikin vaikka minkälaisia joissa sana puutarha mainitaan joita olen lukenut nuoresta lähtien ennenkuin oli edes maatakaan mihin olis voinut jotain tökätä kasvamaan.
En pidä itseäni minään puutarhurina, enhän ole saanut tähän minkäänlaista koulutustakaan. Vuodet ovat kyllä opettaneet minuakin ja osan olen oppinut kantapään kauttakin.
Kerran erään uskonnon tuputtaja loukkaantu kun en ottanut hänen lukemisiaan kun oli märässä mullassa kädet. Hän sanoi mulle että hoida sitten puutarhaasi ja kasvattele kukkiasi mutta sillä ei kuulema taivaanportit aukene. Johon vastasin: En minä näitä kasvata minä vain istutan taimet siihen paikkaan jossa toivoisin niiden kukoistavan, joku muu näitä kasvattaa.
Nimellä ei niin väliä missä puuhastelen kun vaan nautin itse tekemisistäni.
Noihin kysymyksiin vastaaminen on joskus hankalaa jos ei kysytä ihan henkilökohtaisesti. Tulee just tuo pelko että TUPUTANKO nyt omia näkemyksiä muille.
Vierailen usein vasta-alkajien sivuillakin jos aikaa on. Elän onnessa mukana täällä ja muistelen miten kaiken kokeilu piristää mieltä ja tuo sitä hyvää tunnetta elämiseen.
Omassa pihassani olen yrittänyt kunnioittaa luontoa ja pitää näkymät tällaisena maaseudulle ominaisena. Rakensimme jopa tönömmekin hirrestä koska sopi näitten vanhojen rakennusten läheisyyden paremmin.
Nautitaan vaan edelleen näistä puuhasteluista niin vanhat kuin nuoretkin. Samalla tämmöisillä kynttyröilläkin kuin minä pysyy mieli virkeänä ja kunto korkealla.
Et toki tuputa mitään, Sinulla on upeat istutukset ainakin minun makuuni ja eihän niitä ole pakko katsoa jos ei tykkää. Mun mielestä on aivan ihanaa katsoa toisten pihoja kun itsellä on sellainen puolihoidettu pikkupiha. Eiköhän useimmat pihat ole ihan omaksi iloksi tehty ja hyvä jos sitä iloa jakaa muillekin. Sanon mä!!!
LL.voihan se niinkin olla,sitä on vain kriittinen itseään kohtaan.
Minulla ei ole puutarhaa. Ei ole yhtään puuta, ainakaan vielä. Mutta pari pientä pihaa on ja iloitsen niistä vaikken tänä kesänä paljon ehtinyt pihalla olemaan.
Minulla on piha/ tontti, josta olen tekemässä puutarhaa, itseni näköistä. Ja mikä voimanlähde se onkaan ollut tänä vuonna. Onneksi olin tehnyt kylvösuunnitelmat hyvissä ajoin, kevään synkimpinä hetkinä pakotin itseni tekemään kylvöjä ja parin viikon kuluttua sain kokea pieniä ilon pilkahduksia, kun siemenet olivat itäneet. Ja nyt kesällä kun siemenistä kasvatetut kukat loistavat kauneudellaan. Ihanaa omistaa piha, josta joskus tulee puutarha!!! Sen voimalla jaksan taas tulevat hankaluudet…
Mulla on kyltti seinässä jossa lukee “den som planterar en trädgård, planterar lycka” suomeksi jotenkin että " joka istuttaa puutarhan, istuttaa onnen" on loppuelämä onnellinen myös sinulle Miranda ja jos olet nuori niin mahtavan pitkä ja onnellinen elämä tuleekin!
Mä olen ainakin aivan sokea omalle puutarhalleni. Se on täynnä rikkoja, ja kaikki on tungettu sinne tänne, ei mitään järjestystä, ja huonoja puskia vaan sääiltään, eikä katkaista yms. Sitten tulee vieras, joka on sitä mieltä, että tämä on kuin jokin puisto vaan, niin paljon kaikkea. SItten hän arvostelee oman naapurostunsa huonosti hoidettuja penkkejä, ja minä siihen, että niinhän ne täälläkin ovat miten sattuu. Mutta mitäs, hän sanoo, että täällä on sellaiselle tilaa, voi vapaasti röyhätä, muttei se sovi tiiviillä omakotoialueella. Mun pitää sitten vaan avata silmät.
Nyt vuodatan kyyneliä rakkaiten kasvien takia: suuri omena puuni vetelee viimeisiään ja seinänvierusremontin takia ukko katkaisi köynnöshortensia. Nyt on sellainen olo, ettei pihassa ole enää mitään arvokasta. Ei taida pitää paikkkaansa sekään näkemys.