Meillä Hiiden Opisto muistaakseni tarjoaa myös puutarhan suunnittelukurssia. Alue Länsi-Uusimaa, Lohja-Nummela.
Natalia: vinkkaas vähän mistä tuo puutarhasuunnittelukurssi löytyy. Löysin ainoastaan jonkun "puutarha syyskuntoon" -kurssin, mutta ei liene se...
Muoks. olimma liian hätäinen... jo löyty oikee kurssi
Vanha aihe, mutta jatkanpa tähän, koska itsellänikin on pihasuunnitteluun liittyvä ongelma. Minun ongelmani on liiallinen perfektionismi, jonka vuoksi hion, hion ja hion suunnitelmiani, enkä uskaltaudu aloittamaan yhtään mitään mistään. Olenkin siis tehnyt tämän toisinpäin, ja viime aikoina olen vain alkanut askartelemaan jotain, suunnittelematta lainkaan etukäteen. Terapeuttista, voin kertoa.
Jossain vaiheessa varmaan päädyn taas tähän suunnittelun problematiikkaan (en siis OSAA suunnitella mitään, mistä varmaan osin johtuu sekin, että jää sitten monesti aloittamatta kun en pian osaakaan tai pelkään eikua…)
Kaipaan siis tämän sepustukseni jälkeen ideoita siitä, miten ja millaisin suunnitelmin lähdette pihojanne kaivelemaan, ja mitä tällaiselle eikuttajalle olisi tehtävissä 
Mun tyyli on alusta asti ollut, että istutetaan tuo tuohon ja katotaan miten se kasvaa. “Siirola puutarhahan” tämä on sen takia, että pian huomaa, että kasvi voisikin paljon paremmin tuolla, missä muutkin sen tyylin kasvit. Onhan se välillä tai siis aina hölmön hommaa tämä meikäläisen touhotus.
Päivänliljoja minulla on omissa penkeissään ja kuunliljat on aika huolella istutettu.
Eilen just siirsin koristeraparperia metrillä 
ku oli väärässä paikassa. Nyt nuokkuu, mutta ensi vuonna tiedän sen olevan oikeassa paikassa (ehkä).
Mä teen mun kukkapenkit yleensä aina kivien ympärille, niin on edes kivet, jotka eivät retkota sinne tänne, ku katson kasvien kasvua.
Sekään mitä kirjoissa ja muualla lukee tai näyttää, ei välttämättä ole totuus, sillä on niin paljon erilaisia maalajeja, mihin kasvit on istuttanut.
Viime talvena multa kuoli kaikki myskimalvan emotaimet :o, vaikka sen pitäisi olla kestävä kasvi, sitten taas kruunuvuokot ovat talvehtineet, samoin myös hopealehti ja leijonankita, joita pidetään meillä yksivuotisina.
Tuolle eikuttelulle ja mutkuttelulle sanoisin, että kokeile! Kesän mittaan huomaat, oliko onnistunut veto. Kesä on kuitenkin kerran vuodessa ja puutarha ei ole koskaan valmis…
Mä en kanssa kovin paljoa oikein suunnittelemalla suunnittele. Ideoita pukkaa vähän liiankin kanssa tehdessä. Homma lähtee siitä, että mä mietin minne mä haluan seuraavan istutusalueen. Mulla saattaa olla mielessä joitakin kasveja, jotka haluan siirtää uudelle alueelle, mutta kaikkia sen kasveja en valmiiksi mieti. Sitten kun homma oikeasti alkaa niin piirtelen kalkin avulla penkin muodon nurmikkoon. Paperille en suunnittele koskaan mitään. Siirrän entisistä tai jaan entisiä kasvejani, mitä mieli tekee tälle uudelle alueelle. Loppu penkistä täyttyy vaihdossa saaduilla kasveilla, ja jos vielä tilaa jää niin jollakin helposti leviävällä, mutta myös helposti pois revittävissä olevalla kasvilla kuten peittokurjenpolvella (ihan lempparini) ja lemmikeillä, ahomansikkaakin olen istuttanut peitoksi. Eli teen uudesta istutusalueesta ihan niin ison kuin huvittaa, vaikka ei olisikaan siihen muuta laittaa kuin peittokurjenpolvea ja lemmikeitä, yleensä kyllä on. Sitten ajan kanssa penkki alkaa muotoutua. Eli siis suunnittelua tapahtuu melkein joka penkin kohdalla joka vuosi vähän aiempia ideoita toteuttaessa. Istutan sitten vähitellen aiempien peittokasvien tilalle jotain, mikä enemmän innostaa, jotain parempaa herkkua, ja siirtelen entisiä eri paikkoihin. Värien suhteen olen päättänyt jo heti alusta, että keltaista ja oranssia on vain etupihalla ja vaaleanpunaista on vaan takapihalla. Sinistä, liilaa ja valkoista kaikkialla. Näin kun olen tehnyt niin mielestäni väritkin sopivat toisiinsa aina aivan itsestään ilman sen kummempaa suunnittelua. Tykkään myös laittaa samaa kasvia useampaan kohtaan saman näkymän alueella. Joten jos joku kasvi osoittautuu hyväksi, jaan sitä taas uusiin paikkoihin lähietäisyydelle. Ja siis usein siirrän jotain muuta alta pois sille uusimmalle alueelle. Vanhimmasta päästä penkit ovat siis paremmin muotoutuneita kasvivalinnoiltaan kuin uudemmat. Mutta kyllä vanhoihinkin penkkeihin muutostarvetta kumminkin aina tulee. Ihan siitäkin syystä, että kasvit kasvaa ja siksi että tulee uusia ehkä parempia ideoita.
Eskimokettu, piha ei todellakaan voi olla koskaan valmis eikä yksikään penkki heti kerrasta, ellei ole paljon rahaa täyttää sitä ostokasveilla tai jo valmiit iiisot penkit, joista voi jakaa. Eikä se haittaa. Puutarhan suunnittelu on siitä ihana laji, että se antaa anteeksi virheet. jos toteat, ettei tämä toiminutkaan näin, senkin otat ja siirrät kasvin toisaalle. Sitä me kaikki teemme.
Jos sinulla on iso piha ja pelkäät niiden isojen linjojen suunnittelemista, siihen kannattaa varmaan tilata ammattilainen avuksi, edes antamaan vinkkejä. Minulla tilanne on sen suhteen helppo, että kun piha on pieni, niin penkki tehdään sinne, minne mahtuu. Eli aloitin kulmasta ja levitin siitä pikkuhiljaa aina joka suuntaan. Ajan myötä, kun kasvituntemus paranee ja silmä kehittyy, voi vaikka koko penkin kaivaa ylös ja tehdä siitä “hienompi”, jos haluaa. Kasvit antaa senkin anteeksi. Minäkin olen joissain asioissa perfektionisti, mutta puutarhanhoito on opettanut, että kaikki ei voi onnistua kerrasta ja kaikkea ei tiedä aluksi (eikä vielä useammamn vuoden päästäkään), eikä onneksi tarvitsekaan. Sitä oppii jopa nauttimaan siitä keskeneräisyydestä, kun tietää, että tuota voi vähän muutella ja tuonne voi lisätä vielä jotain. Muutenhan loppuisi työt kesken, jos piha tulisi valmiiksi
"Suunnittelin" takapihan noin kymmenen vuotta sitten oikein huolella. Hyvä tuli muutamaksi vuodeksi, alkuun oli harvaa ja nyt on niin tiivistä ettei tottakaan ja on siis puhe puista ja pensaista, joita ei enää kyllä siirretä minnekään, mutta sahaa pitää näyttää nyt ainakin yhdelle vuorimännylle, joka on jäänyt ahtaaseen varjoon ja muuttunut ruman ruskeaksi. Sen ja jonkun muun kun tästä kutistan pois, niin taas voi suunnittelu jatkua. Kasvit kasvavat tai sitten eivät, eikä kaikkia asioita pysty mitenkään huomioimaan, joten suunnittelu on jatkuvaa.
Huolella pitää suunnitella vain ne pysyvimmät asiat, käytävät, suuret puut, leikkimökki, pergola yms. Perennoita voi sitten siirrellä kuinka paljon vain ja pienempiä pensaitakin. Jos et ammattilaista koe tarvitsevasi, niin kirjastosta niitä oppaita löytyy. Melkein joka kirjassa on jonkunlaisia "pohjaratkaisuja".
Kiitos teille rohkaisevista vastauksista. Olen tässä pohtinut monenmoista, ja taitaapa olla tälle pihalle parasta kun vaan alkuun haalii vähän kaikenlaista, ja katsoo mikä selviytyy hengissä. Olette kyllä ihanan kannustavia 
Tässä on esimerkki huolella suunnitellusta perennapenkistä. Värit on valittu taiten toisiinsa ja taustan mökkiin soveltuviksi. Lienenkö suunnitellut kasveja loppukesästä ja tehnyt valinnat sen ajankohdan mukaan, koska toistaiseksi tuossa penkissä ei ole kukkinut mikään! Tai no pari tummatulikukkaa ja posliinirikkoa kukkii oikeassa reunassa. Posliinirikkokin sopii erittäin hyvin tuollaiseen kauempaa katseltavaksi tarkoitettuun perennaryhmään 
Mökin ja perennojen välissä kasvaa idänvirpiangervoa.
Sen sijaan ensimmäinen perennapenkkini, joka on rakennettu tilkkutäkkimenetelmällä, kukkii ja kukoistaa koko kesän vaihtelevan värisenä ja erilaisin lehtimuodoin 