Puutarhapalstoilla, täälläkin, olen yleensä tyytynyt hiljaisen oppivaiseen lurkkimiseen, mutta tämä puutarhasuunnittelun kanssa tumpuloointi on hiertänyt mielessä pidempään, ja ajattelin kysyä vinkkejänne tai kokemuksianne tämän opettelusta. Olen semmoinen suhteellisen pystymetsästä revitty kaupunkipuutarhuri, asuttanut omaa tontinpalaani jo 5 vuotta ja saanut siinä sivussa istutettua perennan jos toisenkin nurkkia koristamaan. Varsinainen pihasuunnittelu on minulle aina ollut vaikeaa, tosin sellainen suurten linjojen hahmottelu alkaa jo joten kuten sujua, polut ja kulkureitit löytävät paikkansa ja tilojen visiointi noin jollakin tasolla onnistuu. Vaan kun pitäisi detaljitasolla saada jotakin paperille, niin johan on vaikeaa. Tavallisesti penkkini (hyvät ja huonot) ovat syntyneet niin, että olen ensin saanut kasveja, joille on pitänyt hätäpäissään keksiä jokin koti ja sellainen on sitten ruopastu jonnekin. Aivan oikein, tällä menettelyllä ei juuri puutarhalehtien kuvamateriaalia synny, mutta voinen ilokseni todeta, että oppikäyrä suuntaa kyllä uskosti ylöspäin, kaikesta huolimatta. Yritän sinnikkäästi pyrkiä kohti jonkinlaista sekavan harmonista "mummonmökki meets cottage garden" -tyyppistä ihmetystä, mutta tilkkutäkkiä tämä toistaiseksi on pitkälti ollut. Nyt edessä on suurempi projekti toteutettavaksi, kokonainen tonttinurkkaus, johon olisi tulossa aidannetta, pieni romanttinen aamuteepatio, perennoita (tietysti), kaunis kasvimaa (te sanoisitte varmaa potager), luumupuu, ehkä vadelmia... siis aivan liian paljon kerralla toteutettavaksi. Ja jotta pihalla saataisiin hätäistutusten lisäksi jotain konkreettistakin aikaiseksi, jota ei heti seuraavalla lapiointikierroksella tarvitsisi purkaa/siirtää/istuttaa uudelleen, pitäisi kai pikkuhiljaa ottaa kynä kauniiseen käteen ja tehdä Oikeita Istutussuunnitelmia. Vaan kun ei onnistu: tontti on piirretty paikalleen, muutama ääriviiva kuvaamaan istutusalueen rajoja ja sitten... ei mitään. Paperilla en vain kerta kaikkiaan hahmota, miten paljon tilaa mikäkin vaatii ja miltä mikäkin voisi näyttää, mihin nurkkaan sopii raparperi ja minne maa-artisokka. Paikan päällä voin kyllä viittilöidä, että köynnöskaari tähän ja yrttipenkki tuohon, mutta viivaimen ja lyijärin kanssa en ollenkaan. Yritän pyöritellä niitä Alanin kolmioita sinne tänne, mutta eivät ne mokomat vain minulle aukea millään konkreettisella tasolla. No, sopiihan sitä näin kesällä patsastella pihamaalla mitan ja merkkikepukoiden ja rajaimitaationauhojen kanssa, syntyy sitä jotakin jälkeä niinkin, mutta kun oikeasti haluaisin oppia tekemään niitä rustailuja myös paperilla, se kun helpottaisi perustusvaihetta kummasti, pienellä tontilla kun pyöritään eikä tilaa ole liiemmin tuhlailtavaksi kokeelliseen puutarhasuunnitteluun eiku-menetelmällä. Tai on, lapiointihikoilu kerrallaan. Ammattilaisen käyttäminen veisi tästä ilosta taas puolet pois, vaikka tietysti sillä lailla saisi takuuvarmasti napakoita ja toimivia istutussuunnitelmia. Joten: onko konkareilla vinkkiä tämmöiselle poropeukalolle? Miten oppia ottamaan tila haltuun paperillakin? Vai onko paras tyytyä kokeelliseen menetelmään maastossa ja parannella aina kasvukausi kerrallaan, kuten tähänkin saakka?
Mä en osaa sanoa muuta kuin että lähtee siitä, missä on luontevat, jo muotoutuneet kulkureitit ja loppu tulee sitten olosuhteiden mukaan…8D
Itselläni on myös niin kovin paljon suunnitelmia lippalakin alla jemmassa… Kokeilin alkuun suunnitella eri kasvien paikkoja lintunäkökulmasta paperille, vaan ei siitä lopputuloksesta tullut kukaan hullua hurskaammaksi. Nyt olen tämmöisiä täsmäsuunnitelmia tehnyt siten, että ensin merkinnyt maahan narulla, pikkukivillä tms istutusalueiden rajoja ja vähän mittaillut istutusalueiden kokoja (suhteessa tehtyihin merkintöihin) Kun alueen raakahahmottelu on tehty, ni ei muuta kun kuvia ottamaan ja printtailemaan. kuviin on helppo piirtää päälle ja näkee vähän millenkä muu ympäristö ympärillä näyttää. Ja ei muuta kun kasveja valkkaamaan.
Näitä kuvia (ilman niitä mittauksia ja merkkauksiakin) on helppo napsia pihasta vähän sieltä ja täältä talven varalle, kun alkaa sormet syyhyämään jo seuraavaa kevättä kohti. On sitten mistä aloittaa suunnittelu ;D
Aloita 1:100 mittakaavalla vaikka, on helpompi ainakin minulle paperilla hahmottaa, että yksi sentti paperilla on pihalla yksi metri. Sitten mietit juuri noi kulkuväylät ja tarviiko muuta, mattoteline, pyykinkuivaus ym. juttuja olla sillä alueella.
Suunnilleen on hyvä tietää,paljonko tilaa kasvi vaatii ja sitten vaan sen kokoisia ympyröitä paperille. Kasvu- ja valovaatimukset tietenkin huomioidaan, sen nyt jo tiedätki.
Mikä on “idea”? Sama väri, eri värinen eri aikaan kesästä, vastavärit,rinnakkaisvärit…iloinen sekamelska,lehtimuodot ja-värit, kasvien korkeus…mietittävää riittää. Minun mielestä hyvä nyrkkisääntö on se, että useampi kappale samaa perennaa ryhmänä ja hieman toistoa, eli samaa kasvia vähän toisaallakin.
Kerrot itsellesi, että tämä on vain luonnossuunnitelma, jota tarkistetaan paikan päällä pihalla ja toteutetaan tarpeen mukaan silloin kun siltä tuntuu 
Silloin on helpompi irrotella (ainakin minun…)ja piirrellä hassujakin ideoita jotka voi johtaa johonkin oikeasti toteutuskelpoiseen!
Ei sitä loppujen lopuksi osaa paperilla nähdä miltä näyttää muuten kuin kuvittelemalla kovasti…ja aina on se eiku-menetelmä hätävarana…
Kiitän vinkeistä! Valokuvan päälle piirrustelu voikin olla ihan passeli vinkki, pitänee kokeilla.
Tuo eri kasvien tilantarve lienee niitä avaintietoja, joita minulta puuttuu. Kun ympyröiden piirtelyn aika tulee, pitänee ottaa Google kauniiseen käteen ja alkaa näpräillä sen kanssa.
Ehkä pitää vaikka istua sen paperin kanssa paikan päällä piirtelemässä, että hahmottaa miltä todellisen maailman mittasuhteet näyttävät paperilla ja miten saadaan ryytimaa ja mansikkapenkki sovitettua samalle ruutupaperille.
Sadepäivä tänään sopivasti. Taitaa mennä päivän puutarhatyöt piirrustusten äärellä, sen minkä puutarhaohjelmakimaralta ehtii. 
Täällä ollaan Kassikäpin linjoilla. Pihalla katselen ympärilleni ja mietin olosuhteita, maan muotoja ja jo paikalla olevaa kasvillisuutta, sitten vain piirtyy silmiini idea…niin kuin tuo hullunrinkikin, en sitä olisi paperille osannut piirtää. Toki tekisi mieleni tehdä kartaksi jo olemassaoleva tilanne. Valokuvan päälle piirustelu on minusta ylivetohyvä idea, eipä ole moinen juolahtanut mieleeni.
Tykkään myös tuosta printtien päälle piirustelusta. Otan kuvia talvellakin että muistan kesällä minne kasaantuu lunta ja mistä tuuli paljastaa maan. Muutaman metrin matkalla voi olla suuria eroja, ja varsinkin se "nurkkaveto" ja tuulitunnelit on paha juttu.
Mutta ensin minulla piirtyy silmiin idea, ja sitten vasta lähden suunnittelemaan sitä lähemmäksi käytäntöä.
Ja se nurmenleikkuun sujuvuuskin pitää muistaa. Ei saa tehdä umpinurkkia.
Sujuu se minultakin paremmin ne isot muodot ja yleisnäkymät paremmin kuin yksityiskohtaiset kasvisijoittelut. On niin kauhian suuret kuviot 
Tunnistan kyllä hyvin problematiikan, Sasita. Mielestäni siihen on aika ymmärrettävä selityskin: piirros on kaksitasoinen ja puutarha jos mikä, vahvasti kolmiulotteinen. Ainakin itselleni on tästä syystä vaikea hahmottaa mittasuhteita ja sitä, miltä lopputulos näyttää, kun sen raapustaa paperille. Onhan kasvivalinnoissa otettava huomioon myös korkeus, mikään istutus ei ole yksitasoinen. Luulisin, että itselleni olisi vaikea lähteä luomaan kokonaan uutta pihaa. Sen sijaan olemassa olevalle pihalle, jossa on jo perusraamit valmiina, on helpompi kehitellä uutta. Minulla ajatukset syntyvät ensin puutarhassa eri puolille katsellessa ja pihamaata tallatessa, sitten voin siirtyä paperin ääreen. Keväällä kun suunnittelin suurehkoa perennapenkkikokonaisuutta, käyskentelin aina aamuisin ennen töihin lähtöä kyseisessä pihan kohdassa ja piirtelin ilmaan kaaria. Mahtoi ohikulkijat tuumata, että tuo se on seonnut lopullisesti… Mutta piirros paperilla muokkautui aina sitä mukaa, kun paikan päällä tuli uusia ajatuksia. Lopullisesti muodot hahmottuivat sitten merkkiviivoja vedellessä. Itseäni kyllä kahlitsisi aika tavalla se, että kaikki olisi paperilla sentin tarkkuudella. Sen sijaan minulle sopii se, että hahmottelen suunnitelman väreineen ja muotoineen ja sitten toteutusvaiheessa se saa lopullisen muotonsa. Sellaisen vinkin voisin kyllä antaa, kun suunnitelmasi kuulostaa noin suurisuuntaiselta: mene pihasuunnittelukurssille, jossa voi toteuttaa jonkin oman suunnitelman ja saada siihen asiantuntija-apua. Ei tule lainkaan niin kalliiksi kuin ammattilaisella teettäminen ja voi vielä säilyttää sen tunteen, että on itse suunnitellut.
Katolle kiipeäminen ja sieltä kuvien ottaminen auttaa toisinaan saamaan yleiskuvaa ja erilaista näkövinkkeliä. Siihen kuvan päälle olen minäkin sitten piirtänyt kukkapenkkien linjoja joskus koneella, joskus tussilla. Ei saa sitten pudota:-)
En ole kokeillut (vielä) mutta tällaiseen linkkiin törmäsin: ww.puutarhahuone.fi. Sieltä löytyy kuulemma puutarhasuunnittelun etäkurssi kotipuutarhureille. Jos joku on kokeillut voisitko laittaa kommenttia minkälainen hyöty kurssista oli?
Vuodelta 1915, "Kotiemme Kauneus". asuinrakennukset, huoneiden sisustus ja puutarha: esittänyt Edvard Elenius. (Kansanvalistusseuran käsiteollisuuskirjasto n:o 17, toimittaja Lauri Mäkinen)
Siellä asetellaan puutarhasuunnittelun suuntaviittoja näin:
- Ja ulkoa, etäämpääkin kotiamme katsellessa me huomaamme sen olevan kauniin, jos seinän punaisen, keltaisen tai valkoisen värin katkaisee jostain kohti vihreä puu. Suoraviivaiset, ihmisen tekemät rakennukset kaipaavat joustavan ja pehmeäpiirteisen elävän kasvin täydentävää vaikutusta.
Rakennuksen koristeet eivät tässä suhteessa auta. Ne ovat ihmiskäden työtä nekin, ja senvuoksi leikkautuvat yhtä jyrkästi elimellisestä luonnosta irti kuin rakennuskin. Ilman ympäröiviä puita ja kasvullisuutta, jotka tasoitaisivat luonnon ja ihmiskäden töiden jyrkkää eroa, törröttää kauniskin rakennus kovana ja kolakkana kummullaan.
Pieni, yksinkertainen mökkikin, ja tuuhea koivu tai pihlaja ja muutamat kukat muodostavat yhdessä eheän ja runollisen kokonaisuuden.
Ne ovat syyt, jotka saavat ihmisen uhraamaan osan loma-aikaansa, ja kovan päivätyön päätyttyäkin muokkaamaan puutarhamaatansa. Ne saavat myöskin hänen istuttamaan puita, pensaita ja kukkia muokattuun maahan ja rakentamaan penkkejä ja majoja tuuheiden puiden siimekseen.
Hiukan myöhemmin on maininta:
Nykyaikana (siis vuonna 1915) voittaa yhä enemmän hyväksymistä yhdistetty puutarha, jossa kasvaa sekä koristekukkia että hyötykasveja. Jos pidetään silmällä, ettei puutarhan oikea merkitys pääsisi menemään liian hajanaiseksi, saattaa yhdistelmä käytännöllisessä suhteessa ollakin hyväksyttävä.
Ja:
Mutta vaikka hyötypuutarha onkin käytännöllisiä tuloksia tavotteleva, si sitä ole järjestettävä ottamatta huomioon kauneudellisia vaatimuksia niin paljon kuin mahdollista. Samoin on siisteyttä siellä pidettävä yllä. Kun ympäristö on kaunis ja siisti, sujuu siellä työ kevyemmin ja mieli pysyy iloisena.
Lasten tarpeiden huomiointia:
Aivan tarpeellista on lohkaista puutarha-alueesta esim. sopiva pala lasten leikkikentäksi. Sille on varattava paikka, johon auringonsäteillä on vapaa pääsy. Huomioon on myöskin otettava, että se on asuinrakennuksen läheisyydessä, että asuinhuoneen akkunasta katsellenkin voi seurata lasten hommia ja touhua.
Kannattaa myös tutustua paikallisten kansalais- tai työväenopistojen kurssitarjontaan; täällä ainakin on pihasuunnittelun opetusta tarjolla.
Kylläpä tuossa Temskukan kirjassa on kaunista ja ajankohtaista tekstiä!
Otsikon aihetta voi hyvin lähestyä myös lukemalla paksuista puutarhakirjoista tekstejäkin. Niissä on paljon asiaa. Ja toisten pihoista oppii paljon.
“törröttää kauniskin rakennus kovana ja kolakkana kummullaan.” Komialta kalskahtaa, mutta asiaahan tuo oli kaikki 
Mutta eikös tuohon aikaan ollut vielä varsin vähissä “kansan” koristekukkaharrastus, keskityttiin lähinnä selviytymiseen. Tämän kohderyhmä lienee ollut aatelisto ja papisto ym.? Ihan mielenkiinnosta pohdiskelen, minulla on muuten 40-luvun perennakirja, katsonpas olisiko siellä hyvää vinkkiä nykyihmiselle
Piti tulla kurkkaan, että onko Temskukka jo kirjoittanut kirjankin, kun etusivulla näkyi:" Kylläpä tuossa Temskukan kirjassa.." Tai kyllähän se häneltä onnistuis!
Hyvää tekstiä jo lähes sata vuotta sitten! Ihan asiaa tänäkin päivänä
Minä ilmoittauduin juuri kansalaisopiston kahden päivän pihasuunnittelu-kurssille. 23 euroa maksoi, mielestäni ei paha hinta. Ohjelmassa oli, että suunnitellaan omalle pihalle yksi kokonaisuus, esim. hyötytarha tai oleskelualue. Ei taida kaksi päivää riittää kaikkiin haaveisiin joita itsellä olisi…
Vähän menee ohi aiheen, mutta vähän siteeraan. “Perennat kuvina” vuodelta 1953.
“…Hyötykasvien, vihannesten, hedelmien ja marjojen viljely on asetettava tietenkin etualalle. Mutta mitä olisi puutarha ilman koristekasveja, ilman kukkien loisteliasta hehkua ja niiden tuoksua? Hedelmät ja vihannekset antavat ruumiillemme terveellistä ravintoa, ja kukat ravitsevat sieluamme. Sen vuoksi puutarhasta ei saa puuttua kukkia.”
Heksu, minuakin kiehtoi tuo “kova ja kolakka”. Kuvaavaa : )
Minulla on pääsy laajaan kotiseutuarkistoon jossa on valokuvia ihan 1913 vuodesta eteenpäin ja kyllä, siellä on puutarhoja, geometrisiä käytäviä ja varsinkin pionien eteen on tälläydytty kuvaan. Toisten talojen puutarhoista ei ole tietoakaan, lehmiä laidunnetaan seinään asti. Eli toisilla oli, toisilla ei. Mutta miten ihania jokirantoja silloin onkaan ollut, ja kuvia siitä miten nuoret olivat retkellä siellä. Tämä asian sivusta mainittakoon… : )
Täällä ei paikallinen aikuis(kansalais)opisto tarjoa mitään puutarhasta. :-(