Hei vaan!
Mietin hetken aikaa, perustanko päiväkirjan vai kuvagallerian, mutta tähän ratkaisuun nyt sitten päädyin. Tänne olisi tarkoitus alkaa hiljalleen keräämään erityisesti ennen ja jälkeen -kuvia vuosikymmeneksi unohdetun mökkipihan kunnostamisesta. Äitini kanssa me tuolla pääasiassa häärätään - minä enimmäkseen pihalla ja äiti on keskittynyt itse mökin kunnostamiseen. Olen ihan aloitteleva viherpeukalo, rupesin kiinnostamaan puutarhahommista vasta muutama vuosi sitten, joten tässä galleriassa tullaan todellakin näkemään vaikka minkälaista räpellystä Teitä on varoitettu!
Kuvia tänne tulee ilmestymään hiljakseen, kun itse pakerran kesät töissä ja pääsen mökille hommiin korkeintaan viikonloppuisin. Ajattelin, että tällaisen gallerian pitäminen olisi silti motivoivaa, kun tulee (toivottavasti) itsekin näkemään edes jotain edistystä!
Aloitetaas vaikka tällä arkistosta löytyneellä mökkikuvalla:
Tässä se meidän piskuinen mökkeröinen komeilee. Kuva on tosi huono, kännykkäkameralla otettu. Jättäkää terassin sotkut huomiotta, täällä on kaikki vielä ihan kesken!
Mökin ovat rakentaneet minun isovanhempani 60-70 -lukujen taitteessa. Itse hirsi on vanhempaa, varmaan pian jo satavuotiasta. Tuo vasemmalla oleva varasto on rakennettu vasta paaaljon jälkeenpäin. Varaston edessä komeilee meikäläisen minipenkki ihkauutena (isommalle ei ollut tilaa), kasvit näyttävät vielä ihan pikkuruisilta, vaikka syksyllä penkki oli jo röyhähtänyt. Penkissä kasvavat uskolliset ja kovia kokeneet kultapallot, suikeroalpi sekä keskelle pihaa itsestään ilmestynyt kukka, jonka olin tunnistavinani tulikellukaksi. Mistä lie meidän pihaan päätynyt, kun ei missään lähistöllä sitä kasva.
Tuo edessä oleva kiveys on meikäläisen toissakesän puuhailuja ja osittain vielä kesken, ei mitenkään siisti nyt kun sitä katsoo. Mutta kun nopeaa piti saada valmiiksi! Noh, sopinee mökin muutenkin romuromanttiseen tunnelmaan.
Sama kohta, mutta hiukan eri kuvakulma. Kiveystä olisi tarkoitus jatkaa hiukkasen leveämmäksi, tuohon missä alkaa juuriestematon reuna. Juurimaton päälle ja siitä eteenpäin olen mallaillut kivikkopenkin paikkaa, mutta sitä en ehtinyt vielä viime vuonna toteuttaa. Voittekin ehkä arvata tämän kesän ykkösprojektin… Takana näkyvä metsä on naapurin tonttia.
Tervetuloa Rähmäkäpälä. Mukava päästä mukaan teidän matkallenne mökin kohennus puuhiin:)
Äläs nyt, tuo kiveys tuossa edessä on just passeli ainakin mun silmään. Tuskin aiot mökille tehdä muutenkaan mitään “viivasuoraa” eli rennolla, sanojesi mukaan romuromattisella mökillä saa näyttää juuri tuollaiselta.
Kiitos Maksaruoho! Oikeassa olet, ei mökillä kaiken tarvitsekaan olla niin tiptop. Näin minä ainakin itseäni lohdutan aina kun en malta olla hutiloimatta. Tekemistä piisaa enemmän kuin laki sallii, mutta kai se on vaan yritettävä ottaa rauhassa ja vallattava yksi pieni nurkka kerrallaan. Harmi, kun tuosta mökinedustasta ei ole ennen-kuvia, sillä on tuossakin jo jotain tapahtunut. Mökkivanhus on saanut uuden punamultakerroksen seinilleen, parkkipaikan villiintynyt heinikko on kesytetty ja tuossa kiveyksen paikallakin oli ennen mitälie soraa, jossa kasvoi kitukasvuisia rikkiksiä.
Huhhuh. Vähän epäröin, kehtaako tällaisia kuvia edes julkaista, mutta näytetään nyt kaikki vaan! Saa vähän käsitystä lähtökohdista. Surkea kännykkäkameralaatu jatkuu.
Tässä rannan puolelta. Etualalla särkynytsydän ‘‘Alba’’ vielä sinnittelee viimeisillä kukillaan. Tuon männyn alaoksat kaipaisivat kyllä pikaista siistimistä. Rannassa olevan veneen vasemmanpuoleinen pikkumänty pitää kaataa tänä vuonna, se on raukka ihan toispuoleinenkin. Tarkkasilmäisimmät voivat bongata kuvan oikeassa reunassa heinikon keskeltä pilkistävän vanhan veneenraadon, joka sai toimia perunamaana!
Kuvassa oikeastaan näkyy se tontin varsinainen ongelmakohta. Minulla on vielä kovasti mietinnässä, mitä tälle alueelle tehtäisiin. Sitä on nyt niittämällä pidetty edes jokseenkin matalana aina kun on muilta töiltä keritty. Ruohonleikkurilla ei tuohon pöheikköön ole asiaa, maakin on niin kuoppainen. Monttuja on nyt hiljalleen täytelty aina kun on pitänyt jostain kaivaa maata pois.
Maa tuossa on ehtaa savea ja todella märkää. Keväisin tulvavesi nousee todella korkealle. Viime vuonna oli pahin tulva puoleen vuosisataan, ja vesi nousi jopa tuohon kukkapenkintekeleeseen asti. Olin ihan murheissani, kun luulin että se on nyt vastaistutettujen pionien ja muiden uusien ystävien loppu, mutta mitä vielä! Kaikki selvisivät hengissä! Kukkapenkki on siis pienessä rinteessä ja vähän muuta maata korkeammalla, mitä tuosta kuvasta ei kyllä nyt näy.
Ainakin niittyleinikki meillä rehottaa, vaikka kuvan huonon laadun vuoksi sitä ei tuosta niin huomaa. Se on laiha lohtu sitten, jos kaikki muu kukkiva heittää henkensä.
Jahah, kuulostaa sille, että töitä olis tiedossa vähän enemmänkin, jos vedet kerran nousee pihaan.
Ei taida sitten pelkät kohopenkit auttaa pitemmän päälle, niitä meinasin ehotella.
Märässä/kosteassa menestyville kasveile ihannepaikka…
Ei meillä onneksi yleensä tuollaisia tulvia ole, kerran viidessäkymmenessä vuodessa. Rinne, jossa tuo särkynytsydänkin kasvaa, on kuivempi ja siinä oli entuudestaan jopa suht multava maa vanhan ja ison männyn saatua siitä lähtöpassit. Tarkoitus olisi kehitellä siihen jonkinlainen pengerrys ja korottaa rinne mökin kanssa samaan korkeuteen. Siinä saavat sitten kasvit kasvaa varmasti kuivin jaloin eikä niitä pitäisi uhata jättitulvatkaan. “Salaojitus” tuolla tontilla on onneksi luonnostaan hyvä, ylimääräiset vedet valuvat rantaan.
Mutta niin, tuo ranta! Olen viettänyt unettomia öitä pohtien sen kohtaloa. Tavoitteena kun on mahdollisimman helppohoitoinen piha niin, että osa tontista pidetään edelleen luonnontilaisena ja hoidetutkin alueet pärjäävät tarpeen tullen myös itsekseen jonkin aikaa. Ison rantapöpelikköalueen niittäminen monta kertaa kesässä ei vastaa minun käsitystäni helppohoitoisesta mökkipihasta… Huoh.
Jonkinlaiset kiveysalueet ja niiden välillä kulkevat polut olisivat tietysti yksi vaihtoehto. Väliin voisi jättää kasvisaarekkeita, joissa kasvaisi märässäkin viihtyviä kasveja, kuten kurjenmiekkoja tai vaikka rantakukkaa. Keltakurjenmiekkaa olikin ihan itsekseen ilmestynyt rantaviivaan viime kesänä. Mutta tuollaisen alueen kiveämisessä olisi ihan valtava työ! Helppohoitoinen se kuitenkin varmaan olisi, kunhan putsaisi keväällä tulvien mentyä kaikesta ylimääräisestä moskasta.
Rähmäkäpälä, tervetuloa. Mukavan leppoisaa kerrontaasi on kiva lukea, odotan innolla jatkoa räpellyksistäsi.
Voi kiitos Aviron! Pitää nyt räpeltää vielä hetki täällä pentissä vaan, vaikka sormet jo syyhyäisivät päästä ruokkoamaan pihaa. Onneksi tänne voi purkaa luomisentuskaansa, kun kaikki muut alkavat olla jo ihan täynnä mökkisuunnitelmiani.
Aikaisemmista viesteistäsi näin, että mökkisi on VI-vyöhykkeellä. Laittaisitko sen tuonne profiiliisi näkyville. Mikään ei estä kertomasta tarkemminkin asumuksesi sijaintia, ihan tarkkaa osoitetta ei kuitenkaan kannata laittaa, ettei voro yllättäisi
Hyvä kun huomautit! Olin minä sen näköjään tuonne laittanutkin, mutta unohtanut ruksia “näytä sijainti julkisena”. Meidän mökki onkin kaikkein eteläisimmällä kutosvyöhykkeellä! Vähän vaikea uskoa, että kasvuvyöhyke tosiaan on VI, mutta kai sitä on Ilmatieteen laitosta uskottava. En tiedä, mikä mökkipaikkakunnalla tarkalleen ottaen noin paljon kohottaa vyöhykettä. Ehkä routaolosuhteet? Minun äitini asuu nelosvyöhykkeellä, joten tunnin mökkimatkan aikana siirrytään kaksi vyöhykettä “pohjoisemmas”.
Oi miten tykkään mökkikuvista, puuhamaa ja kuntosali luvassa. Sydän ihan läpättää särkyneensydämen kuvastasi. Järvi tasaa lämpöä, ei iske keväthallat mökillesi ja syksyllä järven lämpö jatkaa kesää, kasvuvyöhykettä nostaen. Tulvakesästä 2012 itsekin savirannassa kärsineenä ymmärrän savisen, kostean paikan pulman, luonnonkesveille nappipaikka. Rentukkaa, kurjenmiekkoja, siperiankurjenpolvea, kurjenpolvia ja kotkansiipisaniaisia siellä näkisin.
Voi kiitoksia vaan kovasti! Tuo kasvuvyöhyke on kyllä jännä juttu. Itse ajattelen tuon enemmänkin V-vyöhykkeenä. Taimitarhallekin oli laitettu mökkipaikkakunnalta kotoisin olevan omenapuulajikkeen vyöhykkeeksi V. Ja vieressä on tosiaan järvi ja kaikkea. Mutta kun virallisesti VI-vyöhykkeellä ollaan niin ollaan sitten!
Onpahan muuten kerrankin kuntosali, josta ei malttaisi pysyä poissa! Minä en onneksi mitään muotopuutarhaa havittelekaan, tykkään luonnonkasveista kovasti. Ajattelin laittaa yhden paraatipenkin, jossa on maan suhteen vähän vaativampia kasveja (niinhän minä nyt sanon, mutta varmaan nälkä kasvaa syödessä). Juuri nuo luettelemasi kasvit olisivatkin varmaan nappivalintoja meidän rantaan! Siellä kasvaa jo luonnostaan mm. mesiangervoa, se saa myös jäädä, jos saan sen jotenkin näppärästi erotettua heinistä.
Taas piti vähän penkoa kuvia, kun ei vielä paikanpäälle pääse!
Äitini taloyhtiön pihasta remontin tieltä pelastettu pikkusydän iskettiin kannon kylkeen "oikeaa" paikkaa odottamaan. Sepä viihtyi tuossa kuitenkin yllättävän hyvin, viime kesä oli sen toinen mökkikesä ja se kukki kuin viimeistä päivää pitkälle syksyyn. Vadin asukkaat tuossa myöskin odottelevat kunnollista sijoituspaikkaa. Oikean alakulman mustikanvarvut pitävät nekin kantoa kaverinaan. Taka-alalla heinät ovat vallanneet vanhan metsänpohjan, mutta pikkusydämiä ne eivät vielä ole päässeet hätyyttelemään.
(Ensi kesänä pitää yrittää kuvailla vähän paremmalla kameralla!)
Pikkusydänten kotikanto hukkuu maisemaan (onpas muuten pimeä päivä). No, tuosta lähdetään penkkiä laajentamaan kun ehditään. Pihlaja näytti jo menetetyltä tapaukselta, mutta se säästettiin, koska se oli äidilleni tärkeä. Pari kesää sitten pikkusydänten paikalta kaadettiin korkea mänty, ja pihlaja onkin sen jälkeen virkistynyt hitaasti mutta varmasti. Linnunpöntössäkin oli jälleen kovasti elämää. Pihlajan juurelle on päässyt myös pikkuinen alppikärhö, mutta se on kuvassa vielä niin minikokoinen ettei sitä erota. Leinikkien keltaiset pisteet ne vaan loistavat…
On tässä kyllä työmaata!
Mukavan oloinen paikka sinulla on, ja ilmeisesti kivan kokoinenkin Työsarkaa toki riittää, mutta eihän kaikkea tarvitse yhtenä kesänä yrittääkään tehdä. Pikkuhiljaa…
Eikös olekin kivaa suunnitella tulevia kukkapenkkejä ja muuta pihaa
Kiitos! Vielä ei näytä miltään muulta kuin viidakolta, mutta eiköhän se tästä. Temmellyskenttää tuolla on 2500 neliön verran. 500 neliön lisä tonttiin on tullut ihan hiljattain, kun jokunen vuosi sitten lunastettiin vesijättömaat. Rantaviiva on siis joskus ollut aika paljon lähempänä.
Jostain on pakko töitä karsia, joten nyt pitää keskittyä erityisesti tuohon rantaryteikköön ja mökin välittömään läheisyyteen. Tontin pohjoispuoli on luonnontilaista metsikköä ja saa sellaisena pysyäkin. Onpahan puustoa suojaamassa pohjoistuulilta, ja minun mielestäni mökillä pitää olla myös luontoa lähellä. Meillä on itsellä itäranta, mutta kun täällä melkein niemennokassa ollaan niin myös pohjoistuuli puhaltaa järveltä päin, vaikka onkin naapurin piha välissä.
Suunnittelu tässä hommassa onkin hauskinta! =) Jos hyvin suunniteltu olisi puoliksi tehty, niin olisi meidänkin pihassa aika paljon keskeneräisiä töitä. Varsinkin kun kotona kerrostalossa minulla ei ole edes parveketta, saa purkaa kaiken ylimääräisen tarmonsa tuohon mökkitonttiin.