ihailen tuota keinutelinettänne - oletko rakentanut sen itse? Jos olet, niin mahtaisitko viitsiä antaa jonkinlaisia vinkkejä siitä miten sen olet tehnyt? Tai jos olet ostanut telineen jostain, niin kaikki tieto siihenkin suuntaan otetaan kyllä kiitollisena vastaan.
Meidän oli tarkoitus kiinnittää vauvakeinu pihakoivun oksaan, mutta nyt näyttää siltä että oksat ovat liian kaltevia moiseen tarkoitukseen. Vai olisiko täällä kukaan saanut keinua onnistuneesti kiinnitettyä ja keinumaan tasaisesti siten että köydet ovat oksan kulmasta johtuen eri mittaiset? Vai meneekö painopiste väkisinkin vinksin vonksin, niin kuin epäilen?
Kaunista kesää kaikille ja kiitos mahdollisista vastauksista!
Köysirata ei ole rakennus mutta lapsille semmoinen taas tehtiin. Köysi vinssillä sopivaan turvalliseen paikkaan, tässä 20 m ja pylpyrällä liitettiin käsikahva kirveenvarresta, juniorin painon kestää mutta isompi nuoriso marmattaa ja tahtoo mukaan. Käsivoima karttuu ja huonompikin ruoka maistuu.... Turvatarkastus tehtiin, pajunvesat vedettiin juurineen pos laskeutumispaikasta ja tossut ovat pakolliset, kypäräpakkoa harkitaan....
Itsehän minä sen olen tehnyt. Runkona on 50x125 lankkua, jotka on sahattu viistoon päistään, ja yläorrelle on lovettu ura. Nämä A:t on sitten naulattu yläosasta naulalevyillä toisiinsa kiinni. Maahan on upotettu lähes metrin mittaiset teräkset, jotka on valettu noin 60-70kg betonimöykkyyn. Runko on sitten verhoiltu painekyllästetyllä laudalla. "Aat" siten, että lauta tulee noin 2 senttiä lankkua ulommas. Myös yläorren ylä ja alapuolella on samaista lautaa. Yläorren pituus on 2800 ja Aan korkeus muistaakseni 2200mm.
Kasaamista varten tein telineen (mulla ei koskaan ole apumiestä ), jossa sain koko hökötyksen kasattua suoraan oikeisiin kulmiin jne. Sitten nostelin tassut vaateriin, kaivoin kuopat betonille, valoin betonin ja laitoin raudat paikoilleen. Köysi on biltemasta, kuten myös ne renkaat siellä yläpäässä. Biltemassa on (silloin kun on) sellaiset trapetsikoukut, jotka sopinevat tarkoitukseen vielä paremmin.
Rakennelma lapsille tämäkin ja aika hauska sekä hyödyllinen. Ostakaa marketista läpimitaltaan suurin piirtein 15-senttinen pallo, pujottakaa se joutilaaseen froteesukkaan. Sitten vain pingotatatte vahvan langan kahden puun välille ja ripustatte pallon roikkumaan narusta siihen lankaan. Lapsista on hauskaa moksia sitä nyrkillä. Voi sitä lyödä puusta tehdyllä sopivan kokoisella mailallakin, mutta yksinpelinä, ettei osu maila toisen ottaan.
Köysiradan ohje on noussut joutilaisuudesta, linkkiä lieneekö edes. Jossakin puuhamaassa lapset ihastuivat köysirataan, joten sovellutus tehtiin siitä mitä mökiltä löytyi....
Oleelliset osat ovat riittävän paksu köysi, 20 m pitkä (mökillä sattui olemaan iso rulla veneköysien tekoa varten hankittuna), rautakaupasta löytyi 10 € KÖYSIPYLPYRÄ, köyteen sopiva 50 mm alumiinivavistettu (ei löytynyt netistä kuvaa) ja vinssi/köysitalja (mikä lie-näitten työkalujen nimet ovat kiummallisia...) ja jokin lkoroke lähtöpuuhun kiipeämistä varten - ellei satu maastosta löytymään sopivaa korkeuseroa paikaksi
* Kuvassa on köysi ja pylpyrä, kuistilla mallattu mutta köyttä ei ole pujetettu kuvassa rullan läpi
Köysi pujotettiinan köysipylpyrän läpi, kulkee siis rullan kautta köyttä pitkin - ei tipu pois ja luistaa hyvin. Meillä vietiin poika liiteriin ja kokeiltiin kädensijaksi kaikkea mitä löytyi: kirveen vanha puuvarsi poikittain tuntui sopivalta näppiin, porattiin reikä kumpaakin päähän ja narulla kiinnitettiin köysipylpyrän lenkiin roikkumaan.
Sopivat puut oli katsottu valmiiksi ja ylempään puuhun solmittiin lujalla solmulla köysilenkki kiinni (siansorkka solmulla luulisin) ja alempaan ( 2,5 - 3 m korkeusero) puuhun vedettiin vinssin avulla mahdottoman tiukalle. Koelaskuja tehtiin ilman laskijaa, palautusnaru sidottiin laskukapulaan kiinni ja sillä vedetään lähtöpaikalle takaisin. Stoppari laitettiin köyteen, ettei laskijan otsa kopsahda koivunkylkeen.
- ratkaisematta on miten nuoret 20 v ikäiset saadaan mukaan laskemaan, rantakoivu ei estä heidän panoaan (kyllähän puut kasvaa.....) jotain venepoijua veteen ja laskua korkealta kalliolta syvään veteen suunnitellaan, taitavat paremmin itse keksiä
Tuo köysirata olis aika makea. Itsekkin pienenä, ja nyt vielä vanhempanakin olen tuollaisesta haaveillut. Keksis vaan mihin tollasen kyhää. Poikien huoneen ikkunasta suoraan leikkimökkiin
Täytyy muuten tuolta aiemmasta Valtsun tekstistä vielä nostaa esiin tuo kaunis ajatus: Kun lapset liikkuu niin huononpikin ruoka maistuu! Siinä sitä ajatusta, tuo on jo kertakaikkiaan taidetta.
Ei siis ole tuottamaton sijoitus rakennella näitä rekkuleita lapsille.
Mahtavia mökkejä. Meille tuli tähän pihaan puolivahingossa aikas epämiellyttävän näköiset lasten rakennelmat, mutta hyvinpä ne kirkkaan punaiset muovihässäkätkin kelpaavat leikkeihin, vaikka niissä ei oma silmä lepääkään.
Edellisellä pihallamme suunnittelimme kahden vanhan haavan väliin leikkisysteemiä. Siten että toisen runkoon parin metrin korkeuteen tulisi tikapuut ja maja, ja siitä lähtisi köysisilta toiseen haapaan noin neljän metrin päähän, ja siellä olisi samalla korkeudella tähystystorni. No, muutimme pois ja se jäi pohdinta-asteelle, ja nykyisellä pihalla ei ole isoja puita joihin noin hienoa tsydeemiä voisi miettiä. Mutta eiköhän tähänkin jotain tule. Hiekkalaatikon reunat on pystyyn laitettuja männyn rungon pätkiä, ne on jo sinällään lasten mieleen, kiipeilevät niiden päällä (ovat eri tasossa kaikki) ja pitävät niillä tavaroitaan ym.
Laittaisitko MerJL kuvan hiekkalaatikostanne, kuulostaa kivalta. Omat lapset eivät enää hiekkalaatikkoa kaipaa, mutta mukavaa silti katsella näitäkin juttuja.
Meidän lapsille tehtiin "hiekkalaatikko" tai paremminkin hiekkapohjainen leikkialue, jossa on myös keinut ja reunalla leikkimökki. Kokoa sillä on runsaat 5 x 10 m. Siinä on tilaa useammalle lapselle ja leikille yhtä aikaa. Mukavasti lapset siinä näyttävät viihtyvänkin.
Vierestä alkaa metsä ja usein leikit levittyykin metsän puolellekin. Leikkimökissä on "lemmikkieläinten hoitola", jossa hoidokkeina on kaadettujen puiden kuoren alta kerättyjä lihavia toukkia. Äitiä inhottaa, mutta hoitajat hellivät hoidokkejaan innokaasti.
Pojat on 9 ja 14, viime vuonna aloittivat, paarmainvaasio heinäkuussa keskeytti majanrakennustouhut. Tänä vuonna valmistui ja nyt on aloitettu sisustusta. Penkit tehtiin renkaanpuolikkaista. Ei sada poikien majaan vettä, pitänee hommata pojille joku patterivalo, että näkevät siellä majassaan touhuta. On siellä kuusten alla ja majassa sen verran pimiää.
Huvitti minua kun pojat arastellen kysyivät, että tohtiiko niitä pajuja käyttää. Pelkäsivät pojat, että pajut loppuvat meidän tontilta. Luvattiin pojille, että ei paju lopu. Ihan niin paljon saa kuin haluaa käyttää. Ei enää edes huomaa, mistä sitä pajua on pätkitty.
On tosi kiva maja! Wautsi vau. Tuohon on tarvinnut hakea ihan älytön määrä pajuja! Taitavia poikia ja viitseliäitä. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki.
), jossa sain koko hökötyksen kasattua suoraan oikeisiin kulmiin jne. Sitten nostelin tassut vaateriin, kaivoin kuopat betonille, valoin betonin ja laitoin raudat paikoilleen. Köysi on biltemasta, kuten myös ne renkaat siellä yläpäässä. Biltemassa on (silloin kun on) sellaiset trapetsikoukut, jotka sopinevat tarkoitukseen vielä paremmin.
