Viherpihalehdessä, tuossa uusimmassa oli juttua miten lasten mielestä "pienikin hoitamaton alue luontoa" on mieluinen leikkipaikka. Jaha, minä tuumasin, ehkä näin.
Olen aivan hermostuneena tuputtanut meidän pojille ikänsä mukaan majanrakentamista itse ensin puutarhaan. Kaksikerroksinen maja piti purkaa hengenvaarallisena ja jäivät sitä ennen kiinni kun maalasivat sitä maalilla, jota ohensivat pissaten maalipurkkiin (naapurin poika oli mukana). (Muistan miten pesimme tätä aina niin hyvinvaatettua poikaa vesiletkulla ulkona ensin).
Sen jälkeen majatyömaa siirtyi vanhaan valettuun lantalaan, joka on nykyisin meillä lautavarastona. Sen pelin vihelsin poikki vuosi sitten keväällä, kun jätelautaa oli muodostunut traktorin viljakärryllinen. Katsoin kustannusten nousevan korkeiksi sen tyypin rakentamiselle.
Nyt olen yrittänyt innostaa poikia jokirannan kalakämpälle, joka on kaksihuoneinen, pellikattoinen pikkuinen mökki. Siinä on jopa ikkunat ja se sijaitsee lähdelammen vieressä, ison kuusen alla. Luulisi sen olevan mahtava paikka mutta ei. Sen sijainti on kuulemma "kaukana", 150 metriä kotoa, joten tulkitsen sen niin että siellä joko pelottaa tai sitten vaativat katkeamatonta huomiota ja ihailua yhä vielä toimilleen. Tuntuu että naapurin pikkupojat ihannoivat kalakämppää ja pitävät meidän poikia omituisina kun ei kelpaa. Ovat nyt 12 - 14 vuotiaita. Kenties vielä innostuvat, varsinkin jos menen mukaan alkusomistamaan paikkaa. Pari vanhaa mattoa ja jotain patjaa sänkyihin niin luulisi innostavan.
Kiikut ja keinut on laitettu meillä puiden oksiin, koska pihassa vanhoja puita on. Kaiken kaikkiaan olen ajatellut että lapsille on parempi tehdä itse kulloisen kykynsä mukaan koska se oli mielestäni kaikkein parasta kun itse olin lapsi.
Toki siinä on vaarana pikku tapaturmat mutta niistäkin oppii. Liiaksi pumpulissa ja valmiiksi rakennetussa ympäristössä on mielestäni tylsempää kuin hiukan villimmässä, mahdollisuuksia ja värkkejä tarjoavassa paikassa. Niin tytöille kuin pojille.
Lasten rakennelmat ehkä näyttävät pahalta puutarhassa ensin mutta paranevat hurjasti aikaa myöden. Ja täytyy antaa tilaa myös epäonnistumisille että virheistään voisi oppia. Jos naapureita haittaa niin voisi tehdä lasten puuhamaan jonka ympärillä on vaikka nopeakasvuista aitaa 
Nykyään juniori rakentaa oikeastaan jo mitä tahtoo, ja vanhempi poika hoitelee kaiken missä tarvitaan voimaa ja isoja koneita. Eivät he olisi oppineet muuten kuin sillä että on annettu tehdä, vaikka epäonnistumisienkin kautta.
Lapsille on myös ihan "oikeakin" leikkimökki eli ihan fiilisten mukaan sitten saavat leikkiä missä milloinkin huvittaa.
