No sinnehän minäkin 
Amaryllis "Donau" ilahduttaa kukillaan:
Jatkan tätä yksinpuheluani amarylliksistä. Nyt "Lady Jane" avasi kukkansa. Se olikin erikoinen, kun yhdestä kukkavanasta avautui vain yksi kukka, mutta minusta sen kerrottu kauneus kyllä korvaa määrän.
Marjabee, ai kun ihanaa!!!!
Etsiessäni vapuksi ilmapallopussia keittiön yläkaapeista, näin ylähyllyllä amarylliksen, jossa oli parisenttinen uusi valkoinen kasvu. Nyt alut ovat vihreitä ja nostin kasvin parempaan valoon.
Nyt on vuorostaan kukassa tämmöinen jalokivi... Amaryllis "Jewel":
Onpas jännännäköinen tämä MarjaBeen "jalokivi" - on hieno kun mikä! 
Minulta amaryllisten kukinta on tältä keväältä nyt jo ohitse. Talvetus onnistui 100% eli kaikki talvetetut amaryllikset kehittivät nuput ja kukkivat. Kukkavarsia oli 1-3 riippuen lajikkeesta. Nyt sitten kastellaan ja lannoitetaan syksyyn asti, jotta lataavat sipuleihinsa taas poweria ensi kevättä varten.
Fitfiuu, mikä amaryllis! Mistä tuollaisia mahtaa saada?
Mun oma valkoinen ´Christmas Gift´ se vain tuntuu edelleen uinuvan sikeästi. Outo tapaus. Vaikka sipuli on kaikin puolin kunnossa olevan tuntuinen, kiinteä ja pullea. Pakko kohta istuttaa se uudelleen ja kastella, jos vaikka heräisi. Viimeinen punaiseni alkaa juuri availla nuppuaan.
Pakko laittaa vielä kuva tuosta Jewelistä, nyt on meinaan useampi kukkanen auki:
Täytyy todeta että se on upea, vaikka itse sanonkin...
Ja noita ihanuuksia saa vaikka Exotic Gardenilta tai himpun verran edullisemmin Verbergheniltä.
Tässä kuva pääsiäisen aikoihin kukkineesta amarylliksestä ja alla siemenet jotka keräsin tänä aamuna.
Onko kukaan kokeillut kasvattaa amaryllistä siemenistä? Onnistuiiteko?
Noita siemeniä on kyllä hiukan enemmänkin kuin nuo kuvassa olevat. Jos kiinnostaa laita yv.
Pikku-Malla, minä olen laittanut noita siemeniä multaan ja saanut amaryllisvauvoja... Niissä on jo ihan pienet sipulit, mutta kukkimiseen varmaan menee useampi vuosi. Ja noilla siementaimilla ei pidetä lepoaikaa vaan kastellaan ja lannoitellaan ihan ympärivuoden. Kannattaa kokeilla, nopeasti itävät tuoreina.
Kiitos MarjaBee. Laitankin heti multaan ja sitten vaan odotellaan.
Nyt alkamassa kukkimaan tällainen vihreä kevätamaryllis.
Ja tässä toisessa on kaksi kukkavanaa.
Minä sain tuommoisen anopilta, enkä tiedä mitä sille pitäisi tehdä. Kertokaas neuvoja, eli millaiseen paikkaan ja miten syvään se pitäisi istuttaa se sipuli? Mihin aikaan se syksyllä nostetaan pois maasta ja kuinka kauan sen pitää siellä pimeässä olla? Pitääkö pimeässä olla viileä, vai riittääkö pimeä lämmin vaatehuone?
Istuta amaryllis ruukkuun niin että sipulin kärki jää reilusti näkyviin. (Ehkä noin 3/4-osaa sipulista siis mullan alle). Minä en noita nosta ruukusta pois lainkaan, jossain vaiheessa loppukesästä vain lopetan kastelun ja annan lehtien lakastua. Huoneenlämmössä olen pitänyt koko ajan.
Nyt kukkii tämä punainen kevätamaryllis.
Nanikka, jos tarkoitat tuota ylempää kirjavaa Hippeastrum Papiliota, niin sitä hoidetaan kuten kliiviaa. Papilio ei pidä lehdetöntä lepokautta, vaan sitä kastellaan hieman myös talvella. Itselläni on ollut sellainen jo 3 vuotta ja vuosi sitten se kukki, tänä vuonna ei, koska talven ja syksyn hoito on ollut huonoa.
Eiku mä tarkotin, että sain Amarylliksen. Jonkun semmoisen, jonka anoppi on jouluksi ostanut. Kiikutti sen mulle ja sanoi, että tyrkkää maahan ja nosta syksyllä pois.
Niin, että jos minä sen hautaan kolme varttia maahan ja unohdan sen siihen syyskuulle asti ja sitten kiikutan johkin pimeään sisälle, niin koskas se tarvii pois tuoda sieltä, että se jouluksi olisi sitten kukassa?
En minä kyllä itse asiassa tiedä, onko se edes amaryllis. Anoppi sanoi niin, ja minä uskoin.
nanikka, tapoja on kai monia, itse käytän mummoni neuvomaa tapaa: amaryllis laitetaan pohjareiälliseen ruukkuun, ruukku täytetään palaneella hevosenpaksalla/kompostilla niin että reilut 3/4 sipulista on piilossa. Tämä siksi jotta sipuli saa energiaa. Ruukku laitetaan puun, pensaan tms. juurelle jotta saa varjoa, kastellaan silloin tällöin. Kivi tms ruukun alle. Nostetaan pois syksyllä ennen pakkasia.
Äiti taas hautaa sipulit kasvimaan laidalle hevosenpaksaan, vain kaula jää näkyviin. Ja syksyllä sitten etsii missä ne taas olikaan