Kävin läpi kuvasi. Todella ihanan tunnelmallinen pihapiiri. Nuo vanhat omenapuut on todella kauniita. Olet varmaan onnellinen kun saat asua siellä lastesi kanssa ja muokata puutarhaa itsesi näköiseksi.
Itse jouduin viettämään vuodet lasten (4) kanssa eri kerrostalokodeissa. Mutta se oli oma valintani, sillä halusin olla kotona lasten kanssa. Nyt olen päässyt viettämään “mummonpäiviä” omaan taloon ja ennenkaikkea saanut oman puuhamaan.
Myöhäiset kiitokset tervetulotoivotuksista.
Tiufti, nuo laatikot mies kyhäsi ekana kesänä jätelaudoista.
Meillä oli vanhasta pihasta tavaroiden ja puiden alla maata vasten suojana olleita "lavoja" siis sellaisia puisia. Niitä emme täällä tarvinneet niin paljon joten huonoimmat hajotettiin ja niistä ehjät osat käytettiin noihin potagerin laatikoihin.
Ne on aivan loistavat. Itse alunperin jo vanhassa pihassa halusin laatikon ettei koirat koe mielitekoja pomppia yrttimaalla tai pissiä salaatteihin 
Nykyisessä pihassa tuo nurkka on selvästi painunut muuhun osaan nähden ja siten nuo laatikot toimii hyvin siellä kun niin paljon maata ei ollut heti kättelyssä että voisi täyttää tasaiseksi. Myöhemmin se on pikkuhiljaa kohonnut se maanpintakin. Kasvihuoneen kaivuun ja kompostoinnin myötä.
Suuri vanha puu on rungoltaan todella hieno. Kyseessä on hopeasalava-alias hopeapaju.
Latvus on hirveä reuhka, joka putoaa niskaan hetkellä millä hyvänsä! Ikäväksemme puu on kallellaan naapuriin ja sen latvuksen siivoaminen tarvitsee kiipeiluintoista apuria. Minä kernaasti kertoisin mistä leikataan-se joku MUU saisi kiivetä puuhun. Kaksi talvea ja syysmyrskyt on selvitty eteenpäin ja vieläkään en ole saanut aikaiseksi…Tällä tontilla on itseasiassa joskus ollut aivan hirveästi puita, ollakseen kuitenkin melko pieni tontti. Tämä on kaikkiaan sellaista vanhaa asuinaluetta jossa on säästetty paljon puustoa aikanaan rakentaessa ja myös istutettu ahkerasti vuosia sitten. Suuria puita on kaadettu meitä ennen ja meidän aikana ihan siksi että ne eivät enää ole mahtuneet kasvamaan tai ovat sairastuneet/kuolleet. Silti vielä vehreyttä piisaa.
Nautin todella, kun ei tarvitse keskittyä puiden istuttamiseen vaan lähinnä pensaatkin on niin suuria että niitä pitää siivota etteivät täytä koko pihaa. Voin keskittyä kukkiin/yrtteihin ja kaikkeen hömppäilyyn :) Siemeniä ja kukkataimia saa paljon enemmän samalla rahalla kuin vaikka puuntaimia!!
EveliinaKK, :) Kyllä nautin pihastamme todella. Muukin perhe nauttii.
Rehellisesti täytyy sanoa että yli 10 v. sitten en vielä uskonut tämän olevan mahdollista. Haaveet kuitenkin kantoivat. Asioilla on tapana järjestyä. Toki uhraamme sellaista mitä joku toinen ei uhraisi. Muut tekevät Thaimaan matkoja, me emme.
Kukin elää tavallaan. Ihana että olet päässyt sinäkin nauttimaan omasta pihasta. Ajattele että voit tarjota lapsillesi ja lapsenlapsillesi nyt ihanaa mummolaelämää :)
Tuulia-tuulle mirrinminttu kesältä 2009. Tämä on kasvanut siis paikassa jossa sai puolen kesää (valmis taimi) rehottaa ihan yksin kuin kuningas ennen kuiden kasvien kilpailua. Jos se kasvaisi reunassa olisi mielestäni kuin laittamassasi kuvassa.
Todella kauniit leijonankidat. Minä onnistuin jotenkin sössimään ne jo elämäni ensimmäisessä kokeilussa ja mielsin ne vaikeiksi. Sen jälkeen en ole kokeillut. =D
Hieno idea laittaa kasvimaa laatikoihin. Selkäystävällinen ja helppo hoitaa. Saa tosiaan olla myös rauhassa koirilta ja lapsilta. Multakin on helpompi vaihtaa, jos tulee jotain pöpöä. Maa on varmaan myös aikaisemmin lämmin.
Leijonankidat olen minäkin jotenkin mieltänyt vaikeiksi ja viime kesänä ainakin olivat yhtä helpot kuin kehäkukat. Keväällä ripaustin siemenet penkkiin ja syksyllä nyhdin viimeiset pakkasten tultua. Helpommaksi ei kyllä puutarhan hoito voi tulla 
Nuo kasvimaalaatikot on kyllä vertaansa vailla. Lisää niitä suunnitelmissa.
Hei,unohdin kysyä mikä pinkki ihanuus kasvaa Tervetuloruukussa Keijunkukan ja muratin kanssa?
Pinkki syysvuokko. Haaveenani on löytää valkoisia syysvuokkoja ja tuon ostin paremman puutteessa kun se sopi mielestäni niin hyvin keijunkukan lehtiin.
Kiitos tiedosta, se sopii siihen tosi hyvin. On hyvin kaunis yhdistelmä.
Tässä kesällä 2008 perustettu kukkamaa. Maanpintaa peittämään kylvin kesäkurpitsaa, koristekurpitsoita ja krassia. Heinäseipäisiin nousee humala kovaa vauhtia...
Tässä sama penkki edestä alkukesästä.
Loppukesällä kun kukinta oli hiipumaan päin...
Kesällä 08, kompostikehikot oli juuri tyhjennetty, korjattu ja siirretty joten reunalle laitoin mustasilmasusannan kiipeilemään. Runkopatjan jouset kierrätin kiipeilytueksi kasveille.
Ompas kaunis komposti-alue:)
2009 saman kompostin päällä kasvoi kesäkurpitsaa ja talvikurpitsaa. Tosin jälkimmäisiä ehdimme saada vain yhden (kuva halloweenkurpitsasta muutama sivu taaksepäin) kun kylvin siemenet laiskuuttani vasta joskus kesäkuussa.
Juu tuo runkopatja on todella kätevä. Olen nähnyt jossain sisustuslehdissä moisia jopa olohuoneen seinällä!
Itselläni idea lähti siitä että meillä oli muilta jäänyt vanha patja, jonka suojasimme puutteellisesti ison remontin ajaksi ja se suorastaan imi tiili/betoni/laastipölyä itsensä täyteen.
Käsin miesten nostaa sen pihalle ja siellä sitten mieheni kanssa sen eräänä keväisenä päivänä purimme sen aivan atomeiksi.
Puuosat mies jatkojalosti, ja minä nuo jousiosat ja kuitukankaan jota sisällä oli (loistava materiaali paikkaan jossa halusin eroon juuririkkakasveista). Lopulta patjasta ei jäänyt kuin ohut kangaskerros, likainen ja pölyinen vuosien käytöstä joka meni roskiin.
Kuutamo, meillä tuo komposti näkyy suoraan olohuoneeseen eli ihan senkin vuoksi haluan että se on ilo silmälle-toki muutenkin.
Kätevää on se että kaikkien napureiden kompostit ovat tuossa nurkassa tonttia. Toisaalta monet vieraat luulevat että meillä on 8 kompostikehikkoa 
Kun ne etenkin alkukeväästä näkyvät kaikki ennen lehtien puhkeamista ja kesän vehreyttä.
Heinäkuun alussa 2008. Jalopähkämö oli parhaimmillaan.
Tässä sama pähkämö yhtä päivää vajaa vuosi myöhemmin! Kuvan otin siksi että hiirenvirnat niin kauniisti kukkivat penkin toisessa päädyssä. Tasan vuosi aikaisemmin pähkämöt olivat tosiaan upeimmillaan ja nyt vasta aloittelemassa kukintaa. Paljon eroa vuosissa.
Oi sanoi siili, olen onnellinen siili Löysin nimittäin täältä minulle omistetun kuvan. Kiitos,hyvännäköistä mirrinminttua! Toivottavasti se on poikinut ahkerasti, että voisin keväällä saada kasvattipienokaisia. Eiköhän täältä tiluksilta jotain löytyisi vastineeksikin.
Ainakin annoin mirrinmintun olla ihan rauhassa enkä syksylläkään kuopsutellut sen luota sipulikukkineni joten toivossa on hyvä elää
Äitienpäivälahja itselleni :) ''Jan Fopma''