Unohdin sanoa, että tosi hauska idea tuo jousipatjan sisus kompostilla. Tulee aina hyvä fiilis, kun itse tai joku muu keksii hyötykäyttöä romulle.
Todellakin jousipatjat jatkokäyttöön, mainiota.
Siinä oli tuolla aikaisemmin noita humaloita heinäseipäissä, mitenkäs ne riitti heille kiipeilyalustaksi? Ajattelin vain omani siirtää, tai ainakin jakaa, mutta en oikein tiedä miten ne kasvavat normaalioloissa. Tällä yksilöllä on nimittäin juuret varmaan siellä vieressä olevassa likakaivossa sisällä, ja se kyllä kiipeäisi kuuden metrin korkeuteen katolle jos pääsisi, seiväs vaan on aina loppunut yläkerran ikkunoiden kohdalla, siitä se suunnistaa sivulle ja alaspäin ja kietoutuu kriikunapuuhun, ja kaikkeen mahdolliseen, vaikka viime kesänä laitettiin sille toinenkin seiväs, eikä se ole edes ehtinyt moneen vuoteen tekemään käpyjä. Ei ole edes mitenkään kaunis näky, kun siellä seipään nokassa on sellainen suuri köynnöstakkupallo.
Niin, että näyttivät kovasti sieviltä niissä heinäseipäissä. Juuri siltä kuin pitääkin.
Niinpä R&T,hyvä systeemi! Täälläkin on kompostit keskitetty yhteen nurkkaan naapurien kanssa.
Niinpä kuutamo.
Kreeta-Eulaalialle: heinäseipäät riittivät kaksi kesää humalalle (istutin humalan siis kesällä 2008)
Ekana kesänä seipäiden välissä oli köysi jota pitkin se kauniisti kiipeili.
Talveksi nostimme seipäät vajaan suojaan.
Viime kesänä en löytänyt köyttä mistään ajoissa ja ohjailin vain humalaa sitten ees taas seipäälle ja loppusyksystä se olikin aikamoinen…kaivan kuvan jostain tänne.
Haaveeni on että kun kasvihuone valmistuu siihen liitetään paksummat tolpat ikäänkuin pergolaksi ja nuo humalat kiipeilevät sitten siinä.
Sain vain nuo humalat tutultani ja johonkin ne oli pistettävä kiipeämään kasvihuonetta odotellessa 
Eli kyllähän humalalla on mieletön kasvuvoima ja vauhti.
Sain ekana vuonna tosinaan neljä jakopalaa humalaa.
Kolme istutin noihin seipäisiin.
Yksi niistä kasvoi alunperinkin huonommin eikä talvehtinut.
Yhden itutin ekana vuonna kompostin luokse mutta totesin että sen vauhti kiipeillä on liian hurja enkä ehdi käännellä sitä kun jo kasvaa kompostin sisään ja joukkoon joten viime kesänä siirsin sen tuohon köynnösporttiin KESKEN KESÄÄ. Raakasti vaan pistin versot poikki kun se oli kesäkuun aikana siis ehtinyt jo peittää kompostin alleen.
Kaivoin juurakon ylös ja siirsin. Siinä se lähti samantien uuteen kasvuun.
Olisi hienoa saada perinteinen humalasalko mutta missään ei ole tullut sopivia “tolppia” vastaan
En löytänyt haluamaani kuvaa. Tässä kuva humalasta kesäkuussa 2009. Se on siis istutettu keväällä 2008. Keväällä 2009 kaivoin siitä kolme isoa palaa jaettavaksi taimenvaihtoon. Silti se on jo tuon kokoinen. Vasemmalla puolella samaan aikaan istuettu yksilö, joka ei kumpanakaan kesänä ole villiintynyt ja oikealla puolen tyhjä seiväs, johon siis ensimmäisenä kesänä humala kiipesi vain hiukan ja toisena kesänä ei sitten lainkaan. Eli paljon voi olla eroa.
Tämä parhaiten menestynyt yksilö siis kasvoi kesän aikana moninkertaiseksi tuosta kuvasta. Ohjasin aina vain nuo versojen latvat uudelleen kasvuston sekaan ja se kiemurteli itsensä ympäri rehevänä.
''Princess Diana'' Toinen viime keväisistä äitienpäivälahjoista itselleni :)
Tämä ritarinkannus hurmasi minut keväällä 2008 ja se päätyi puutarhaan.
En kyllä yhtään ihmettele. UPEA!
Kaunis ritarinkannus. Minulla on valkoinen jossa on hiukan mustaa keskellä, mutta noita pitää saada paljon eri värejä. Ovat ne sen verran upeita.
Anteeksi tyhmyyteni, mutta ovatko nuo äitienpäivälahjat kärhöjä? Tahtoo niitä. 
Ai niin ja vielä: Sain jostain jalopähkämön siemeniä ja en tajunnut, että se voi olla noin upean näköinen eli aion laittaa siemenet kasvuun. Saapi nähdä, mitä minulle kasvaa...
Ja vielä 
: timjami on lempimausteeni. Siksikin alussa tulin puutarhakierrokselle, mutta löysin paljon kaunista ja mielenkiintoista katseltavaa.
Kiva että olette viihtyneet “puutarhassani”.
Kyllä nuo kaksi ihanaista äitienpäivälahjaani ovat kärhöjä.
‘Princess Diana’ kellokärhö tai tarhalyhtykärhö (kumpaakin esiintyy tiedoissa ja en ole jaksanut etsiä että mikä on sitten se oikea) Lajikenimellä löytyy helposti ja ‘Jan Fopma’ tiukukärhö.
Tuo jalopähkämö pihassani on kasvanut täällä varmaan vuosikymmeniä. Kahtena keväänä olen siitä ystäville antanut jakotaimia. Paikka jossa kasvaa on tiivis kova rakennusjätemaasavi. Että ei ainakaan vaikeahoitoinen 
Puutarhurin pienet suuret onnen aiheet 
Syyssyrikän kaksi pientä taimea nousi viikkoja sitten. Niitä kävin kurkkimassa muovin alla päivittäin että varmasti ovat hengissä…
Voitte siis uskoa että riemu oli rajaton kun eräänä päivänä useamman viikon odottelun jälkeen purkit olivat täynnä taimia!!!
Olin jo ehtinyt asennoitua siihen että vain 2 pientä tainta iti.
Itävyys% oli lähelle 100-uskoisin. Siemenet olivat niin mikroskooppisia etten niitä kyllä laskenut mutta ei niitä juuri enempää ollut kuin nyt taimia noissa purkeissa.
Pihan ehkä rumin omenapuu 
Valkeakuulas, tuottaa vain niin kauniita ja suuria ja herkullisia omenoita etten voi poiskaan kaataa.
Riipii silmää aina kun katsoo ikkunasta talvella.
Kesällä lehdet peittävät sen virheitä niin hienosti että ei harmita lainkaan.
Lumipeite toi esiin selkeästi vesiversot.
Kuva otettu noin tammi-helmikuussa 2010. Nyt eroa on vain se että puut on sateen puhdistama mutta maassa edelleen kinokset kuin sydäntalvella!
Timjami vietti talven rappusella lumihatun alla.
Taustalla kasvihuoneunelma…
Tervetuloa meille talvella 2010.
Kuva on otettu aivan vuoden vaihteessa kun kuvittelin että lumi katoaa hetkenä minä hyvänsä 
. Lumipeite tuplaantui talven mittaan…
Jotkut kasvattaa komeita viherkasveja-meillä kukkii tänä vuonna kurpitsat!
Laitoin siemeniä itämään talvella ja lähtivät mokomat kasvuun. En hennonnut heittää pois, joten taimet kukkivat kilpaa.
Ihana kevään väri.
Etupiha talvella.
Etupiha kesällä 09 ennen muutostöitä.
Hiukan eri kuvakulmasta-syksyllä 09, muutostöiden jälkeen.
Kuvaa toki muuttaa myös se että kesäkukkia on siivottu jo pois, se oli helppoa tehdä polun rakentamisen yhteydessä.
Piha nyt. Kevät 2010.