Rusotuomipihlaja, Amelanchier lamarcii

(Pensaat)

Haaveilen etupihamme aidanteeseen korkeimmiksi pensaiksi Rusotuomipihlaja "Härkätien herkkua". Jossakin sanotaan että Härkätien herkku on rusotuomipihlaja, jossakin että se on marjatuomipihlaja, latinalaiset nimetkin tuntuvat menevän monin paikoin iloisesti sekaisin. Olisin kuitenkin kiinnostunut nimenomaan tästä H.herkusta sen punaisen syysvärin ja punaisten, herkullisten marjojen vuoksi.

Olen ymmärtänyt että tuomipihlajat pärjäävät laihoissakin maissa. Tälle H.herkulle suositeltiin kuitenkin parissakin paikassa hyvää puutarhamultaa. Nyt mietityttää, pärjääkö kasvi etupihallamme. Paikka on loiva länsirinne, johon iltapäiväaurinko porottaa aika kuumasti. Tarkoituksena olisi tehdä luiskaan matala penger, johon monilajinen aidanne istutettaisiin. Maa on hiekansekaista multaa eli melkoisen kuumat ja kuivat oltavat olisi tarjolla.

Mitä teen? Kaivanko kunnon istutuskuopat ja täytän ne runsaalla mullalla vai kelpaako paikalla oleva hiekansekainen maa? Vai unohdanko ko. kasvin tyystin ja valitsen jonkin toisen?

Rusotuomipihlaja, Amelanchier lamarckii

on ruusukasvien heimoon ja tuomipihlajien sukuun kuuluva pensas, joka on luultavasti lähtöisin Kanadasta. Lajia viljellään usein koristekasvina puutarhoissa. Se myös risteytyy helposti läheisen sukulaisensa ruotsintuomipihlajan kanssa.
Rusotuomipihlaja on 2–3 metrin korkuinen pensas tai pieni puu jolla on voimakas punainen syysväritys. Se kukkii runsaasti, pienin valkoisin kukin toukokuun loppupuolella. Punamustat marjat kypsyvät heinä-elokuussa ja ovat syötäviä.

Linnut pitävät marjoista, joten jos marjoja halutaan ottaa hyötykäyttöön, pensas kannattaa verkottaa marjojen muodostumisen aikaan heinä-elokuussa. Rusotuomipihlaja ei kaipaa leikkausta, mutta kestää sitä hyvin.

“Härkätien Herkku” -rusotuomipihlaja on kotimaista kantaa, joka on tarinan mukaan löydetty Hämeen Härkätien varrelta

Aurinkoinen / Puolivarjo. Vyöhyke I - III