Viime helmikuuhun asti meitä palveli nelijalkainen kaikkiruokainen pikakompostori, joka piti huolen siitä, ettei mitään syötäväksi kelpaavaa tarvinnut heittää pois. Lemmikkimme poismeno havahdutti meidät huomaamaan, miten paljon nelihenkinen koiraton perhe tuottaa ruokajätettä: kaikenlaista leivänkannikkaa, juustonjämää, kastikkeenloppua, ynnä muuta, jota puutarhakompostiin ei hiirien vuoksi ole uskallettu viedä. Samaan aikaan tv:ssä kerrottiin kaatopaikkolle kuskattujen biojätteiden synnyttämistä ympäristölle haitallisista metaanikaasuista. Joka kerta roskapussia roskiin viedessäni tunsin syyllisyyttä.
Koska Helsingissä omakotialueilla ei ole erillistä biojätekeräystä järjestetty, päätimme kantaa oman kortemme kekoon ja hankkia jonkinsorttisen ympärivuotisen biokompostorin. Tutkimme eri kompostoimisvaihtoehtoja, kuuntelimme erimerkkisten pikakompostorien käyttäjien kertomuksia, vertasimme hintoja ja päätimme ottaa riskin ja kokeilla uudenlaista jenkeissä kehitettyä sähköllä toimivaa sisäkompostoria, joka edullisuudellaan kilpaili hyvin meillä myytävien hintavien biojätekomppareiden kanssa. Laite tilattiin ja se saapui toukokuun alussa.
Laitteen ideana on, että se lämmittää ja möyhentää kompostia 4 tunnin välein niin, että hapen ja hajottajamikrobien voimalla parissa viikossa tuore jäte muuttuu mullannäköiseksi kuohkeaksi massaksi, joka voidaan turvallisesti kiikuttaa jälkikompostoitumaan puutarhakomppariin. Mitään lisäaineita ei tarvita.
Laitteessa on hajusuodatin ja sitä mainostettiin hajuttomaksi, mikä ei ihan pitänyt paikkaansa. Käynnistysvaiheessa, ensimmäiset pari kolme viikkoa kompostorin läheisyydessä tuntui mieto hapahko haju, joka kuitenkin aikaa myöten on vähentynyt lähes olemattomiin ja muuttunut happamasta miedosti "lannanhajuiseksi". Haju tuntuu vain luukkua avattaessa. (En silti olisi valmis sijoittamaan kompostia keittiöön, vaikka valmistaja tätä ehdottaakin yhtenä sijoitusvaihtoehtona.) Meillä tämä näppäränkokoinen sisäkomppari on sijoitettu kylmäkuistille, lähelle keittiötä. Se on näiden ensimmäisten kokeiluviikkojen aikana tehnyt kompostia parin ämpärillisen verran. Kuivikkeena olemme käyttäneet tavallista sahanpurua, jota tarvitsee laittaa kourallisen verran per täyttö riippuen miten nestepitoista kompostoitava jäte-erä on. Mainoksessa sanottiin, että kompostori pystyy kompostoimaan huimat 55 kiloa kotitalousjätettä kuukaudessa. Eli sen pitäisi pystyä vetämään päivittäin noin runsaan kilon verran tavaraa.
Negatiivisena puolena on sähkönkulutus, 5 kWh kuukaudessa, mikä tietysti on epäekologista. Eli sisäkompostorin käyttö tulee maksamaan meille parisen euroa kuussa. Myös jätteen esikäsittely vaatii hiukan vaivannäköä: pilaantunut omena pitää pilkkoa, banaaninkuoret leikellä palasiksi, hapantunut maito ja liemiruuanjätteet pitää imeyttää sahanpuruun, ja isot leivänkannikat täytyy murentaa pienemmiksi tai pehmentää liottamalla ennen kuin ne voi laittaa kompostiin. Isoja luita, ja luumunkiviä suurempia siemenkotia, eikä sitrushedelmiä ei sinne saa laittaa.
- Nyt reilun kahden kuukauden kokeilun perusteella laite todellakin näyttää toimivan ja pystyvän sisätiloissa tekemään kotitalousjätteistä kompostia parissa viikossa. Hämmästyttävää mutta totta.
Mukavaa kuulla laitteen toimivuudesta sisätiloissa. Itse mietin sellaista, että kun siihen koneeseen laittaa päivittäin uutta tavaraa, niin eihän se kaksi viikkoa tule koskaan kokonaan täyteen. Jos taas ei laita, niin mihin sitten laitat kahden viikon jätteet? Minulla on tapana ajatella kaikki niin monen mutkan kautta, että selitätkö kuinka tuon ongelman ratkaiset.
Kaikkea ne insinöörit keksivät - - tekniikasta en tiedä…
Minun hommani on vain ruokkia kompparia, eli heitellä sinne päivittäin kahvinporot, puuronjämät ja muut tähteet sahanpuruilla höystettynä. Laitteen homma taas on tehdä tähteistä kompostia.
Laite on kaksikerroksinen. Kannen alla yläkerrassa, johon jätteet kipataan, on kaukalo, kampivatkain ja jonkinlainen lämpövastus. Yläkerta kuumentaa ja pitää jätteet ilmavina sekä haihduttaa liian kosteuden.
Siellä mikrobit ahertavat. Tässä vaiheessa (jo vuorokaudessa) keittiöjäte alkaa muuttua väriltään ruskeaksi ja se tiivistyy noin kolmannekseen alkuperäisestä määrästään - kosteus haihtuu.
Alaosassa on luukku ja sen takana ulosvedettävä parvekekukkalaatikon muotoinen kaukalo, jonne raakakompostoitunut massa siirtyy jälkimuhimaan. Laitteessa on merkkivalo, joka kertoo, mitä milloinkin on tehtävä: eli milloin alakaukalon komposti on siinä pisteessä, että kaukalon voi tyhjentää ja kiikuttaa puutarhakomppariin. Tämä tapahtuu noin kahden viikon välein.
Jaah, siis kaksiosainen. No siihen merkkivaloonhan on sitten luottaminen :D. Vieläkin kuitenkin olen sitä mieltä, että siellähän on alakerrassa edellisenkin päiväisiä aineksia, mutta väliäkös toisaalta sillä on, kun kuitenkin menee jatkokompostoitumaan toisaalle. Pääasia että toimii! (mitä ihmettä varten ajattelen kaiken niin monimutkaisesti, pitäisi kai lopettaa tuo vähäinen ajatustyö…)
Komppari hankittiin jenkeistä ko. laitevalmistajalta. Se maksoi muistaakseni jotakuinkin 300 euroa kotiSuomeen toimitettuna. Reilut kolme vuotta on ollut toiminnassa.
Ajatus kyllä kiinnostaa, mutta pikkusen vielä irvistän tuolle hinnalle…ja pitäis markkinoida tolle paremmalle puoliskolle myös… hän kun irvistää sisäkompostorille
Komppa on matkalla, tulee Italiasta. Niillä on siellä tuon ameriikanherkun edustus eikä mene tullia kun on jo valmiiksi eeuun alueella. 292 e kuluinensa kun oli joku tarjous.
Laitatko Paulastiina jotain linkkiä tuosta italialaisesta paikasta, kiinnostaa kovasti. Tyttö on kovasti innoissaan sisäjutusta kun rivarissa ei saa olla omaa ulkokompostia vaan pitää viedä kaupungin bioastiaan joka seisoo parkkiksen vieressä. Toiset ei vielä erota tavallista leipäpussia omenankuorista. Katselin jostain tuota jenkkiä ja yllätyin kun sinne ei saa laittaa sitrushedelmien kuoria eikä sisusta! Kyllä ne tuolla kotimaisessa menee mutta miksi ei sisävehkeessä?
Kaverin perheessä syödään tosi paljon appelsiineja talvella. Hän sanoo appelsiinin kuorten häiritsevän myös Biolanin lämpökompostorin toimintaa. Eivät hajoa yhtä nopeasti kuin muu massa. Meidän kompostorissa niistä ei ole ollut haittaa, kuoria on ollut varmaan suhteessa vähemmän.
Tilasin "lippulaiva"mallin komeroasennusvärkkeineen pääsiäisenä ja eilen se saapui kotiin. Tullia ja alvia meni 82 euroa. Liekö taikasanana tullauksessa ollut sähkötoiminen?
No, otan sen käyttöön vasta joskus syksyllä, luulen (ja tuskinpa asennan sitä keittiöön tai muuallekaan, kylppäri tai autokatos/autotalli ovat vaihtoehtoja, riippuen hajuhaitoista). Siihen saakka saavat B220 ja Globe hoitaa hommat.
Viime talvena Biolan pysyi plussalla vain lämmityskepakon avulla, tulevaisuudessa sille annetaan enää vain varastointitehtävä? On muuten ollut melkoinen pettymys koko pömpeli ja ns. asiakaspalvelu siinä firmassa, ush.
PS. Globe ON hyvä. PPS. Ahdekaunokki: käytätkö NatureMillissä ohjeiden mukaisesti pellettejä ja soodaa? Entä turve jne? Nimim. kompostorinvarustaja
vestra - se kompparin käynnistämisproseduuri kannattaa tehdä ohjeiden mukaan oikeaoppisesti ja käyttää siinä vaiheessa kompparin mukana tullutta soodaa ja pellettejä (sekä oman pihan maa-ainesta ja multaa oikean tyyppisen bakteerikannan aikaansaamiseksi). Tuota soodaa tarvitaan vain alussa happamuudensäätöaineena, tai jos komppari jostakin syystä on pitkään käyttämättä ja se tarttee käynnistää uudelleen. Se, että komppari käynnistää kompostointiprosessin oikealla tavalla takaa, että se jatkossakin toimii ok eikä rupee haisemaan. Nykyisin käytän kuivikkeena kotimaisia pieniä puupellettejä, joita laitan aina kourallisen tai kaksi kompostoitavaa jätelitraa kohden. Aika pian oppii näkemään milloin kuiva-ainetta on liian vähän. Kuiva-aineeksi käynee turvekin, tosin itse en ole sitä kokeillut.
hän kun irvistää 
