Säleikköomenapuu, yleistä asiaa, hoito, leikkaus...
Tämä kuva sopisi myös omenapuiden leikkauksen alle, mutta myös tänne, on ainakin harvinainen, nimitän sitä omituiseksi omenapuuksi. Omenpuun olen leikannut säleikköomenpuun tapaan joka on yleistä lämpimillä seinustoilla. Talossamme ei ole seinää jossa olisi multaa riitaävästi kallion päällä, joten tämä on rankapuu, rajoittaa nurmikon kuusiaidan edustan ístutukset..Siihen olen varttanut monta lajiketta ja hyvänä vuotena omenoita tuleen ihan mukavasti.
Taustan puu on myös harvinainen, rungolliseen puistosyreenin olen varttanu kolme eri väristä jalosyreeniä. 
Tommoiselle omanepuulle olisi käyttöä istutuksia rajaamassa pienessä tilassa. Suuret omenapuut ei oikein mahdu, mutta aamuisin omput omasta puusta ovat ehdoton juttu! Ja tuo on veistoksellinen, nykyaikaiseen rakennettuun ompäristöön nappijuttu kerrassaan. 
Arporaattori, hienoja molemmat!
Kävin viime syksynä Göteborgin Puutarhayhdistyksen puutarhassa ja siellä oli teemana erilaisia keittiöpuutarhoja rakennettu.
Yhden Potagerin reunat kasvoivat sellaista juuri ja juuri polvenkorkuisista leikatuista omenapuista. Niissä oli jo siihen aikaan omenatkin oksissa. Tekisi mieli omaan pihaan moista ruveta kasvattelemaan, mutta tuntuu että vanhassa pihassa muutenkin piisaa hommaa…mieli kun tekisi ensi keväänä varttaa yhteen vanhaan puuhun(jossa omenat ihan onnettomia) jotain maukkaampaa lajiketta ja ja ja nyt vielä kehtasit tuon Syreeni-idean mainita…
arporaattori, löydät omenapuuta koskevan viestisi nyt täältä. Laitoin asiasta hölöäkin tulemaan varmuuden vuoksi 
Oikein, Kassikäpp. Eroaa tavallisesta omenapuun leikkauksesta aika tavalla joten on oma erikoisalueensa. Sai ansaitsemansa paikan täällä
Olisikohan arporaattorilla kuvaa tuosta “omituisesta omenapuusta” lehdellisenä? Miten nuo alaoksat on saatu taipumaan tuollaiseen kulmaan? Tukipuiden avullako?
Minkähän vuoksi tuo vaakasuoraan kasvatettu omppupuu ei menesty täällä pohjoisessa? Niin olen ainakin alan lehdistä lukenut. Sehän olisi täällä kylmimmän talven onnellisesti kinoksen alla ja mikä parasta piilossa jäniksiltä.
Tornionlaakson taimitarhassa on kyllä kokeilussa tämä juttu. Pitääpä seurata, miten puu selviää siellä.
Klikkaaa kuukkelista hakusanaksi säleikköomenapuun leikkaus, sieltä löydät ohjeita muiltakin. Kysyit kuvia, siellä on kuvia Puutarhanetin vaiheilta, vanhalta puolelta. Aloittaessani nimimerkkini vaatimattomasti"JOKU"
Se nimimerkki käsittääkseni muuttuu myös vanhalla puolella jos sen on muuttanut tän uuden pentin aikana. Tällainen usko minulla on.
Otin eilen ja tänään uusia kuvia, oli liian aurinkoistakin. Tämän puun aloitin kokeilumielellä josku 80-luvulla huonosta taimesta joka ei ollut edes kääpiorungolla. Siksi sen kasvu on liian rotevaa. Nyt leikkasin sitä poistaen oksien väliltä oksia tilaa saadakseni ja lyhensin myös liian korkeita haaroja.
Saahan tällaisen alun helposti, nuori puu katkaistaan sopivaan korkeuteen keväällä tai syksyllä ja seuraavana vuotena kaksi parasta versoa sidotaan tukikeppeihin tai naruihin. Sitten saadaan uusia versoja, ylöspäin kasvavista jätetään sopivin välein kasvavia ja liiat poistetaan.
Lopputyö onkin säleikköpuun leikkausta, valitettavasti kehuttu Krannilan kirjakin mainitsee vain pinseerauksen selostamalla sen enempää. Kuukkeloikaa haku " pinching ", nipistys, englanniksi, selviää että uusia versoja lyhennetään nipistämällä kynsillä.
Olen ostanut halvalla aikoinaan vanhoja puutarhakirjoja, niitä on ainakin Viikin maatalouskirjastossa, esim.Olavi Collan, Kodin Hedelmätarha v. 1933, siinä on hyviä piirroksia ja tekstiä, maksoi 60 luvulla 75 markkaa antikasta. 
Eipä ole hyvää lehtivää kuvaa, lehtiä oli liikaakin koska olin varttanut kokeilumielessä tavalliseen runkoon jolloin kasvu oli liian rehevää. Vaakasuoraaan sain ne katkaisemalla huonon taimen lehdettömänä alhaalta, jolloin tapista kasvoi useita versoja,kaksi parasta vastakkaista oksaa sidoin tukikeppiin. Eihän tämä vaadi ohjeita, ajattelua ja hoksnokkaa!
Nyt harvensin oksia ja leikkelin niitä poistaen pikkuoksia, silloin jäljelle jääneille on enmmän tilaa ja valoa. Kesähoitona pitää uusia versoja osin poistaa ja nipistellen sormilla lyhentää eli pinseerata. Vanhoissa kirjoissa on paljon tästäkin tarkempia ohjeita ja piirroksia, Krannilan kirjassa vain mainitaan pinseeraus sitä enempää kuvaamatta. Ostin puutarhakouluaikana 60-luvun alussa alan kirjoja antikvariaateista halvalla, mm Olavi Collan, Kodin hedelmätarha v uodelta1933, siinä on hyvää tekstiä ja kuvia.
Lisätietoa ja kuvia englanniksi saa hakusanalla " pinching" suomeksi nipistely.
Vanhin kirjani on saksankielestä ruotsinnettu T rädgårdsbok, painettu 1800 luvun alussa ja Saksassa kirjoitettu 1700 luvun lopulla, teksti on fraktuuraa. 
Ei ole lehtiä vielä, kukkia on, ei kuitenkaan kaikissa osissa koska tietysti olen varttanut monia lajeja.Vime vuonna runsaasti kukkineet eivät jaksa tänä keväänä. 
mitenkäs projekti edistyy arporaattori ja onkos muilla mitään kokeiluja.
Tästäpä ei ollut paljon keskustelua. Minua kiinnostaisi kokeilla säleikköomenapuuta meidän pienehkölle pihalle. Hieman löysin tietoa googlettamalla, mutta melko vanhoja on kaikki tiedot ja keskustelut mitä löysin.
Onko puutarhamyymälöissä myynnissä erikseen tähän tarkoitukseen sopivia puita? Ilmeisesti piiskataimi olisi fiksuin tapa aloittaa, mutta saako niitä yleisesti mistä/mistään?
Valkea kuulas kiinnostaisi lajina, soveltuukohan tähän tarkoitukseen ja onko siitä olemassa kääpiöivää versiota?