Jos pitäisi kaunein valita, ei syntyisi päätöstä.
Minusta tuo kirjava on kyllä ykkönen.
Tästä kuvakavalkadista innostuneena tänään lähti puutarhamyymälästä mukaan vaaleansininen sammalleimu 
Pitipä taas käydä täällä ihailemassa. En ole kuullutkaan koskaan tuollaisesta kirjavasta sammalleimusta.
Harmittelen kun meidän pihassa ei oikein karuja paikkoja olekaan. Pitäis kai varsin kehitellä sellainen. Onkohan syksy parempi sammalleimun istutusajankohta kuin kevät??
Upeita nuo Raakin leimut, pääsispä pätkimään päitä tuosta kirjavasta, niin olis pian mullakin 
Tässä tämä tyttären sammalleimu, oikeassa paikassa. 
Kun Rusokilta taimenvaihdossa saatu sammalleimu lopetti kukkimisen, nousi mättäästä tälläisiä suloisia neilikan näköisiä pieniä kukkia:
Välke, ketoneilikkahan se on näköjään levinnyt sammalleimun sekaan.
Onnistuisikohan sammalleimun lisääminen pistokkaista myös tässä vaiheessa kasvukautta? Ymmärsin, että paras ajankohta olisi alkukesästä, heti kukinnan jälkeen. Nyt nuo näyttävät yrittävän jo toista kukintaansa tälle kesälle.
Tänä kesänä, em. ajankohtana napsin tusinan verran latvapistokkaita leimumättäistäni, tökkäsin ne multaan kasvamaan ja koitin pitää huolta kastelusta. Vaan oma pikku apurini, 3 v, kitki ne jo kertaalleen rikkaruohoina pois penkistä, enkä sen jälkeen ole enää jaksanut hoivata alkuja yhtä huolella. Eivät näytä kovin hehkeiltä...
Nyt ostin turveruukkuja, jotta pistokkaat saisivat juurtua rauhassa jossain metrin mittaisten apulaisten ulottumattomissa. Kannattaako ottaa uusia alkuja nyt heti, vai täytyykö odotella ensi kesään?
Kyllä pitäisi vielä ehtiä.
Sammalleimusta saa helpoiten lisätaimia, kun odottaa kevääseen ja katselee pihalaattojen välit ja sora-alueet tarkoin läpi. Jostain syystä sammalleimun siemenet itävät hyvin noissa paikoissa.
Kiitos, täytyykin sitten mennä heti napsimaan! Perustimme juuri upouuden laajan istutusalueen, jonka reunoille tätä kiitollista kasvia uppoaisi aika paljonkin. Mitä pikemmin saan niitä lisää, sitä paremmin on mahdollisuuksia saada reunus jonain päivänä rehottamaan. 
Pihakivien väleistä tai sepelialueilta en ole koskaan bongannut sammalleimun alkuja, vaikka ihan vieressä ovatkin. Enkä kyllä mistään muualtakaan pihaltamme...
Nupuilla ovat sammalleimut.
Sammalleimuthan on tosi komeita kun kukkivat. Mutta mitenkäs kukinnan jälkeen? jääkö jäljelle kaunista vihreää kasvustoa vai kuivan näköinen rytökasa? (minulla on semmoinen käsitys, että kukittuaan ei ole kovin mairittelevan näköinen…) Mietiskelin tässä meinan että pitäisikö laittaa kukkispenkin reunaan vai ei…
Mun leimut on rytökasoja ennen kukintaa, kun kevätaurinko pääsee niitä polttelemaan. Kesällä jo sitten ihan nätin vihreitä.
Samanlaiset kokemukset kuin jalomilla.
Kiitokset tiedosta, olen haaveillut juuri sammalleimuista kuivalle ja paahteiselle etupihalle käytävän vieruskasviksi. Nuo pienet kukat ovat hellyyttäviä.
Ei tätä sammalleimun kasvuintoa voi kuin ihmetellä!
Viime elokuussa napsin parisenkymmentä tuppoa vajaan puolen neliön kasvustostani, tökkäsin ne suoraan maahan, ja nyt nämä vaatimattomat tupot rehottavat niin, että kohta olen moninkertaistanut sammalleimumättääni! Jos tämä on näin helppoa, mihin joudunkaan näiden kanssa, kun eihän sitä millään malta olla näitä kaunokaisia lisäämättä. 
Kaiken lisäksi kaupasta tarttui matkaani myös sellainen sinertävä versio, ja se ihana puna-valkoinen jäi sinne huutelemaan perääni... Ovatko nämä erikoisemman väriset jotenkin vaativampia tai arempia?
Tässä näitä syksyllä laitettuja alkujani. Näitä on kaikenkaikkiaan parikymmentä.
(Kääpiövuorimännyt eivät olleet yhtä mielissään siirrosta, kuten näkyy...)
Ja tässä tämä alkuperäinen mätäs, josta edelliset pienokaiset ovat peräisin.
