Miksei kävis? Ei mun pihamaalla ole mikään rehu valittanut, vaikka kakkaa on yllä ja alla ja vielä päälläkin. Erityisesti päivänpolttama tarhapaksa kärräytyy meillä nimenomaan katteeksi.
Tuossa on vaarana kyllä se, että katekerros jää liian ohueksi, jos ei ole varmaa hevonmunkin saantia! hih!
Ensin eristäväksi kerrokseksi kokonaiset vaahteran lehdet ja sitten hevonpeetä niin, että tuntuu.
Pitää kai lähteä keräämään teiden varsilta. Täällä ratsastajia liikkuu kaikkialla ja teiden varret täynnä kasoja ja niitä päivänpolttamiakin varmasti löytyy… :))
Sen maanparannustyön tekevät sitten lierot (tai onkimadot, niin kuin minä sanon). Ei mene aikaakaan, kun onkimadot innosta puhkuen muuttavat saven muruiseksi mustaksi mullaksi :}
Minä kun tänään pihlajia istuttelin sellaiselle kohdalle, missä hiekan peitti vain ohut sammalkerros ja vähäsen lehtipuiden kariketta sammalen juuristossa, oli jokaisessa pienessäkin sammalpalasessa alla onkimato.
Sitä tarhapaksaa erityisesti voi käyttää runsain mitoin, ellei saatavuus muodostu ongelmaksi. Kuvagalleriassa on mun osastossani muutamia lähikuviakin munkkipenkeistä. Niin lähikuvia, ettei niitä möykkyjä heti edes munkeiksi hoksaa 
Entäpä jos osan alueesta kylväisi nimenomaan jollekin viherlannoituskasville ja sieltä niittelisi kateainetta tarpeen mukaan? Jos pinta-ala piisaa. Esim. syysruis keväällä kylvettynä tuottaa aikamoisen vihermassan kesän aikana, ja siihen voi laittaa jonkun typensitojakasvin vielä sekaan, vaikka ruokakaupan herneitä, tai yksivuotista raiheinää ja persianapilaa tai keltalupiinia - onhan näitä vaihtoehtoja.
Paulastiina, ehkä niinkin voisin tehdä, mutta sain äsken ahaa-elämyksen! Käytän sanomalehtiä alustana ja teen kohopenkkejä mullasta, jota olen tilannut ja huomenna toivottavasti saan. Kohopenkkeihin istuttelen sipulit ja muut vihannekset. Hernepenkkejä, papupenkkejä jne..
Eevastiina, ethän jätä sitä jyrsittyä alaa kumminkaan mullokselle. Siellähän pätkityt juolavehnän juuret juhlivat, ellet siihen mitään kylvä, edes sitä viherlannoitusnurmea.
(vanha maatalouskosmetologi nostaa näköjään päätänsä)
onneksi:-) maata ei ikinä pitäisi pitää mulloksella, jos sen tahtoo pysyvän terveenä ja kasvuvoimaisena.
noista jyrsimellä pätkityistä juolavenän juurista, joista sandkin eilen varoitteli.
vanhalla puolella kovasti paheksuin minäkin aikoinaan semmoista rikkakasvien levittämistä, kunnes titamiini/ginivuokko kertoi toisen puolen asiasta. minusta hänen kokemuksensa olivat ihan hyviä enkä enää kovasti paheksu jyrsimen käyttöä.
osaisinkohan kertoa asian oikein? - kun maa jyrsitän ja sitten peitellään katteella - vanhalla heinällä paksusti kuten titamiini tekee, sieltä lähtee osa juolavehnän juurenpätkistä ponkeamaan pintaan. kun ne sitten kitketään ajoissa ennen kuin lehtimassa on ehtiny taas lisätä juurakolle voimaa, kitketyn varren mukana saadaan helposti ylös se aikaisemmin pieneksi pätkäksi silputtu juuri ihan kokonaisena. katteen pehmittämästä maasta vieläpä ilman voiman käyttöä. minusta tuossa logiikassa oli kovastikin maalaisjärkeä. - jospa titamiini ehtisi vahvistaa, olenko puhunut samoin kuin hän silloin aikoinaan.
juuu u asiaa puhut. jyrsityn maan kohdalta katteen alta saa tosiaankin vedettyä ne rikkakasvin pätkät kevyesti, mutta katetta pitää lykätä. kävin kitkentäkierroksella ja kevyesti nousivat, totta. ainoa takaisku oli vallan sitkeä pienikokoisen nokkosen esiintymä: kiskoin lopulta kaksin käsin, melkein takakenossa - no, kuivun juurihan se nokkosiin oli piiloutunut.
koivunjuuria ei kate torju - lapiohommiin pääsen kanttaamaan ja konttaamaankin...
Hyvistä neuvoistanne huolimatta jyrsitty peltoalue jäi kuin jäikin kattamatta. Tein sen keskelle sipulimaan ja papumaan, mutta sen jälkeen en ehtinyt perehtyä koko maahan. Ihmeen vähän siihen on valkojuurta kasvanut, muuta rikkaa kylläkin. Taitaa jäädä haaveeksi kunnostaa maa! Tässä tämän hetkinen kuva peelon laidasta.
Jos sinulla on jyrsin käytössäsi, alue kannattaa jyrsiä ainakin pariin kertaan loppukesän aikana. Silloin rikat eivät pääse siementämään eivätkä keräämään vararavintoa maavarsiinsa.
Eli jyrsiminen aina uudelleen kun rikat nostavat kunnolla päätään.
Keinoa voisi nimittää avokesannoinniksi tai kuihduttamiseksi. Paljaasta maasta haihtuu kyllä jonkin verran ravinteita, mutta saattavatpa rikatkin vähentyä.
Suosittaisin ensin leikkaamaan kasvuston alas viikatteella, siimaleikkurilla tai ruohonleikkurilla. Viikko tai alun toista leikkaamisen jälkeen on hyvä aika jyrsiä maa, leikattu viherkasvusto saa muokkautua pintamaahan lierojen ruuaksi ja siten maanparannusaineeksi.
Ja joko jätät alueen silleen ja jyrsit elokuun lopussa tai syyskuun alussa toisen kerran, tai sitten, mielummin, kylvät ekan jyrsinnän jälkeen vaikkapa soppahernettä melko tiheänä kylvöksenä, annat sen kasvaa ja jäädä talveksi paikoilleen ja jyrsit kasvuston keväällä maahan.
Viherlannoitus tekee hyvää etenkin savimaalle.
Jos eevastiinan maalla on juolavehnää, silloin tarvitaan useampaa jyrsimiskertaa.
Mun mielestä taas jyrsiminen yksistään on erityisen huono konsti juolavehnää vastaan. Siinä pilkotaan juuret pieniksi paloiksi ja jokaisesta palasesta yrittää kasvaa uusi kasviyksilö.
Jos pelto on ollut pitkään nurmella, juolavehnän juuret ovat aikalailla pinnassa. Jos lähistöltä löytyisi maajussi, jolla on vaikkapa hanhenjalkakultivaattori, sillä voisi ajella kerran-pari eri syvyyksistä ja kunnon kyntö perään myöhään syksyllä. Tälle kesällehän siitä ei ole tarvis saada viljelysmaata kun kesä on jo pitkällä. Ensi vuonna keväällä parit äestykset ja sitten kattamaan, kattamaan, kattamaan…
Niittäminen on toki tärkeä myös, moneen kertaan. Nurmikoissa, joita toistuvasti parturoidaan, eivät viihdy juolavehnä, ohdake ym. monivuotiset rikat. Voisihan aloittaa kotikonsteinkin ajelemalla vain ruohonleikkurilla kerta toisensa jälkeen golfkentäksi sen haluamansa alueen, sitten myöhäinen kyntö ja keväällä äestys/jyrsiminen ja eikun kattamaan.
Meinaatko Paulastiina, että jyrsimellä ei saa samaa vaikutusta aikaan kuin äestämällä? Voipa pitää paikaansa, mutta mielestäni voisi onnistuakin. Täytyy vain jyrsiä riittävän usein. Jyrsimellä saa kyllä myös painettua juurenpalat maahan, äestämällä ne nousevat pintaan (mikä on siis tarkoituskin, jotta ne kuivuisivat)
Maan laatukin vaikuttaa. Savessa juola on syvällä ja tiukassa.
Yritin pistää hyödyt ja haitat puntariin. (Tuleekos jyrsimellä lieroistakin silppua kuten juolan juurista?) Aina täytyy tietenkin puntaroida oma kalustokapasiteetti verrattuna ostettaviin palveluihin. Mun kokemuksen mukaan juolan juurien syvyys ei ole kiinni yksin maalaadusta vaan myös maan käytöstä, historiasta.
Nyt kun olen heittäytynyt luomuneuvojan roolista luomuviljelijän rooliin, koitan kerätä omakohtaista kokemusta juolavehnän käyttäytymisestä vuokraamalla 9,5 ha oikein hyvää juolavehnikköä. Meillä ei täällä Pirkanmaalla ole oikeastaan ollenkaan kunnon (aito-)savea, vain hiesua ja hiesusavia, joten siitä on niukat kokemukset.
Kyllä, samaa mieltä. Hiesusavella meilläkin viljellään, ja juola on hävitetty enimmäkseen kattamalla. Äestäminenhän on vanha hyväksi koettu keino, jyrsiminen (!) taas onnistuu helpommin kotikonstein.
p.s. Onko sinulla jyrsintä, voisit tehdä koelohkon 
Mulla on jyrsin, muttei tällä hetkellä hyvää juolamaata…
Olen asunut nykyisellä tontilla vasta puolisentoista vuotta ja saanut jo harmaita hiuksia tästä savisesta tontista. Tokihan yritän koko ajan muistuttaa itseäni, kuinka savi on niin tavattoman ravinnerikasta! Kastelukin on paljon vaivattomampaa 
. Minulla ei ole minkäänlaista koneellista apua käytettävänä, joten käsivoimat ovat kovasti lisääntyneet kun on lapioilla yrittänyt saada maata käännettyä -käy kuntoilusta! Edellisen asukkaan jäljiltä ei ole minkäänlaista kasvimaan tapaistakaan, on vain erittäin rikkaruohopitoista nurmikkoa. Odotan innolla syksyä, vain jotta saisin pudonneita lehtiä kasvimaalle muohkeuttamaan rakennetta. Vielä pitäisi saada aikaiseksi suunnilleen 2X3metrinen lisäkäännös, jotta kaikki kasvusuunnitelmani saisi ensi kesänä kasvamaan. Minkähänlaista olisikaan viljellä oikein kunnon multamaahan? varmaan aivan liian helppoa
Caracal, tiedänpä mitä käyt siellä läpi! Itsekin tänä kesänä tuli puolitoista vuotta täyteen tässä savimaalla opetellessa, ihmetellessä ja taistellessa:) Se multamaa…aivan liian helppoa…aattele, jotkut vaan pikkuisen multaa sivuun työntelevät ja siihen sirosti istuttelevat… mitäs haastetta siinä sitten on
Caracal, sinulla on erinomainen mahdollisuus löytää puutarhanhoidon syvin tarkoitus. Eli maan hoitaminen, lierokarjan kasvatus ja ikuinen maanparannus. Kyllä ne kasvit kasvavat kunhan maata muistaa hoitaa.
Savimaa on oikeastaan äärettömän palkitseva. Kun teet sille jotakin, se näkyy heti. Jos teet sille jotakin paljon, se näkyy vielä selvemmin. Ja se riemun tunne kun alunperin harmaasta kivikovasta maasta onkin vuosien saatossa tullut ilmava kasvualusta hurjasti rehottavalle puutarhalle!
No, kääntöpuolena varmaan se että eiköhän sinustakin ajanmyötä tule kompostointiin hurahtanut savimaatikko joka kerää multatehtaaseensa niin naapurin haravointijätteet kuin hirvenpapanat metsästä, työpaikan kahvinporot kuin lasten onkimat kalat… Kaikki mikä mullaksi muuttuu on arvokasta ja tärkeä Saveen kun uppoaa vuosittain ihan kaikki multa jonka sinne vain voi tunkea. Muutaman vuoden tauko humuksen lisäämisessa vie takaisin lähtöruutuun, tai ainakin hyvin lähelle…
Mulla oli tänä vuonna eka kerta kun sain kitkettyä rikkaruohot pitkävartisella haralla. Vain 7 vuotta on lisätty kompostia saveen, ja jo nyt tuntuivat tulokset…